Tallipojan tuomihaaste

Terve ja kiitos tästä foorumin jäsenyydestä.

Innostuin alkuvuodesta tähän jousen rakentamiseen ja täytyy sanoa että on vienyt minut täysin mukanaan. Reilut toista kymmentä jousta on jo tullut pilattua silkan malttamattomuuden vuoksi, enimmäkseen kuivumisen odottelun ja liian reippaan kirveen käsittelyn myötä.

Yksi 25 paunainen pihlaja kuitenkin on onnistunut ja sillä sain luotua uskoa siihen että tämähän on ihan tehtävissä oleva jopa minulle. Siitä ei kuitenkaan kuvia heru ainakaan vielä.

Tuukka Kumpulaisen tuomi hehkuttelujen innostamana tuomi aihioita olen pilannut puolen tusinaa ja nyt olisi taas yhden vuoro. Ei sillä että ohjeet olisi olleet huonoja. Tämä steivi on maan myötäisesti kasvaneen rungon ylöspäin kasvanut oksa. Pituus on 140 cm ja paksuus kahvan kohdalta 4cm. Kirveellä veistin hieman mutta miten tästä eteenpäin ? Aikaisempiin yritelmiin on tullut myötäkäyryyttä paljon ja uskon että se on väärän tilleröinnin syytä ja sen että että ei ole kuivunut tarpeeksi. Jätänkö kuivumaan muutamaksi kuukaudeksi vähintään kun ei nämä kolmen viikon leivinuunin päällä kuivatukset ole onnistuneet vai onko näissä tuomissa kasvupaikalla niin suuri merkitys ?
Aikaisemmat tuomiaihiot oli melko kitukasvuiselta paikalta, tuo kuvan tuomi on hyväkasvuiselta paikalta ja muutenkin heti jäsymmän tuntuista puuta.

Että semmoista näin eka viestiin…

1 tykkäys

Onpa luonteikkaan näköinen aihio! Tuomi on mun vajavaisen kokemuksen mukaan vaikea puu mutta tekijämiehethän tekevät siitä kyllä oikein näppäriä jousia. Pistän tähän malliksi yot-videon siitä miten ei saa tehdä:

https://youtu.be/lywc1es34kY

Ei noin. Puolustukseksi sanon että toi moka tehty lievässä kankkusessa, juhannusaamuna sössitty toi. Valmis jousi jäi alle 20-paunaineksi.

Taitaa olla näillä taidoilla vielä liian luonteikas. Ajattelin jättää sen rauhaan muutamaksi kuukaudeksi ja käydä keräämässä lisää tavaraa kuivumaan. Videolla näkyy tuttua kauraa omista mokista. Itsellä on painottunut yleensä lauantai iltoihin jousen veistot ja tilleröinnit ja sillä on varmasti ollut suuri vaikutus.

Tuossa verrokkina merenrannan pusikoista kaadettu pihlaja, samoilta paikoilta olen aikaisemmat tuomi aihiot kaatanut. Niistä ei ole mallipaloja jäänyt muistaakseni lustot niissä oli tuon pihlajan luokkaa kait. Tämä tuomenoksa kaadettu vanhasta puutarhasta ja kasvu on ihan eri luokkaa. Itseä kiinnostaa kuinka paljon tuo kasvupaikka/kasvunopeus tuomen kohdalla vaikuttaa siihen minkälaatuinen jousipuu se on? Ja tietenkin se että pitääkö näitä tuomi steivejä kypsytellä ihan rauhassa useampi kuukausi ? Tuomi kyllä kiinnostaa paljon koska materiaalia löytyy runsaasti.

Tässähän kokee ihan vastuun painoa hartioillaan, kun meikäläisen hehkuttelut ovat taustapiruna :smiley: Täytyy taas todeta, että on ilo toivottaa kööriin kaveri, joka on oma-alotteisesti tuhonnut puuta ja hankkinut kokemusta ennen avautumistaan.

Tuomella on omat oikkunsa, mutta pidän sitä silti parhaana yleisesti Suomessa kasvavista jousipuista. Tälläkin hetkellä, ja joka vuosi, on tuomijousta työn alla ja kaikki vanhat edelleen iskussa.

