Olen tästä maininnut ennenkin, paksuus on niin paljon tehokkaampi jäykkyyden lisääjä, että joskus on vain pakko käyttää. Korkea ja kapea taivutuspalkki on hankala vain silloin kun kiepahduksen ehdot täyttyvät, epäilen ettei niin nyt ole. Koska paksu lapa tässä toimii niin se hieman tarkoittaa, että sitä jäykkyyttä tarvitaan.
Paksuus vaikuttaa jäykkyyteen vähintäin potenssissa 2 ja enintään 3, riippuu eri osien kimmomoduleista ja paksuuksista. Leveys aina suoraan. On helppo todeta, että levittäminen ei aina mitenkään riitä tai onnistu, eri syistä kulloinkin.
Pitkäjousi tuollaisella suhteella hyvin mahdollisesti kiepahtaisi.
Tuohan toimii samaan tapaan kuin modernit taljajouset, joissa lapojen liike on vertikaalinen. Ei potki jousi käsille, vaikka lapojen päissä on aika reilustikin kamaa.
Lukaksen ja Farellin, noiden postaamieni kuvien jousista puuttuu tämä taipuvan kohdan paksunnos. Ne ovat yllättävän lattoja. Ovat tehneet sen tietämättään/helpottaakseen taipuman ohjautuvuutta.
Jasonilla on aika tasapyöreä profiili kautta pituuden hieman päihin lattaantuen, jota on kyllä vaikea havaita kuvasta tarkasti. Adamin jousi on samanmoinen.
Lähes päivittäin jousia veistelevänä, paksuus ja leveyssuhteista on varsin selvillä. Ihan käytännössä, ei pelkällä teoreettisella tasolla.
Liika paksuus on myös ongelmainen silloin kun se johtaa materiaalien luhistumiseen/ratkeamiseen.
Jos jäykkyyttä olisi oikeasti tarvittu enemmän, silloin taipuvista osista olisi tehty leveämmät. Paljon pienemmällä määrällä työtä olisi saatu paljon jäykempi jousi kuin nyt. Huomaat varmaan että esim. turkkilaisen lapapaksuus on pikkasen helpompi muotoilla ja hahmottaa tasaiselle taipumalle?
Mikäli on luonteikkaita jousia tilleröinyt jossa leveys ja paksuus vaihtelee, ymmärtää mikä ongelma tulee eteen kun leveys ja paksuus vaihtuu näin dramaattisesti. Ja juuri niillä pelipaikoilla missä mitat pitäs olla just eikä melkein, koska rasituskin on suurin.
@JMenna Joo monenlaista variaatiota varmasti on profiilista. Ihan näissä hautalöydöissäkin. Tässähän on helposti kolmesta eri skyytistä kuvia. Mutta pitää yrittää että nuo myötäkaarevat taipuvat osat on vähintään pyöreitä, ellei sitten pari millia paksumpia kuin leveitä. Olisihan se vänkä jousi kun profiili on noinkin nurinkurinen.
En ole ollenkaan varmaa, että skyyttiä on mitoitettu tasaiselle taipumalle, pikemminkin luulen ettei.
Jos levennän umpirakenteisen lavan kaksinkertaiseksi niin jäykkyys kasvaa kaksinkertaiseksi, tämä on yksinkertaista. Jos kasvatan paksuuden kaksinkertaiseksi niin jäykkyys kasvaa KAHDEKSANkertaiseksi, se ihan oikeasti meneee näin. Kummalla tavalla on helpompi lisätä jäykkyyttä jos sitä tarvitsee kasvattaa paljon?
Kerrosrakenteisella lavalla kerroin saattaa olla hivenen pienempi, mutta ei koskaan mene alle neljän.
Olen ihan samaa mieltä että tasaisesti taipumaan halutussa jousessa äkilliset muodonvaihtelut eivät ole hyvä ajatus. Jos kuitenkin lavassa on selvästi taipumaan tarkoitettu osa ja muut lähes jäykkiä niin jo muutenkin paloista kootussa rakenteessa äkilliset muutokset eivät välttämättä ole tuhoisia. Skyyttijousi on eräänlainen erikoistapaus aika lailla äärimmäisestä rakenteesta, joka on kuitenkin ollut mahdollista toteuttaa sarvi/jänne konstruktiolla. Sitä ei varmasti kukaan ole suoraan keksinyt tuollaiseksi vaan se on empiirisen evoluution tulos.
Olen ihmetellyt joitain poikkileikkauksia ja itse en kyllä heti tekisi noin, mutta jos rakenne toimii niin vähän huono sitä on lähteä moittimaankaan.
Eihän mitään sarvijousta ole rakennettu taipumaan pyöreällä tillerimuodolla. Vaan lavat ovat tarkkaan tilleröity taipumaan paikallisesti, mutta tasaisesti.
Eri osien jäykkyys on vaikea hahmottaa jos paksuudet vaihtelee, varsinkin kun sarvijouset ovat liimattu valmiisiin mittoihin. Niitä on tarkoitus todella vähän muokata enää kun jänneselkä ja sarvet on paikallaan. Tätä ei tiedä ennenkö kokee asian itse, saatikka sitä mitä tarkoittaa kun jossakin kohtaa lapaa onkin enemmän puuta/sarvea/jännettä kuin toisaalla. Millin kymmenykset merkkaa ja paljon, joka jo kertonee sen että jos yhden haluaa saada nappiin on harjoiteltava jokunen sata tuntia asian parissa.
