Suojasää rulettaa (sano kolee jousisetä)

Kun venkoileva loppukauden sää kääntyi tiukasta pakkasesta suojaan ja harmaa pilvipeite valaisi taivaan, tiesin että erä urkenee. Yöllinen kolmen tunnin ekskursio kohtasikin useita rusakoita. Pseudo-natiivit olivat vain niin arkoja, ettei jousiaseella ollut mahdollisuuksia. Loppukauden piirre tämäkin.

Päräyttävä hetki oli, kun bongasin alhaalta joen jäältä rannan tuntumasta mustan möykyn, jota siinä ei pitänyt tai edes voinut olla. Möykystä nousi kaksi kolmionmuotoista korvaa. Ei jumalauta, kettu makuulla 30 metriä alamäkeen! Aloin kohottaa jousta pulssin kuohuessa, mutta kettu tiesi tehdä Taika-Jim-tyylisen katoamistempun silmieni edessä.

Tuntien mini-passailu-hiivinnän jälkeen eräästä rinnepihlajasta löytyi nyytti. Kukko yöpuulla, mutta lähestymisestäni hereillä ja vain lähtöärsykettä odottamassa. Kohotin jousen ja uuden fp-leikkurin noin seitsemän metrin päässä yläilmoihin olevaa lintua kohti. Linja oli takaviistosta, ideaali.

Ohilaaki merkitsisi nuolen varmaa menettämistä, mutta sitä ei saanut ajatella, jos ei pyrkiä myöskään olemaan ajattelematta. Hyväksyttiin, ja jatkettiin eteenpäin. Vedin jänteen taakse ja laukaisin.

Raskas nuoli lähti vakuuttavan äänettömästi ja tasaisesti jousesta. Se jysähti kukkoon, joka tuli puusta alas, vesoilla juntattuun rinteeseen pihlajan alla. Iskin kukkoon kiinni ja pyöräytin ilmassa kaulasta pitäen. Pää jäi vetävän käteen, kuten tällä tavoin aina.

Kukko oli tuhti 1400-grammainen kuparikuula. Osuman tarkempi selvittely jää myöhemmäksi.

12 tykkäystä

Pyydätkö yleensäki pyöreäpäisillä nuolilla lintua? Muistelen että jossain aiemmassa taisit puhua leikkurista, ja sillon mietin, miten lie repii maalinnuissa täkkälihoja semmonen. Toisaalta pyöreäpäinen tuntuis alkuajatuksena semmoselta reijittäjältä joka vaan pukkaa lihaa pois eestä, mutta näyttää tuo tässäkin tappaneen aivan hyvin. Tai ainaki tuoneen käsien ulottuville.

Eli onko sulla jotaki perustetta tietyn kärjen valittemiselle, vai meneekö sen mukaan millä huvittaa pyytää?

Tässä käytetty nuoli on kärjitetty itse kehittämälläni fp-leikkurilla. Poikkileikkaukseltaan pyöreästä, mitään leikkaamattomasta field point-kärjestä tulee tehokkaasti puolentoista kilon lintuja korjaava leikkaava kärki, kun kärjen helmaan muokataan neljä purseteräistä leikkuriväkästä. Se tekee rankasti vuotavan, läpimitaltaan 13-millisen, ristimäisen reiän. Takaviistosta ammuttaessa näillä tulee sellaisia 40-senttisiä läpäisyjä, kevyellä yksipuisella lyhytjousella.

Perimmäinen syy kehitystyöhön ja käyttöönottoon on se, että leikkureilla puuhun ammuttaessa jokainen puuhun osunut nuoli jää lopullisesti latvaan kiinni, jolloin nuolihukka kasvaa suhteettomaksi. Fp-leikkurit eivät koskaan iskeydy puuhun kiinni, ja jäävät oksillekin lojumaan vain harvoin. Näillä kärjillä on muitakin etuja, yhtä lailla kuin syynsä, minkä takia niitä ei pidä käyttää mihinkään fasaania ja teertä isompaan linturiistaan.

Somessakin näiden kaatokuvien yhteydessä joku kommentoi että ammuit sitten taulukärjellä. No, en ampunut, enkä missään nimessä ampuisi.

Aivan, eli kuva hämää. Tuommonen ristipäätyyppinen leikkuri on kieltämättä järkeenkäypä ja lienee luonnossakin leikkuria turvallisempi, jos jää jonnekin lojumaan. Aina hirvittää leikkurien kanssa ajatus siitä, että se on kohta koiran tassussa jos ei löydy.