Tuomi on keskitiheä, melko pehmeä puu, jota ei pidä yhtään runnoa tilleriinsä. Hyvä teipperi, eli kaarten tasainen ohentuminen ja kaventuminen keskeltä päihin, on tuiki tärkeää saavuttaa ennen kuin puuta rasitetaan yhtään enempää. Veikkaan, että Tallipojan karu 6-0-tilasto juontuu osittain siitä, että meno on vähän liian rouheaa kirvestystä ja jänteellevääntöä.

Kapea ja paksu kaari ei sovi tuomelle, vaikka kokemuksen myötä tuomijousiaankin voi kaventaa ja paksuntaa mielekkäämpiin, tehokkaampiin profiileihin. Hyvä lähtökohta on milli leveyttä per pauna jäykkyyttä. Pienestä tuomenvarresta ei saa hyvää leveää jousta, poikkileikkaus menee liian segmentinomaiseksi. Jos teen 30-paunaisen, 30 mm leveän tuomijousen, teen sen mieluiten vähintään 50 mm paksusta varresta. Seuraaviin Preeriakisoihin meinaan kyllä likistää 28 mm leveästä tuomikaaresta 33 paunaa, mikä vaatii jo huolellisuutta.

Puun kuin puun pitää olla oikeasti kuivaa, jotta se pitää muotonsa ja heittonsa. Jousipuun kuivaaminen käyttövalmiiksi on muuttujien soppa, jossa ilmankosteus, lämpötila, liikkuvuus ja todella isosti kuivattavan puun paksuus vaikuttavat.

Tehokkainta on työstää puu tuoreeltaan lähelle lopullista paksuutta, tai minimissään halkaista puu puolikkaiksi. Raakatyöstetty puu kuivuu huoneilmassa muutamassa viikossa valmiiksi. Halkomaton rungonpätkä voi helposti viedä puoli vuotta tai enemmän. Vähän latteammaksi vuoltu mutta taipumattoman jäykkä aihio osuu näiden väliin, jonnekin parin kuukauden kieppeille. Niinpä on taivahan tosi, että kolme viikkoa ei ole tässä tapauksessa voinut riittää. Puun punnitseminen tarkalla vaa’alla kertoo just eikä melkein, onko puu kuivaa. Tuomi on sinänsä yksi nopeimmin kuivuvista jousipuista.

Muutaman tusinan tuomijousen kokemuksella sanoisin, että tuomi on sitä parempaa jousipuuta, mitä hitaammin se on kasvanut. Ohuet lustot eivät tunnu haittaavan tuomen kanssa mitään, edes vetolujuuteen, mutta puristusominaisuudet paranevat. Huonoimmat tuomijouseni ovat tulleet hyötyisästi hyvässä maassa kasvaneista runkovesoista, vähän niin kuin tuo Tallipojan viimeisin. Toivotaan, että tällä kertaa puutarhassa lellitty tuomi on timmiä tavaraa.

Kiitos Tuukalle tiiviistä tietopaketista. Tuo tietopaketti todennäköisesti säästi minut joidenkin vuosien korpivaellukselta yrittämisen ja pääasiassa erehtymisen kanssa. Olin jo aivan varma että tuo lehmänpaskan lannoittama oksa olisi ollut kunnon tavaraa jolla ongelmani olisi ratkaistu. No ei ollut, saa jäädä kuivumaan ja odottamaan mahdollista inspiraatiota tulevaisuudessa. Muutenkin tunnistan tekstistä hyvin virheeni tilleröinnin ja kuivaamisen ja oikeastaan kaiken tehdyn kohdalla.

Täytyy huomenissa pakata taas saha reppuun ja lähteä rantapusikoihin hakemaan lounaistuulten sitkistämiä ohutlustoisia tuomia, se on mukavaa puuhaa koska sitä tavaraa nimittäin riittää siellä.

Kaksi viikkoa sai tämä aihio lepäillä lattialla levypainojen alla kunnes sitä oli pakko alkaa työstämään koska mitään lähellekään kuivaa materiaalia ei vielä ole. Tuossa välissä kuitenkin posautin bilteman harjanvarren, se oli huono ostos enkä tällä kokemuksella edes odottanut sen kestävän koska siinä oli luston kulku erittäin haasteellinen. Päivänä muutamana tein kuitenkin seuraavaa:

Jonkun verran turhautti raspilla yrittää korjailla ronskin puoleisen kirveen käytön jälkiä mutta kohtuudella se kuitenkin onnistui. Opetus mielessä oli ihan paikallaan nähdä miten jousiaihion mahdollisuudet hupenee jokaisella huonolla kirveen huitaisulla. Tuukan prognoosi tälle aihiolle aiheutti ahaa elämyksen siitä että nyt onkin paikallaan kokeilla decrowningia tälle aihiolle. Kaivelin selän yhdelle lustolle kuvan osoittamalla tavalla. Pitäisikö sitä kaivaa vielä leveämmäksi vai onko tuollainen ihan riittävää ? Muutamassa kohtaa se jo onkin leveämpi. Leveyttä aihiolla on kahvan kohdalla 30mm ja kärjissä noin 10mm. Taperointia ei aivan ohjeiden mukaan voinut tehdä koska se mahdollisuus meni käden tartuttua kirveeseen joten malli on nyt tuo. Paksuutta lapojen tyvessä on noin 22mm mistä ohenee kärkien 13mm. En vielä tilleröi tätä vaan laitan sen edelleen kuivumaan. kevyessä lattia tilleröinnissä tässä on jo kuitenkin jousimaista tunnetta.

Saa antaa neuvoja jos tuosta jotakin saa selvää.

Jos on aikaa, niin kannattaa tuoreena työstää lähelle mittoja, kuivuvat siten nopeammin, parissa viikossakin, ja tuore puu on muutenkin mukavampi työstää. Itse en ole koskaan selkää tasoitellut, joten en osaa siitä sanoa juuta enkä jaata, mutta muuten näyttää sivuprofiililtaan aika haastavalta aihiolta.

Kokeile vaikka tuollaisella decrownatulla selällä. Tasaiseltahan tuo näyttää. Kapealta kuulostaa jousi, mutta jos teet siitä läpitaipuvan ja on 140cm pituutta, ei pitäisi olla tekemätön paikka kohtuulliset paunat.
Mainittua sivuprofiilia sitten voi höyryttämällä vielä paikkailla helpostikkin.

Tuoretyöstö kannattaa joo, usein vain käy niin että aikaa on puun kaatamiseen ja halkaisemiseen, mutta ei veistämiseen.

Olipas aika rapsakkaa, taisi kuivua jo liikaa… No tulipahan tämäkin nyt koettua tuomen kanssa. Onneksi oppirahat on vain hikeä ja menetettyä aikaa.

Olin siinä tilleröinyt jo hyvän aikaa pitkällä jänteellä ja vedellyt 18" asti useamman kerran kun päätin laittaa lyhyemmälle jänteelle. Ja kas kummaa mitä kävikään. Liekö sitten ollut selässä joku vika kohta jota en huomannut. Paunoja oli 33 tuolla 18" vedolla, olisi sen pitänyt kestää jänteelle laiton.

No ei siinä mitään, se oli vasta tuomi nro 7 pilattuna. Nrot 8,9,10 ja 11 ovat kuivumassa, nro 12 jätin metsään vielä kuivumaan kun en jaksanut kantaa sitä aiemmin pois. Jospa sitä sais noista edes yhden toimivan jousen…

1 tykkäys

No perse. Joku mättää nyt tuomenteon prosessissa. Kuten toisaalla totesin, tuomi on niitä harvoja puita, joita en ole koskaan saanut poikki jousenkaaressa, oli selässä luonnetta, pieniä viiltoja, ilma kuiva tms. Tottakai tuomikin kosahtaa, jos liikaa rasittaa, en sillä sano.

Niinhän tuo mättää mutta materiaalia en käy syyttämään. Lisää on kuivumassa ja huomattavasti vankempaa tavaraa josta saa kunnolla leveä selkäistä aihiota. Jospa se siitä alkaisi avautumaan jousen teon prosessi. Arvostus toimivan jousen tekijöitä kohtaan kasvaa kerta kerralta, ei näitä näköjään tuosta noin vain näppäistä metsästyspaunoihin :grin:

Kyllä tuomessa potentiaalia on. Tässä Tallipojalle videota siitä, mihin tuomi parhaimmillaan yltää. Tätä Miken tekemää jousta rääkkäsin aika paljon eikä sitä ainakaan ampumalla hajalle saa.

kiitos, pitää yrittää kaivaa itsestäni ulos jousen tekijän potentiaalia. Kyllä sitä täytyy minustakin löytyä vaikka alussa onkin hieman prosessi tökkinyt. Yhden pahan mokan huomasin aihioiden kuivauksessa. Toistaiseksi ainoa toimivan jousen aihion kuivasin reilut 20 vuotta sitten kaatamani hirvisonnin sarvissa. Sittemmin laitoin sarviin roikkumaan velipojan testattavaksi antaman kaupallisen lonkkarin ja kuivasin loput aihiot leivinuunin päällä. Paha virhe. Velipojan lonkkarin lemppasin nyt sille kuuluvalle paikalle pois silmistä ja ripustin tilalle hamppukuidutetun pihlaja flättärin kuivumaan. Saapa nähdä onko sonnin sarvissa väkevä taika :wink:

Siellä on tuomen hyvä kuivua. Ihme jos tuolla tavalla ei hyvää jousipuuta synny. Mun on ollut pakko alkaa piirtään näihin aihioihin apuviivat lyijykynällä kun näyttää noita virheitä teräaseiden kanssa tuleva. Siitä on hyvä esimerkki tuossa välissä oleva hamppuselystetty pihlaja joka on enää 35mm leveimmältä kohdalta. Tuomet oli ensi alkuun leivinuunin päällä noin kuukauden päivät kuivumassa karkeasti veistettynä, eilen ja tänään veistelin sitten tuohon malliin jossa saavat nyt pari viikkoa ainakin kuivua. Uunin pankolla kuivaaminen näyttää olevan turhan rajua hommaa koska tuo kurvikaunotar oli halkeillut molemmista päistä muutaman sentin. Onneksi olin jättänyt tarkoituksella lyhennys varaa. Ylimpänä oleva oli sitten halennut kahvan kohdalta noin 30 cm keskeltä ydinpuuhun asti pituus suunnassa mutta sehän ei haittaa mitään. Olikohan jäänyt liian paksuksi ?. Olin antanut itseni ymmärtää että halkeilua ei juuri tapahdu mutta tietenkin aloittelijalle/harjoittelijalle tapahtuu se mitä ei koskaan oikeasti tapahdu. Tämä on minulle tuttua työelämästä useamman aloittelevan työntekijän perehdyttämisestä joten en varsinaisesti ole edes yllättynyt. Täytyy sanoa että tuomi kouluttaa lujalla mutta reilulla kädellä. Mikä voisi enää mennä pieleen ?

Edellisen viestin viimeiseen kysymykseen voin vastata että toinen ritisi oksan kohdalta tilleröidessä ja nosti säleen irti, olin kaivanut sen yhdelle lustolle. Vedin sen poikki ja poltin uunissa. Pidemmästä tein hamppuselystetyn 68 paunaisen joka on edelleenkin hengissä mutta niin kuin Tuomo on aiemmin todennut otti reilut puristusmurtumat kahvan molemmin puolin. Paunat tipahti 61# 24" vedolla mutta siis edelleenkin heittää nuolta.

Eilen illalla tein tämän.

Miltä tuo tilleri näyttää asiantuntijan silmissä ?. Tavoitteena oli läpitaipuva jousi. Inspiraatiota tähän hain rapakon takaa natiivien tekemistä jousista. Pituutta on nokista nokkiin 50,3" ja 22" vedolla 45#. Sivunokit. Selän leveys 40mm josta kapenee varsin leveisiin 16mm nokkeihin, paksuus leveimmältä kohdalta 20mm josta tasaisesti ohenee nokkien 9mm. Mitään ohjemittoja ei ollut vaan pelkästään mielikuva netissä katsotuista malleista joissa tosin käytettiin yleensä osagea tai hikkoria.

