Pihalta napsaistu ja puolisen vuotta kuivateltu syreeniaihio muuttui kevään korvalla jouseksi. Viritin muuttuneen, jännitin, mittasin ja kuvasin. Näin se tapahtui pitkän, pitkän tauon jälkeen.
Lähtökohtana oli luonnostaan moniväärä B-aihio, silti syreeniksi vain “loivasti väärä” ja liki oksaton. Paunoja kertyy 42 22:n tuuman vedolla. Jousen pituus selkää pitkin mitaten on 58 tuumaa.
Kitos VKot! Vuosikymmenen “uinumisen” jälkeen tämä oli mukava todistus itselleni, että jousenteko vielä luonnistuu. Oman pihan unkarinsyreenistä, näin tarkennuksena.
jouko: Lapojen leveys kahvan ääreltä 40mm kaveten kärkiin 20mm. Paksuus samoin ilmaisten 15mm oheten 10 milliin. Kahva 30mm leveä ja yhtä paksu.
Kiitos Heikki. Yksinkertaisuus on usein kaunista, ja siihen tähtäsin tämän yksilön kohdalla. Tietty vähyys ja niukkuus on puhutellut allekirjottanutta aina, vaikka saattoi konstailemattomuuden vaakakupissa painaa sekin seikka, etten ole ennen syreenistä jousta tehnyt. Varman päälle meni siis, ja hyvä niin. Uuskokematon kaipaa onnistumisia. Aihioita on kuivumassa ladon täydeltä, leikitään niillä sitten fiiliksen mukaan.
Em. syystä johtuen en osaa myöskään antaa lausuntoa piha- ja unkarinsyreenin eroista, tai jälkimmäisen huonoudesta. Ylipäänsä “syreeniä” olen aina kuullut kehuttavan jousipuuna, lajikkeesta riippumatta. Siksipä tämänkin puun sahasin kannostaan irti intoa puhkuen. Muistelisin puun olleen n.14-vuotias renkaista laskien, n. 7-9 cm paksu lähtökohta.
Ampumiset tällä jousella on vielä kovin vähissä, mutta toistaiseksi puu ei ole juurikaan myötäkäyristynyt jumppailuista tai vireessä pitämisestä huolimatta. Huolellisella kuivattelulla lienee myös osuutensa asiaan, ainakin jos vertaa niihin pikakuivateltuihin pihlaja-aihioihin, joiden parissa jousenteon alkeet opettelin. Tämän aihion annoin kuivata halkeamisia peläten kuori päällä, mikä mahdollisti myös nätin nilaverhon jättämisen selkäpuolelle.
Onko millaisia/hyviä aihioita? Mukava jos joku osaisi kertoa tarkemmin näiden lajikkeiden eroista. Tai ehkäpä valmistakin keskustelua saattaisi aiheesta löytyä hakemalla. Voihan myös ajatella, että ehkäpä yksilökohtainen ero aihiossa on lajike-eroja merkityksellisempää.
Hakemallahan sitä juttua löytyi. Lajit oli määritelty “oikeaksi jousisyreeniksi” ja “schaiba-syreeneiksi”. Pihasyreeni on kertoman mukaan “puristuslujuudeltaan ja elastisuudeltaan huippuluokkaa”, kun taas unkarinsyreeni on “puristusheikkoa huttua, joka haluaa mennä jo tekovaiheessa krysalleille”.
Uutta minulle! Nyt sitten polttelee etsiskellä jostain pihasyreenin aihio.