Aikaa on kulunut yli kaksi kuukautta siitä kun porukka kokoontui Rajamäelle “perinteiseen” syysjousijahtiin. Perinnejousilla mennään perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Porukkaa oli yli kymmenen jakautuen neljään jahtiin eri verran kuhunkin. Teimme pe illan jahdin, la aamujahdin, la iltajahdin ja su aamujahdin. Joillekkin kävi kaikki neljä ryttyytystä, jotkut pääsivät osallistumaan vain yhteen rykäykseen. Uusia jousimetsästäjiä oli mukana kolme. Oman kylän jamppoja.
Sää oli poikkeuksellisen lämmin syyskuun loppuun. Ilman pipoa ja hanskoja pärjäsi hyvin ja ongelmana oli ennemminkin liika hikoilu jos oli ajovuorossa. Ryteikköjen läpi tunkeutuminen +17 asteen lämmössä kastelee selän nopeasti. Aamuisin oli tietysti viileämpää.
Perjantai iltana viiden jousen voimin ajoimme pientä metsänotkoa muutamaan suuntaan ja kerran pääsi yksi jousimies ampumaan juoksevaa rusakkoa. (1.) Kuvaus: “korvien välistä yli” voi olla liioittelua, mutta leikkurin saimme kaivaa puukolla puunrungosta joka tapauksessa.
Myöhemmin illalla Turun porukka saapui ja latasimme mielemme jo lauantai aamuun. Kolme ajamaan ja neljä jousta passiin pellon reunaan etelä-pohjoissuunnassa muototuvan metsäkaistaleen pohjoisreunaan. Passiketju tuulen alle.
Alku oli loistava sen osalta että metsästä maata rummutaen ravasi ulos kolme rusakkoa. Kukin eri kohdasta. Kaksi riistalaukausta saatiin aikaiseksi juokseviin ja huolimatta muutamien metrien etäisyydestä kummatkin huteja. Hyvä alku. (rusakot 2. 3. ja 4.)
Seuraavaksi teimme uuden kuvion kalliometsän yli. Taas kolme ajamaan ja neljä passiin. Ajovuoroissa miehiä vaihdettiin. Passimiehet menivät metsän mäen alle ja vaanivat ennen asettumistaan pienen lammen, josko siellä olisi sorsia…? Levittäydyimme viuhkaksi sänkipeltoa pitkin ja lähestyimme hiljalleen lampea. Lammesta nousi noin 20 sorsan parvi ja sitä kohden lähetettiin neljä nuolta. Nuolet löysivät parvesta sorsien väleihin jäävät kohdat. Tunnellmallinen hetki kuitenkin. 20 sorsan nousu on jo siipien suihketta ja vaakutusta ja siihen lisänä muistiini piirtynyt hetki kun nuolia suhisee kohti nousevaa parvea. Harmi että huteja ja yksi nuolikin hävisi. Parveen ammuttaessa saattaa konseptit seota. Olen ampunut haulikollakin ohi nousevasta parvesta kun en ole tajunnut ottaa selkeästi yhtä kohdetta. Jousella se on tietysti vaikeampaa vaikka kohteen ottaisikin. (tuplapiipulla olen kahdesti ottanut tuplat sittemin noususta, tämä todistaa haulikon posketonta ylivoimaa)
Kallion yli ajettu metsä oli tyhjä tai elukat livistivät pohjoisreunasta ulos. Teimme pari uutta ajoa metsän reunoja myöden. Pyyt vihelsivät monessa paikassa mutta eivät antaneet itseään muutoin ilmi. Yhdestä metsästä saimme rusakon ulos pellolle, mutta se päätti kääntyä takasin kun näki vastaanottokomitean. Laukaustakaan ei ehdity ampua.
Hämeenlinnan yksikkö saapui vahvistamaan kaaripyssyjoukkuetta ja teimme ajoa suorakaiteen muotoisessa metsässä, jossa pitkäkorvat saletisti olivat, mutta ketjujen hieman hajottua ne jallittivat meidät taitavasti. Siirryimme vattumaan jahtiin.
Siellä saimme aikaiseksi yhden ajon jossa rusakko lähti samalla hetkellä kun havaitsija vastasi puhelimeen… (rusakko 5.) Ja toisen ajon jossa ajoketju sai aikaiseksi laukauksen kirmaavaan nököhampaaseen. (6.)
Hymy näyttää olevan herkässä hutien jalkeen kuitenkin… Päiväpaussin aika.
Iltapuoli meni joenvarren metsää seuloessa. Siellä näimme viikonlopun ainoat fasaanit. Pariskunta joka mystillisesti katosi ketjujen väliin todella pienelle alueelle.
