Takedown-jousi Kenttiin

Kiitos, Jere. En malttanut viivytellä, vaikka vasta hieman myöhemmin oli tarkoitus raspailla tämä toimintakuntoon.

Nyt tosiaan ammuskelen tällä ainakin sen aikaa, että saan säädöt kohdilleen ja alkaa osumat miellyttää. Eri nuolisettejäkin lienee syytä vertailla, mm. 23/64” viivanrikkojat sisäkisoihin mielessä. Tuntuu selvästi tiukemmalta kiskoa kesän 78-paunaisilla ammuttujen laakien ja pienen ammuntatauon jälkeen. Kylmät kelitkin tietysti vaikuttavat paunoihin ylöspäin.

Alan pikkuhiljaa uskoa, että tälläkin osuu. Mökillä ja hallillakin ammuin kolme-neljä 20y-kierrosta ja ihmeellisiä vippauksia tuli sarjoihin, eikä tulokset päätä huimanneet, vain 226-227 toistuvasti. Eilen mökillä nostin nokin paikkaa n. 1,5 mm ns. perusasetuksistani ja johan alkoi kulkea paremmin: 241. Ei uskoisi, että perinnekepillä, jossa kahvaote voi elää, noinkin pienellä muutoksella nokin paikkaan olisi noin iso merkitys. Uskottavahan se on. Jousen geometria ja lapojen jäykkyysero (tilleriero) vaikuttanee siihen, mistä kohtaa jännettä nuoli lähtee nätimmin huolimatta siitä, että käsiote kahvalla voi elää useammankin millimetrin. Jännekorkeutta täytynee vielä tutkia halliammunnalla tarkemmin.

5 tykkäystä

Kyllähän se niin on päässyt käymään, että toistettava ampuma-asento ja -suoritus hallipönötykseen on kesän maastoammunnassa kadonnut ja sen hakeminen kohdalleen tuntuu ottavan enemmän aikaa nykyään. Muutaman kerran olen nyt ehtinyt seuran hallitiloissa käydä ja vähitellen heittolaukausten määrä perussarjaa kohden tuntuisi vähenevän, joka antanee positiivisia odotuksia tulevalle helmikuun Londoniumin reissulle.

Vähän itsekehua: Tämä ”Mom’s Chopping Board” -jousi valittiin Primitive Archer -sivuston syys-lokakuun kuukauden jouseksi. Saapa nähdä tuleeko postissa kolmas PA-lippis muistoksi. :bow_and_arrow:

10 tykkäystä

R.I.P. tämä jousi. :frowning:
Alalapa petti laukaistessa bambun solmun kohdalta (osui vitoseen kumminkin). Se on sitten viilailtava mökillä odotteleva aihio valmiiksi, ettei tarvitse vanhoilla kesyillä katkojousilla matkaan lähteä.



Bambu ei ole puu eikä solmu ole oksa, mutta oletan, että kun bambuselkä pettää, se pettää yleensä solmun, aivan kuten puujousetkin oksan, pienenkin sellaisen, kohdalta. Korkein kohta on rasittunein kohta ym. ym. Onko Lehtiksellä antaa tukea tahi vastaista tälle oletukselle, bambun kanssa pitkään pelanneena?

Noinhan se on. Taitaa olla yhtä lukuunottamatta kaikki kosahtaneet selät saaneet sälön alun solmun kohdilta. Yksi taisi lähteä niiden välimailta. Pitäisi malttaa olla pyöristämättä liikaa…

Harmi. Odotusarvo mustabambulle oli kyllä vähän kyseenalainen, sen verran huonolaatuisen oloista tavara oli. Kevyempänä voisi kestääkin.

Solmukohta kyllä kestää jos siihen malttaa olla koskematta. Minulla on hajonnut vain yksi bambuselkä ja sekin solmujen väliltä. Mutta teenkin lähinnä alle 50-paunaisia jousia ja jätän solmut koskemattomiksi, lähinnä hienolla hiekkapaperilla sipaisen kevyesti.

Nooh, kaksi kolmesta on vielä elossa. Mietin jopa toisen pitkän katkaisemista ja holkittamista, mutta kahva on liian ohut, enkä viitsi ruveta lisäämään materiaalia holkkien täytteeksi. “The Star” on vielä tupla-ME-jousi Pärnusta, joten siihen en ainakaan koske. Uusi on kumminkin työn alla mökillä, jahka sinne ehdin.