Niin, en tiedä pitääkö skyytin olla aina epäsymmetrinen, mutta symmetristä en ole nähnyt.
Kenen ohjeiden mukaan teet tuota?
Mistä kaavat taivutuksiin ja paloihin?
Vai onko tuo kokoelma useiden tekijöiden skyyteistä?
@JMenna Tässähän tuo mainittiin.
Myöskin lisänä tämä orkkis hahmotelma. https://atarn.org/chinese/cn_arc_indx.htm
Ja tietty muiden tekeleet. Ei näitä missään hypistelemään pääse, joten tehdään ensimmäinen, toinen, ehkä kolmas. Josko alkas olee muoto kohdallaan.
Olen lukenut jonkin verran keskustelua, Jack Farrell tietää näistä aika paljon. On tehnyt monta pätevää skyyttijousta, mukaanlukien täysisarvisen version, eli pelkkää vesipuhvelinsarvea liitettynä ja jänteet päällä.
Joo, Farellin jousista mulla onkin kuvaa jossain tietsikan lokerossa jonni verran.
Tossa Adamain skyyttivedossa hyvin näkee kuinka lyhyellä matkalla taipuma tapahtuu.
Tätä vasten ajateltuna jos/kun loppulavat ovat jäykät, niin niiden olettaisi olevan mahollisimman kevyet. Vaan niissäkin on se sarvisiivu siellä välissä. Miksiköhän kun eivät kuitenkaan taivu? Jos vastakäyrät päät olisivat työtä tekevät, niin kävisi mieleen, mutta tässäkin vetokuvassa joustamatonta jousta on pitkät pätkät taipumasta jousen kärkeen, tai jos joustaa, niin joustaa todella vähän.
Samaten tämmösen jousen tilleröinti on mulle kysymymerkki. Joko pitää tietää mitoitus etukäteen todella tarkasti tai sitten tilleröinti on jännekierteen pois viilaamista, Uuden kierteen liimamaista jne… hidasta ku mikä!!!
Tiedätkö Jere?
Näemmä multa löytyy yli 40 valmistumis kuvan sarja Jasonin skyyttijousesta
sit on nää
Farrelin skyytti
Lukaksen skyytti
sama
Jasonin skyytti
Tuo Farellin skyytti on eniten latta. Ja on Lukaksenkin.
Joo, tuo ensimmäinen Jackin kuva on tästä ketjusta. Eli kokosarvinen jousi. Mahtaa olla venko! Vai eikö sittenkään?
https://atarn.net/phpBB2/viewtopic.php?f=5&t=2372&sid=c2d81d6aa118ad35517b6c0c4565af04
Mitä Jack viimemmäksi selitti facessa, oli että monet tekee kahvataivutuksen ihan liian miedoksi. Kun oikeasti se on kova vastakurvi kahvassa. Mutta tämmöinen kahva on epämukava kuulemma pitää? Tiedä häntä, mutta pakkohan se on alkuperäistyylinen saada.
Mutta onhan nämä myös todella lyhyitä jousia ja kevyitä massaltaan. Adam tuon oman jousensa yhteydessä sanoi että kärjet taipuu aika vähän, eli juuri kuvailemasi “ongelma”, mutta jousen massa on silti vaivaiset 500g. Puhutaan kuitenkin yli 100# tykistä. Jousi jolla ammutaan leikkurinuolta 300m.
Tuo keskussarvi ei ehkä ihan paljoa merkitse, mutta kait se jotakin vaikuttaa kärjissäkin. Mielenkiinnolla odotan että pääsee kokemaan.
On tätä polvien välissä taivuteltava, jonka jälkeen sarvilätyt vatsaan taipuville kohille. Siinä sitten viimeset profiiliviilaukset kuntoon ja mikäli on liian jäykkä, voihan sarven laiton jälkeenkin selästä keventää. Olen huomannut että polvea vasten taivuttelemalla saa hyvän tillerin jänteiden kuivamisen jälkeen. Paljon vaikeammalta on tuntunut paunojen arviointi. Ihan kun siihen pomppaisi 100 paunaa lisää joka kerta kun jänteet on kuivaneet ja availu alkaa. 
