Selkämurtumia kevään kuivuudessa

Nyt useamman jousen/aihion päreiksi pistäneenä, on varmaan paikka istua alas ja miettiä syytä.

Uhreina olivat omenapuinen lyhytjousi, tamminen lyhytjousi, tuomesta pitkäjousi, syreeninen lyhytjousi ja viimemmäksi tamminen pidempi flättäri.

Omenapuujousen yllättävä räjähtäminen meni pienen puukonviillon piikkiin, mutta sitten alkoi tulla poikki selän murtumia tammi- ja tuomijousissa. Nämä hiuksen ohuet murtumat tulevat alhaisilla paunoilla ja vedoilla ja menevät suoraan yli selän virheettömällä selkäpinnalla.

Mittari näyttää 40-42% kosteutta pannuhuoneessa, jossa on pyöreästi 25 astetta lämmintä. Eli puun kosteus pitäisi olla siinä 7,5-7,7%. Jotenkin sitä vaan on ajatellut, että 40% ei ole vielä ongelma, mutta joku syy noille selkämurtumille on. Mitään rankkoja profiileja ei ollut missään jousessa, eikä settiäkään kuin nimeksi.

Taidetaan jättää jousien tilleröinnit myöhemmäksi ja siirrytään jänteiden liimaamiseen, jos vaikka preeriakisaan saisi valmiiksi ensimmäisen jännetykin.

On nimittäin paha tauti, kun ei uskalla tilleripuussa vetää 20-30 paunaista 170cm jousta yli 20" vedon. Tarpeeksi monta jousta kun räjähtää, alkaa pelätä ja pirusti. :smiley: Ei tietenkään mitään säleitä, mutta sitä ajan hukkaa, kun lähes valmiit jouset kosahtelee!
Pitää melkein vetää joku jousi reilusti alle kakkosen vetopituudella tilleripuussa vireeseen, ennenkö kehtaa ruveta mitään tärkeää tekemään.

Eikös pannuhuone ole just kuivin mahollinen paikka…? En veisi jousiani sinne. Meillä ainakin joskus kuivattiin kirveenvarret yms. just pannuhuoneessa. Jos sellainen jollain oli.

Ero tulee lähinnä tuossa lämpötilassa, 5 asteen ero lämmössä kuivattaa puuta ~0,2%. Ei suuresti lopulta. On siellä vähän kuivempaa muutekin. Nyt vasta kuitenkin tajusin syyksi tuon kosteuden. Ei vain koskaan ole tullut eteen ihan tasan 40% kelejä. Luulin että on ok, mutta selvästikään ei. :smiley:
En viitsinyt nyt edes kuivavia puita siirtää, kuivaapahan nopeammin. Tilleröintiin kun otan seuraavia, siirrän oikeaan kosteuteen pari päivää ennen.

Herää kysymys jousten selkälustojen paksuudesta / kesäpuusuhteesta. Varsinkin tammi ja syreeni kosahtavat kehäputkiloisina ohuiden lustojen seurauksena erittäin halukkaasti. Tästä syystä olen par’aikaa itse lustometsästämässä sekä metsätammea että pihasyreeniä kestävämpään kuosiin.

Voi olla hyvinkin tuokin. Syreenin kohdalla kävi kylläkin niin reppanat, että vanhan sälepaikkauksen kohdalta paukahti varoittelematta katki. Ja kun tuolla paikkauksella oli ammuttu kuin ei mitään, viimemmäksi ylivedolla pituutta! Olisiko sitten ollut kuivuuden ja pienen selkävirheen yhteistyötä…

Luulen, että syynä ei ole kuivuus vaan materiaali. Ohutlustoisesta syreenistä minulla on ainoastaan huonoja kokemuksia. Tammesta sen sijaan vain hyviä mutta ne ovatkin kaikki olleet sopivan paksulustoisia. Oliko hajonnut tammijousi se rankasti oiottu jousi?

Ohutlustoisia metsätammeja, kuin myös vuorijalavia ja lehtosaarneja on paukkunut poikki meikäläisten jousentekijöiden toimesta aika johdonmukaisesti. Kehäputkiloisilla jalopuilla ohutlustoisuus on johtava kuolinsyy.

Jeren pannuhuoneen ilma ja laskemansa puun tasapainokosteus ei yksin selitä, mutta kyllä se voi jo vaikuttaa. Ollaan alueella, jossa vetolujuus alkaa jäädä jälkeen muista lujuusominaisuuksista. Kokemus on osoittanut, että tuota kuivaavammassa ilmassa keskentekoiset jouset alkavat rapsahdella.

Jousten vähäinen setti nimen omaan kertoo, että niiden selät työskentelee kovasti. Opin tämän jo lapsena, kun vähiten myötäkäyrät jouset katkesivat yleensä nopeasti mutta nopeasti myötäkäyristyneet eivät katkenneet koskaan.

Ei ollut tämä oiottu jousi, vaan toinen jousi. Selvisi selkämurtuman jälkeen vielä, teen siitä ketjun kun tuli sen verta nätti!

Tuo setittömyys oli mikä pisti silmään, aina ennen kun on settiä tullut josta seurannut säleitä pystyyn. Ja murtuman jälkeen huomaa sivuprofiilista periksi antaneen kohdan. Näistä viimeaikaisista ei erota.

Näkee sitten myöhemmin, mistä oli kyse. Nimittäin sen verran pidän hermolomaa, että kosteutan jouset 45% tuntumaan ainakin. Toivottavasti kestää mun paperipinkka-aihiot, nimittäin ohutlustoista löytyy.