Uusi metsätammilyhäri jänneselällä ja koivusakaroilla. Kokonaispituus 111 cm, sakaroiden osuus tuosta yhteensä 25 cm. Suurin leveys 30 mm, kahvassa 25 mm. Näppituntumalla 38-42-paunainen.
Tillerissä ja vetopituudessa on vielä hakemista. Kuvassa vasta ihan ensimmäisiä vetoja, katsotaan miten siitä asettuu. Alalavan kärkeä lämmittelin jo hiukan, toivottavasti jäykistyi. Kahvan alueelta voisi myös ehkä vielä vähän raaputella. Viikonloppuna piiiitkästä aikaa ampumaan, viimeksi viime heinäkuussa tuli ammuttua enemmän kuin 5 nuolta kerralla!
Viimeistelyksi tuohta selkään, kahvaan ja liitoksiin, vatsan ajattelin joko tervata tai sitten savustaa.
Kyllä tammi kestää melkoista kuritusta. Kevyt paahto ja perry-refleksi auttaa tietysti. Vuonna 2016 syksyllä valmistunut B-jännärikin on edelleen yhtä sähäkkä vaikka on ollut pitkiä aikoja (yön yli) vireessä ja vetopituussuhde luokkaa 2.
Tuollainen siitä sitten tuli. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kääräsin lavat kokonaan tuoheen. Tämä oli tällainen väliversio, kun kaikki vastaavanlaiset lyly-yritelmät on aina jossain vaiheessa kosahtaneet.
Kiitokset! Joo, sellainen 140-senttinen piti aluksi tulla, mutta lylyn pamahtaessa tein sitten tämän extralyhyen tammen.
Tuohet on vaan kuumassa vedessä hauduteltu ja sitten tiukkaan kierretty jousen ympäri. Päätöskohtiin sipaisin vähän gelatiinia alle, ettei lähde niin herkästi purkautumaan.
Vireeseen asti sain, suunnilleen
40-paunainen sekin. Vaikutti oikein lupaavalta, kunnes korjailin jännelinjaa ja aihio murtui lavan sivussa olevasta oksankohdasta. Oli oikeastaan ihan odotettavissa että jotenkin se kohta vielä yllättää, mutta aihio oli muuten niin hyvä niin oli pakko kokeilla. Tämä oli siis jänneselystettyä kuusen runkoa. Toistaiseksi vain oksista on hyviä kokemuksia. Ehkä olisi kuitenkin jo syytä jättää kuuset rauhaan ja tähyillä vain mäntyjen perään