Mutta vaikka menisi pieleen, voihan jännepunokset laittaa vasta viimeisenä, tai ainakin vasta silloin kun tietää että ollaan suunnilleen maalissa.
jeah
Skyytti… on se niin ruma, että on oikeastaan nätti. Malli kuin sarja/pilakuvista tai vanhatyylisistä maalauksista. Jos JN omansa saa toimimaan, on se hatunnoston paikka käsityötaidoille. Tuon tekemiseen tarvitaan muutakin intoa kuin vain halu saada nuoli keskelle maalia.
Skyyttijousi on jatkanut elämäänsä heraldisena jousena avaruusmuoviaikaan asti. Siihen ei ole muut jousityypit pystyneet. Lukemattomat luonnonkansatkin saivat kulttuuri-imperialistisesti eurooppalaiskuvittajien toimesta kippurakäppyrän käsiinsä, koska “sellainen jousen kuuluu olla.”
Ei tuo kyllä mitään muuta ole kun kaunis! Jousen jälkeen toki pitää alkaa kutomaan noi hienot kuteet ja hattu. Myöskin bodaamaan samanlaiset muskelit kun tällä ekalla kaverilla.
Alex on valanau pronssista tommosen Skyyttikirveen. Se on pähee.
Lepardiasu joo, Jere… mut älä tee oikeesta nahasta ku lepardeja on niin vähän. Tee ihonmyötänen, semmonen trikootyyppinen, jollaisia hieman kypsempi naisväki käyttää tuolla kaupungingin yössä… 80- luvulla käytti myös tukkahevibändit… mut siis semmoset ja kumarran sua kilpailuissa.
2 tykkäystä
Noin nopeasti katsoan skyyttijousi toimii hivenen eri tavalla kuin pitkäjousi, voisin kuvitella skyytin toimivan paremmin kevyen nuolen kanssa. Itse asiassa hieman samankaltaisesti kuin turkkilainen pituusammuntajousi.
Noniin, muotoilin hieman lisää ja lyhensin vasenta (ala) lapaa pari senttiä. Jospa tällä etenisi liitoksiin.
Tajusin että tuo Karl Zeilingerin huutokauppakirja näyttää tosi hyviä kuvia skyyttijousesta.
@Taihki On pikkasen mysteeri että miten tämmöinen jousi suorittaa, mutta en itse usko että pääsee lähelle pituusjousta. Kun ulkolavat joutuu jättämään niin leveäksi stabiiliuuden takia. Mutta katsotaan!
2 tykkäystä
En usko sen pärjäävän pituusjouselle, jotka olivat äärimmäisen erikoistuneita kapistuksia. Kysymys on siitä miten ne toimivat jänteen kanssa ja siinä on hieman samankaltaisuutta. Skyytti on ratkaisu ongelmaan: miten saada kohtuullinen vetopituus lyhyeen käyttöjouseen, pituusjousessa kaikki on uhrattu yhdelle asialle, erityisesti jousen stabiilius.
Katsoitko noita pdf:iä? Huomionarvoista tässä on että taipuvat kohdat on kapeammat, mutta todella paksut. Itseasiassa paksummat kuin leveät. Eli kahva ja ulkolavat on leveämmät.
No, kreikkalaisen manuskriptin mukaan skyytti Anaxagoras ampui nuolen noin 500 metrin päähän, varmastikin skyyttijousella. Teko oli niin merkittävä, että se pantiin muistiin, mutta kyllä 500-metrisellä olisi ammuttu aika monissa pituuskisoissa kärjille.
Toki, mutta semmoinen veikkonen joka leveäkärkisellä käkkyräjousella ampuu 500m, ampuisi oikeilla välineillä 700m.
Monilla näillä komposiitellä ei suuria eroja ole kun nuolen massa on korkea. Tai edes kevyt leikkurinuoli. Mutta sitten kun ammutaan 180-250 grainisia nuolia, alkaa erottumaan jouset toisistaan. Tämän huomaa ihan omissa turkkilaisissa kun ottaa 108cm pituusjousen sijasta 115cm jousen. Kuollutta massaa hakkaa siellä kärjissä.
Karpon tuo jousi oli 120# @ 28" ja painoi 500g. Hyvä massa sekin on tuommoiselle jouselle jota voisi vetää vielä pari tuumaa lisää nostaen paunat 140 pintaan.
