Suomalais-ugrilainen jousi

Niin oliko puut varmasti kuivaa ? Puu kuivuessaan kyllä repii itsensä irti jos ei ollut ja vaikka olisikin kuivaa, on liima sauman oltava täysin tiiviit jotta liimat pitäisi kappaleet yhdessä. Edellämainituista liimoista ei tosin ole itsellä jousissa mitään kokemusta mutta luulisi kappaleiden ainakin epoksilla pysyvän yhdessä

Niin tiiviksi kyl yrittäny saada. Lyly on isona oksana ollu pitkään varmaan maassa ja kuivattanu sitä pari viikkoo. Koivu vähä uudempaa raivauksen jälkeen. Saattapi olla se. Mutta vääntyy ja palaa muotoon aika hyvin kyllä ja pysyy pellavalla, idea varmaan että koivun urat toisella puolella mäntyyn, jos jopa jännitetyt museon jouset on pystyny palaa muotoonsa. Tai ainaki keskimmäiseen kohtaan rungossa.


Tää oli tämmöne testi vaa, noita sakaroita pitää vielä parantaa/pistää paremmin paikoilleen.

M012_SU3904_351


Huomasin vasta nytten että vähän samalla sidonnais-tyylillä kun noi mansijouset. Muuta ku sakarat paremmaks. Ei ihan täysvetoo tos ollu.

Musta tuntuu että nuo punokset on korjauksia. Eli tuosta kohin on lapa lähtenyt irtoamaan liimauksesta, joten on laitettu punos. Näkee myös hyvin miten lapa taipuu siitä kohdin enemmän, jäykkyyttä on siis menetetty liimapinnan pettäessä. Uutena en usko että punoksia on ollut muualla kuin sakaroiden juuressa.

Luonnonliimoillahan nämä on liimattu ja jousia kosteassa käytetty, joten ymmärtää liimapinnan kestämisen ongelman.

Toi pihkaliima on aika paksua niin se aina ollu tossa välissä, huomaa että tahtoo tarttua takasin, lähtee kyl irti ku venyttää, mutta tarttuu ajan myötä takaisin. Saattapi olla totta, mutta ei näköjään ainakaa haitannu sen venyttämiselle.

En tiedä pihkaliiman vahvuuksista vielä, sitä olisi kiva kokeilla kohta. Mutta uskon että viilenee pirullisen nopeasti.
Siksi tulikin idea liimauksesta:
Jos sitä läimii klönttinä pitkin liimapintaa, sitten puristaa kappaleet yhteen tarkoituksella huonolla liimapinnalla (rakoja, mutta liimaa paksusti) - sitten punoo pakettia kiinni ja alkaa lämmittää. Lämmitessään liima antautuu välissä ja alkaa levitä, sitten sitä mukaa kiristelee punoksia ja lopulta on hyvä liimasauma, kun kappaleet ovat aivan kiinni toisissaan ja liima pursuaa sivuista.
Voisikohan oikeasti toimia? Tuohon pitäisi saada sitten jousi kunnolla lämpimäksi. Vaatii varmaan pidempiaikaisen lämmityksen tjsp. Jopa tunnin pari?

3 tykkäystä

Sitä pikkasen itekkin aattelin, kokeilin nuotion päällä, mutta vähän huono saada tasaiseksi lämpeämään, ja puristaa samalla kaikkia kohtia. Voihan tota kokeilla vielä saunassa, ei oo viel ehtiny.

Mittaukseni perusteella edellä mainitussa Kansallismuseon mansijousessa SU 3904:351 selän ja vatsan välisen liimapinnan paksuus vaihtelee väliltä 0,4 – 1,1 mm. Vastaavasti Kansallismuseon hantijousessa SU 3904:347 liimapinnan paksuus välillä vaihtelee 1,3 mm – 1,5 mm


Tarviis toinen sakara paremmin pistää, vaikee kunnolla pistää niitä. Jossai väleissä vaa tota pihkaliimaa, jos ihmettelee hirvee määrän mustaa.

1 tykkäys

Pitää pistää tää projekti myöhemmäks, toimivaks sais mut ei ihan hyvän näkönen, niin jatkan ehkä myöhemmin tai teen uuden. Katajan käyttöö kyl aattelin jatkaa, mutta saarnia vois kanssa kokeilla (Hedebyn tyylinen jousi). Mitää vinkkejä rekurvien tekemiseen?

N. 15mm paksuksi kärjet ja keitä vedessä 15-25min ja sitten taivutus. Annat olla muotissa vuorokauden.