Suomalainen varsijousi-projekti

Olihan tää viritystappi nyt hievene takaviistossa? :wink:

Toki vain!

Hienoo tappia.

1 tykkäys

Sivulevyt.

Nyt täytyy oikein miettiä laittaako ensin levyt kiinni vai hiooko tukin kuntoon?
Pitäisi myös päättää kuinka käsittelee virepyörän pesän.
Tukin puuosiin tulee petsaus, luihin koristekaiverruksia. Pintaviimeistelyksi olen ajatellut kerrosta/paria pellavaöljyvernissaa, ainakin puu- ja metalliosille. Mutta onko se hyvä myös luulle?
Asioiden järjestyksellä alkaa myös olla väliä…

Hio ny raudat ainakin ennen yhteen niittaamista. Muuten sulla on rautapölyy tukin kylki mustanaan.

Sanoisin, että luut menee keltaisiksi ajan kanssa joka tapauksessa jos niitä hipelee.
Itse en laittaisi mitään muuta kuin pelkkää mehiläsivahaa puuhun ja muut osat antaisin olla. Ei se metalli kyllä periaatteessa mitän tarvitse ja luu kin on siinä ja siinä.
Renesanssi vaha on lontoon ja suomen museoiden käyttämä pintakäsittely aine.

Pesällekkään en itse tekisi mitään. Jos pakko niin joko sitä talia tai sitten vain puleeraisin sen sisä osan jollain kovemmalla aineella jopa vähän pintaa polttamalla hinnkauksen avulla. Palanut pinta kun ei muutu ajan myötä kauheesti ja sitten sulla on siinä silloin miltein luonnollinen kitkattomuus.

1 tykkäys

Rautojen hiominenkin hieman mietityttää. Kuinkahan kiiltäväksi tohtii hinkata jotta näyttäisi ajanmukaiselta? Millähän hioivat keskiajalla?
Niittauksien kohdalta joutuu tietysti viilaamaan ja hiomaan vielä uudestaan, mutta se ei ole ongelma.

Renesanssivaha on kyllä hyvää kamaa, minulla on sitä purkillinen, luun kanssa toimii aivan saletisti!

Kyll’ ne raudat on hinkattu niin kiiltäviks kun on vaan jaksettu. Se on laadun merkki kun asiat kiiltää. Mää hinkuttaisin nuo modernit naarmut pois ja vetäisin viilalla ja hiekka paperil jonnekkin 300-400 grippiin ja se olis siinä. Tasaisen pinta näyttää komeimmalta.

Kiitoksia! Viilalla tämäkin on hinkattu, ihan omin pikku käsin. :slightly_smiling_face:

Aina parempi :smiley:

Laadun merkki että viimeistellään huippuunsa on vain tämän päivän laadun merkki. Katsokaas näitä takomajälkiä. Tekijä ei ole viitsinyt varmaan edes heiluttaa viilaa näiden takomareunojen siistimiseksi. Raudan pintakin näyttää omaan silmään jotenkin ei huippuunsa hiotulta.

Voi kai olla myös kulumaa tai ruosteen syömää, ainakin osaksi…
Raudan hiominen naarmuttomaksi ja kiiltäväksi on työlästä ja tarkkaa hommaa, varsinkin käsipelillä. Pohjoisilla käsityöläisillä ei kenties edes ollut aivan vastaavia välineitä tai henkilökuntaa kuten keskieurooppalaisilla mestareilla.

Päätin etten yritäkään hioa aivan peiliksi, vaan jätän käsityön jälkeä näkyviin. Istuu siten paremmin muuhun kokonaisuuteen.

Tuossa vielä vähän parempi kuva samasta varsijousesta.

Berliinin varsijousinäyttelyssä näytillä olleet keskieurooppalaiset kapineet olivat kyllä aivan viimeisen päälle hiottua laatutyötä. Luulisin että suomalaisetkin pyrkivät tekemään parhaansa niillä resursseilla ja työvälineillä mitä heillä oli. Nämä ovat kuitenkin kai tehty pääosin talonpoikien käyttöön, eikä varakkaille aatelisille. Siinä on varmaan apupoika saanut tahkoa pyörittää…

Nyt saa hinkkaaminen riittää!

9 tykkäystä

Vähän ny viel. Määki pääsen tällaseen tulokseen ihan hienolla hiekalla ja nahalla.

3 tykkäystä

Hiekalla ja nahalla olisikin hieno tehdä viimeistely! Rikonko tiimalasin?

Mulla oli ihan huhmaressa murskattua hiekkakiveä. Krartsiittiä kokeilin aikoinaan kivikirveen hiontaa ja se onnistui helkkarin kiitettävästä.

Noissa keskari kuvissa niitä peltejä hiotaan aika usein johonkin puiseen kapulaan kiinnitetyllä kivella sekä joissain ihan vain kovaksi karkaistulla toisella teräksellä raapimalla.

Ruosteen poisto haarniskasta ja ketjupanssarista on yleensä hiekka kylpy. Oma skull cap on pesty ja hiottu hiekka ämpärissä ja jälki on kiitettävä sekä autenttinen.

1 tykkäys

Puhallushiekkaa voisi kokeilla. Hienoin raekoko näyttäisi olevan 0,1-0,6 mm. Yksi säkki ei maksa paljon.

Kai tuokin toimii.
Mulla oli lähes puuteria “ns” kiillotus vaiheessa.