Niin, mitä sitten? On täydellisen nurinkurista myötäkäyristää lapaa ja samalla paksuntaa sitä, efektiivisesti saapuen lopulta samaan lopputulokseen. Ellei tällä nimenomaisesti haeta tietynlaista rasitusta materiaaleille tai tiettyä silmää hivelevää muotoa. Ei ole mikään ongelma tehdä vaikka 300 paunaista tykkiä sarvesta, puusta ja jänteistä. Ihan skyyttien aikaisilla välineillä, tamaraskista ja ibex-sarvista.
Näin on ilmanmuuta. Ehkä tuosta oppii uutta kun teen jousen valmiiksi asti. Varmasti on oivalluksia tulossa.
Yleisesti, tässä mennään kovin 2000-luvun teknisen maailman silmin, rasitukset, voimakäyrät ja handshokit mielessä. Oikeasti skyytit palvoivat näitä ibex sarvipäitä ja mahdollisesti muotoilivat jousensakin kärjet muistuttamaan ibexin koukkusarvia. Paljon on tehty juttuja ihan muun takia kuin lähtönopeuden ja käytettävyyden takia. Vaikka se tänä taljajousikautena tuntuisikin nurinkuriselta.
Ihmettelen, ja saattaa joku muukin skyytti-outo ihmetellä, että miksi sarvi keskellä lapoja?
Arvaus: Lopulliseen jouseen ei vatsaan liimata sarvea, joten tarvittua puristuskestävyyttä on haettu laminoimalla keskelle sarviliuska, joka ottaa suurimman osan puristuksesta vastaan, kun vatsa pyöristetään lopulliseen jouseen?
Niin, lisäähän se puristuskestävyyttä keskustaan. Vatsaanhan tulee tässä sarvet, jotka peittää aika perinteisesti kahvasta tuonne lähes kärkiin asti. Joten siten tuo ydin sarvi on aikamoista extraa.
Yksi varsin erikoinen piirre skyytissä on tuo vinoon kierretty jänne lavan päällä, vastakkkaisiin suuntiin noin tehtynä se lisää lavan vääntöjäykkyyttä aivan oleellisesti, samalla tehden jousesta stabiilimman. En muista nähneeni muissa jousissa moista.
Juu, ei ole muissa. Tämä on seikka joka tekee tilleröintityön haastavaksi. Mittojen tulee olla todella tarkat runkopaloissa ennen jänteiden liimausta ja jänteiden liimauksen identtisiä per lapa.
Viiltaanko näistä jänteet pois ja siklaillaan lapaa ja jänteet takaisin. 3 vkon odottelu ja taivutus— äh, vähä enemmän ois pitäny ottaa. Viilaten jänteet pois, siklaten sama lapa ja jänteet liimaten ja 3 vkoa odottelua ja veto, äh— lähti liikaa. No viilaten toinen lapa…
Liitokset saa piiloon vatsan sarvalätyllä, sitten selkäpuoli peittyy jänteillä. Eli pääsee tilleröimään samallailla kuin muitakin sarvijousia. Kun jousi itsessään kestää jo täyteen vetoon ilman punoksiakin.
Lopuksi vain sitten punokset ristiin. Mutta voihan punoksienkin jälkeen paikallisesti raspailla tilleriä tasaseksi kun jousi vanhetessa elää hieman. Olen Beeverillä nähny tätä, silloin vaan siltä kohdalta punokset uusii. Ei ole lopulta iso homma, kun eihän kärkiin ja kahvaan tarvitse koskea ollenkaan.
Sarvet on nyt kaikkinensa paikallaan. Aikamoinen urakka oli saada köytettyä tämmöseen käkkyrään! Sarvi on refleksinen ja jousi äärimmäisen defleksinen?? Mutta kiinni on ja ei näköjään pahempia rakoja tullut.
Nyt vaikuttaa kovin kaposelta, kahva 25mm leveä, samoin kärjet. Taipuvat osat 23mm.
Jännekerroksella ja punoksilla kaikkiin mittoihin lienee tulee se 5mm lisää. Joten ehkä se pysyy jänteellä…
Ei hennoisi tämmöstä alle 100 paunasta laittaa 35mm leveäksi kahvasta.
Onhan tuo kyllä niin käsittämätön kiemura, että huhhuh! Vaikea uskoa, että pysyisi jänteellä.
Sitä olen miettinyt, että mistä nuo muinaiset skyytit sai päähänsä ruveta tällaista spagettijousta tavoittelemaan. Eikö niillä ollut mitään kauppareittejä suoran puun äärelle…
Mitä epäilen, on se että sarvet on tosiaan määrännyt profiilin. Mutta koska ne on noin käsittämättömän kikkuralla (kuvassa vahvin kurvi mitä löysin) on lavat ollut pakko vetää ensin kahvarefleksille ja sitten defleksille. Pelkällä deflexillä ei jousi onnistuisi - ristiriitaista kyllä! Mutta saman huomasin sillä jäykemällä tataarilla, kahvarefleksi tekee jousista stabiilin. Ristiriitaista sekin.
Näitä muuten löytyy monella eri profiililla ja vähemmän käkkyröillä kärjillä, ibexien sarvet vaihtelee profiileiltaan myös.
Ja koska sarvi+puu+jänne on semmoinen kombo joka pyrkii kuromaan itseään suoraksi, on materiaalit pitänyt laittaa vahvasti taipumaan kapealta alalta jotta rasitus pitäisi jousen muodossaan. Tällä myös saadaan sarvista ja jänteistä kaikki irti.
Tätä joustahan on paljon hauskempi veistellä kun noita muita sarvijousia, tässä on jo haastetta!
Eli lisää pitää näitä tehdä, se on selvää.
Tämmönen Stilianovin sarja on muuten youtubessa, tässä näkyy kun refleksiä on tajuttomasti:
