140 cm pitkä syreeni, latvaläpimitaltaan 34 mm kuori päällä (vielä pystyssä), saako tuosta +40 paunaisen jousen 23:n tuuman vedolla?
Harvinaisen suora.
Myös oksaton.
2 tykkäystä
Aivan varmasti saa, ihan kuinka jäykän tahansa. Kahvan voi jättää pyöreäksi, halkeaa toki siitä mutta se ei haittaa yhtään, vaikka halkeama jatkuisi taipuviin lapoihin asti. Eri asia sitten, että kestääkö selkä, ohutlustoisena ei kestä…
1 tykkäys
Syreenijousia on kiva tehdä. Puuaines on kovaa ja kaunista, eikä ota settiä. Kuoren poistossa kannattaa olla tarkkana ettet vahingoita ulointa lustoa. Kuten Tuomo sanoi, syreeni hajoaa vedosta helposti.
Mulla on täällä foorumilla postattuna niitä alkuaikojen syreenitykkejä. Jotain 50-80 paunasia lyhäreitä.
1 tykkäys
Ajattelin kaataa jahka lehti putoaa.
Voiko kuivata kuorittuna, esiveistettynä ja muutamaan oaperikerrokseen käärittynä?
Jonkun 30 pihasyreenijousta tehneenä voin todeta, että tuo Pyssymiehen aihiotoive on rajatapaus.
Pihasyreenillä on paksu kuori ja kohtuu iso kuivumiskutistuminen. 34 mm kuoren päältä on nipin napin 30 mm kuorittuna ja kuivattuna. Jos tuosta haluttaisiin käteensopiva 30-millinen jousi, olisi jousen poikkileikkaus noin puoliympyrä, ja selän kruunun keskelle kohdistuu voimakas vetorasitus. Vaikka jousta kavennettaisiin reilusti, minkä 40 paunan veto sallisi, olisi selkä silti melko pyöreä.
Viimeisin pienehköstä syreeninvarresta tekemäni jousi oli 36 mm kuoren päältä tuoreena, mutta jousi poksahti jo tekovaiheessa selästä kruunun korkeimmalta kohdalta lustonrajaa pitkin.
Jos syreeninvarressa olisi poikkeuksellisen paksu uloin lusto, voisi puolipyöreä jousikin kestää. Todennäköisesti siinä ei ole.
En lähde tätä nykyä tekemään syreenijousta alle 45 mm kasvuläpimitaltaan olevista varsista. Itse antaisin Pyssymiehen syreenin kasvaa vielä paksuutta, ja seuraisin vuosittain lustonpaksuutta läpimitan muutosta seuraamalla.
Jos minun olisi pakko tehdä harjanvarsikaliiperin syreenijousi, selystäisin sen ehdottomasti raakanahalla. Jos 45-millisessäkin varressa olisi tyypillisen ohut uloin lusto, laittaisin siihenkin vuotaselän.
Paksulla selkälustolla varustettu pihasyreenijousi, joka on tehty selvästi leveyttään paksummasta varresta kestää sitten mitä tahansa, millä tahansa jäykkyydellä. Tuollaiset syreeninvarret ovat harvinaista arvotavaraa, kotimaisten jousipuiden eliittiä.
3 tykkäystä
Kiitos. Tapaus on vaan harvinaisen suora.
Täytyy antaa kasvaa jokun n vuosi.
Karsit versoja ympäriltä pois, että saa valoa ja kilpailu vähenee, alimmat oksat pois, nyt hyvä syyslannoitus (ei typpeä) ja heti keväällä reilusti kanankakkaa, tms. typpipitoista tavaraa ympärille pitkin kesää, niin tulee paksut lustot! Tätä toistaen 2–3 vuotta, niin saattaa olla premium-aihio tulossa?!
1 tykkäys
Asiakkaan aidanteessa…
Kohta ois kuivunu ja pääsis työstää tätä syreenikeppiä. Tällä hetkellä n. 136 cm pitkä, 24,1 mm leveä kahvan kohdalta kuorittuna. Ajattelin lyhentää 124 cm pitkäksi että sais tuota myötäkäyrää poistettua kärkiosasta. Kaikkiaan uusi muoto tuo kahvan vastakäyrä ja uusi puulaji minulle niin on varmaan ihmettelemistä. En ole ajatellut vielä ruveta oikomista harjoittelemaan. Muuten vinkkejä arvostan, mitä edellä jo onkin kirjoitettu.
4 tykkäystä
Toimiiko tommosessa kapeassa ja selän puolelta kuperassa aihiossa kovera vatsa? Hollow body? Jos mahan tekee litteäksi niin eikös selän harjanteeseen tule suhteellista paksuutta, ihan sattanallinen rasitus ja rätsistä.
Muistelen ekaa tapaamista Mennan kanssa, hain jalavaa Rajamäestä ja Menna toi näytille hajonneen syreenin. Arveli sen johtuvan juurikin liian suuresta rasituksesta selän harjanteelle.
Tietäjät tietää, minä en.
2 tykkäystä
Sain tehtyä täyteen vetoon asti tämän syreenin. Ensilaukausten jälkeen 35# 22”, nokista nokkiin 121 cm. Kahvan luontaisen refleksin vuoksi en keksinyt miten tilleröidä pitkällä jänteellä joten siirryin lattiatilleröinnistä suoraan korkeaan jänneväliin, josta seurasi huomattavia puristuksia ja settiä lähinnä kahvan seutuun. Tein tillerin loppuun ja sain ammuttua noin sata kertaa. Sen jälkeen tillerissä tapahtui muutoksia, napsuntaa vedossa, otti lisää settiä pinnioksien kohdissa ja lopulta keskilapaan pinnioksan kohdalle selkään tuli pieni halkeama.
Ihmetystä herätti puristusmurtumat nimenomaan pienien pinnioksien kohdissa. Olen tottunut pihlajassa että oksankohdat ovat pikemminkin kestävämpiä, ja jos jousi pettää niin oksankohdan vierestä. Tässä syreenissä toisaalta sydänpuu oli vähän laho, ja laho levenee oksankohdissa. Selittäisikö se puristusmurtumat vai onko (pinni-)oksien heikkous syreenille tyypillistä?
Tuo ei ole lahoa vaan syreenille tyypillinen hohkainen ydin. Toisekseen, oletko aivan varma, että kyseessä on pihasyreeni eikä unkarinsyreeni? Pihasyreenin sydänpuu on kauniin violettiin vivahtahta ja tuoksu hienostunut. Jotenkin nuo murtumat molemmin puolin viittaisivat unkarinsyreeniin. Vetomurtuma on tyypillinen ohutlustoiselle pihasyreenille mutta tuollaiset puristusmurtumat eivät, varsinkaan noin kevyelle jouselle.
Joo, unkarinsyreeni olikin kyseessä. Lehtien reunoilla oli vähän valkoista muistaakseni. Hohkainen ydin teki kyllä vaikeuksia mut oli puussa vähän lahonkin hajua.
No sittenhän vaan saunaa lämmittämään. Unkarinsyreeni ja pihasyreeni ovat ihan eri puita ominaisuuksiensa suhteen.
Unkarinsyreeni haluaa puristusmurtuilla enemmän kuin useimmat puut - kuin kehnonpuoleista saarnea puristuksessa.
Pihasyreeni ei kokemukseni mukaan krysaloidu juuri koskaan, mutta jos niin tekee, niin nimenomaan oksankohtien kohdalla.
Edit: 35# 20". En tiedä miten lipsahti tuo 22" vetopituus. Ammuin 22" nuolia.