Joenvarret ovat todellista pusikkoa ja rytyä. Korkeaa alikasvillisuutakin oli aika tavalla aukeammilla paikoilla.
Miehet punkevat ryteikön läpi.
Toisaalla metsän värinen passimies.
Joukkio siirtyy paikasta toiseen. Viikonloppuun mahtuu muutamia maileja kävelyä. Jos ei kokemuksen lisäksi muuta tule niin reipasta ulkolikuntaa ainakin. Huomaa niskojen kumara asento… Onko meidät lyöty?
Saimme taas muutamia laukauksia aikaiseksi metsänpäädystä ulos pärähtäneeseen rusakkoon, mutta pummeja. (7.) Tämä ns. “varmasta paikasta”. Kyseinen metsikkö on kuin tehty jousipassiin asettuneelle ketjulle. Se on riittävän kapea (n.80m) ja rajautuu peltoon ja jokeen. Jos russakka sieltä tulee, tulee se miltei väistämättä hyvin asettuneeseen ketjuun. Sain itse ammuttua tässä vaikean tiheikkölaukauksen aika kauas, mutta koitin kuitenkin. (8.) Sorsalaaki aamusta sai jatkoa täten.
Teimme vielä iltapassit jossa porukka jakautui tahoilleen. Sorsia kun oli nähty, niin koitimme niitä eri paikoista.
Hupaisin oli ryhmän toiminta jossa itse olin. Hiivin lammen rantaan varmistamaan että onko sorsia ja kun en havainnut mitään, vihelsin lopun porukasta paikalle. Neljä jousimiestä rytisteli ja katkoi risuja ampumalinjoiltaan ja oli tämän jälkeen paikoillaan kolme varttia… Luovutetaan, ei lennä sorsa lammelle… Otin muutaman askelen veden reunaan päin ja pusikosta lähti sorsat lentoon: pruuuum… Hah, ne kaksi olivat lymyssä siinä koko ajan kun rytäsimme passipaikat ja kuiskimme ovelina! Etäisyys lintuihin ehkä neljä metriä… ON tässä vielä opittavaa.
Oli saunan, ruuan, oluen ja unen aika.
Aamusta uutta yritystä. Kävimme osin samoja paikkoja läpi ja saimme muuamia laukauksia aikaiseksi. Välillä lämmin syyssää helli jo hieman raukeita metsämiehiä ja saimme ihastella kyyhkyparven ylilentoa tuiki läheltä.
Parempaa oli vielä tiedossa. Päätettin tehdä vielä yksi ajo sieltä ns “varmasta paikasta”. Ketju oli tiuha ja hyvin asettunut. Sen oikeaan laitaan tulikin rusakko. Markku koitti ensi, ohi. Heti perään Alex, ohi. Rusakko ei kavahtanut paria läheltä viuhuvaa teräkeppiä vaan kääntyi ketjun suuntaisesti ja suoraan Tuukalle, ohi. Tuukka huusi rusakon tulevan ja se tuli hyvin vimmattua ravia Mikon takaa. Mikko ampui, ohi. Heti perään minä, ohi. Ja vielä Arin nuoli kolisi lähipuiden runkoihin. Kuusi laakia muutamien sekuntien sisään ja kaikki muutamien metrien etäisyydeltä. Jopa kahdesta metristä päästiin koittamaan. No, ainakin saimme tilaisuutemme. Ensimmäiset kaksi ampujaa pääsivät laukaisemaan aika rauhassa käyskentelevään rusakkoon, mutta neljä vikaa laakia jo täyteen vauhtin ampaiseesseen kamikazerusakkoon. Tunarit. Rusakko kehuu suoritustaan kavereilleen varmaan vieläkin.
Kuvassa päivitellään tapahtunutta… Simolla on tästä tunariketjusta ryhmäkuvakin…
Laskimme muistaakseni 18 riistalaukausta tehtynä viikonlopun ajalle. Joka kaveri pääsi koittamaan. Kukaan ei päässyt ampumaan paikalla olevaan kohteeseen vaan kaikki joko lensivät tai juoksivat. Tiukkoja otettavia jousella. Haulikoilla varustettuina laskimme että viikonlopun saalis olisi ollut noin 6-7 rusakkoa (eri rusakkoja näimme ainakin 8), 4-8 sorsaa ja kasa kyyhkyjä. Ei jousimetsälle lähdetä kuitenkaan voivottelemaan että oltais ja oltais saatu. Sinne menään jousilla ja olemaan niiden ominaisuuksien kanssa. Aivan mahtava viikonloppu. Kiitän Aria ja vattumaan isäntää kuvista. Kiitän ajomiestä ja jousimiehiä hienosta viikonlopusta.