Mutta ei pidä unohtaa miten turkkilainen pituusjousi on noissa lukemissa vielä 300-350g tuntumassa. Dramaattinen ero.
Olen katsonut ja hieman ihmetellyt, mutta olen ajatellut sen johtuvan tarpeista saada jousi stabiiliksi, paksut osat eivät kierry niin helposti kuin leveät ja leveät kärjet taasen estävät jänteen ohi menoa.
Paksuuden kasvattaminen on myöskin se kaikkein helpoin tapa lisätä jäykkyyttä.
Minusta vaikuttaa siltä että;
- On haluttu paksut taipuvat osat, eli maksimaalinen rasitus materiaaleille. Sarvi vatsassa puristuu ja jänne taipuu enemmän kuin “normaaleissa” sarvijousissa
- Havaittiin että tällöin on pakko nipistää leveydestä (muuten paunat olisi järkyttävät) → joka johtaa epästabiiliuuteen. Eli päätettiin myötäkäyristää lapoja. Myötäkäyryys myös ylipäätään mahdollisti koko taipuvan osan konfiguraation jossa paksuutta on enemmän kuin leveyttä.
- Muilta osin haluttiin ylläpitää refleksiä ja stabiliteettiä, eli on vastakäyrää ja leveyttä kahvassa sekä kärjissä.
Jotenkin näin. Olisi mielenkiintoista tehdä joku pituusjousivariaatio tästä, ilman tuhansia liitoksia ja jännepunoksia…
Luulen, että homma on lähtenyt vähän toisin päin, on tarvittu lyhyt (suora etäisyys nokista nokkiin) käyttöjousi, jotta tämä olisi mahdollista on jousi täytynyt muotoilla suunnilleen noin, jotta on saatu riittävästi taipuvaa lapaa. Paksuus taas suunnileen tulee siitä, että jotta saavuttaan haluttu jäykkyys niin tiettyjen osien on oltava paksuja. (Joissain kiinalaisissa jousissa oli muistaakseni todella leveitä varsin ohuita lavan taipuvia kohtia, kuitenkin arka halkeamiselle ja poikittainen taipuma saattaa aiheuttaa yllätyksiä.)
Skyytijousen rakenne vetää jännettä hieman toisella tavalla kuin pitkäjousi (eli jousen kärjet liikkuvat ylös ja alas eikä eteenpäin).
Nyt hämmentää. Toki tässä on paljon lapaa näin “lyhyeksi”. Mutta tämä että jousen taipuvat osat on paksummat kuin leveät, on totaalisen poikkeuksellista. Yksinkertaisesti tämmöistä jousta ei löydy about mistään päin maailmaa. Uniikki. Kukaan muu ei tehnyt samanlaista.
Ja että tämä ominaisuus ehdoin tahdoin haluttiin, jouduttiin tekemään muita valintoja että jousesta edes sai stabiilin. Oletko koskaan tehnyt jousta jossa on paksuutta enemmän kuin leveyttä taipuvissa osissa? Semmoinen on aivan hullu kieroilemaan. Saatikka sitten kun materiaalit on niinkin elastisia ja innokkaita ottamaan muotoa, kuin sarvi ja jänne. Lisäksi vielä keskilaminaatti sarvea!
Silloin ei ole kyse niinkin kevyestä asiasta kuin että “haluttu jäykkyys vain pakotti paksuntamaan lapoja”. Vaan on otettu paljon riskiä saavuttaakseen juuri tämmöinen jousi.
Okei, otan nyt vähän tosissaan kun hommat on spekulaatiota, mutta ken tahtoo saa mennä kokeilemaan vastaavaa profiilia millä tahansa materiaalilla niin huomaa että pienikin virhe ja jousesta tulee totaalinen katastrofi.
Kuten tuosta kuvasta näkyy, siellä on keskilavoissa joku 18mm leveyttä, samalla kun 25mm paksuutta.
The draw weight of the bow was tested one month and two months after the
application of last layer of sinew. During that time the bow was kept strung to
make sure the deflex in the limbs did not straighten out. It was felt such restraightening of limbs might cause later difficulties with stringing and shooting
the bow.