Veistin jousen lähes pelkästään kirvestä,Moran vetopuukkoa ja siikliä käyttäen, Oksan kohdissa oli käytettävä vähän raspia ettei tulisi mitään vaurioita, tietenkin hiomapaperilla viimeistely.

Puu oli hyvä aihio mutta jälleen kerran tuomen kohdalla samat munaukset. Staavi oli autotallissa puoli vuotta enkä kuivannut sitä lainkaan sisällä. Ei tainnut olla tarpeeksi kuiva. Sen lisäksi tilleröinnin aikana tuli nautittua muutama drinkki liikaa joka puolestaan johti voimieni tunnossa liian pitkiin vetoihin tillerissä. Hienosti kesti tuomi 25" vedon, ei siinä pojalla taas järki paljon päässä pakottanut. Aamulla päivän valossa paljastui kahvan vierestä hiuksen hienoja puristus murtumia. Settiä oli 40mm ja äsken ammunnan jälkeen tuoresetti komeat 10cm.

Tämä operaatio on saanut varsin surkuhupaisia piirteitä ja sainkin taas todeta että kun otat et tilleröi ja kun tilleröit niin et ota.

1 tykkäys

Heh… :smiley: Mutta tuo ympyrän käyttö tilleröinnissä apuvälineenä on hyvä juttu, hahmottaa paremmin. Ympyrän muodon sijaan kuitenkin pitäisi muoto olla elliptisempi, ellei kahva ole sitten vähintään samaa 40mm leveyttä kuin lavat. Nythän jousi tosiaan taipui aikalailla liikaa kahvan alueelta. Tässä voisi olla hieman parempi tillerimuoto:

No onhan se hyvä lukea ohjeet vaikka jälkikäteenkin, sehän on kuitenkin perisuomalainen tapa.

Tuukka kirjoitti toiseen ketjuun näin:

“On hyvin tavallista nähdä jousia, joiden tasoleikkaus edustaa jotain tiettyä tyyppiä mutta tillerimuoto ei vastaa tasoleikkausmuotoa. Näitä ovat esimerkiksi pyramidijouset, jotka eivät ole tasapaksuja tyvestä kärkiin ja taipuvat tästä syystä liian kärkitoimisesti, ja muut kuin pyramidijouset, jotka on tilleröity taipumaan liikaa sisäkaarista. Molemmissa tapauksissa puu ylirasittuu paikallisesti, mikä johtaa kasvaneeseen myötäkäyryyteen ja jousen rikkoutumisen riskiin.”

Ei muuta kuin seuraavan uhrin kimppuun.

Näinhän se on. Tuntuman oikeisiin tillerimuotoihin kuitenkin saa vain tekemällä.

Ja jos haluaa helpolla ammuttavan jousen, kannattaa tehdä pyramidijousi. Nimittäin siinä juuri oikealla leveysprofiililla ja lähes samalla paksuudella läpi lapojen, saa tillerin osumaan oikeaan. Onhan niitä kavereita jotka tekee pelkästään pyramidijousia, juuri tuon edellä mainitun helppouden takia.

1 tykkäys

Se näyttää olevan minun helmasynti että tilleröin nämä kaikki taipumaan liikaa kahvan alueelta. Piti vielä kavalla ja siklillä yrittää korjata tilannetta lapojen kärjissä mutta nyt on pakko heittää kirves kaivoon tämän osalta koska eväät ei yksinkertaisesti riitä korjaamiseen. Vasen lapa alkoi ainakin minun mielestä jo aavistuksen verran muistuttamaan sitä miten lavan pitää taipua. Lisään kuvasarjan muistuttamaan siitä kuinka paljon tuomessa on potentiaalia kunhan sen sieltä saa kunnialla kaivettua esille. Minussakin on potentiaalia jousentekijäksi jossakin syvälle haudattuna kunhan sen vain saan kaivettua esille.

25" vedolla huikeat 52#. Ei mitään ritinöitä tillerissä, heitti nuolta hyvin tuonkin vedon jälkeen. Huomenna pitää katsoa päivänvalossa tuliko lisää puristusmurtumia.

Vielä kun oppisi kaivamaan sen potentiaalin esiin ilman pahoja virheitä.

Katkeaa kahvasta :slight_smile: