Selkään ammuttu kukko

Kaikenkastelevien sateiden ja myrskytuulten lomaan oli taas sovittauduttava, jottei alkukausi menisi ihan tärviölle. Lähdin aamun valoilla metsälle. Sade oli hetkeksi tiessään, tuuli lähes olematon, märänpehmeä metsänpohja äänetöntä kuljettavaa. Kerrassaan oikea paikka olla.

Kaksi tuntia jaagailtuani yhytin tuomitiheiköstä kukon. Yllätettynä se himmaili hermostuneena etuoikealla vesaikon suojissa, vain viiden metrin päässä. Vaikka matka oli muikean lyhyt, arvioin kokemusperäisesti, ettei nuolella olisi mahdollisuuksia mennä oksakalteriston läpi kukkoon. Pattitilanne jatkui vielä hetken.

Sitten kukko nytkähti liikkeelle lähteäkseen. Etualalla oli pätkä avointa, harvaa heinikkoa. Tiesin, että kukko viilettäisi avomaan poikki maksimivauhtia. Näin myös kävi. Seurasin viistosti poispäin juoksevaa kukkoa jänteellä olevalla leikkurilla, jännettä taakse hivuttaen.

Vähän yllättäen kukko pysähtyi tiheän vesaikkovallin eteen 13 metrin päässä, selin meikäläiseen. Nyt. Vedin leikkurin merkkiin, linjasin nuolen kukon selkään ja annoin lentää.

Nuoli sukelsi kukon selästä sisään, yesss! Siinä silmänräpäyksessä kukko singahti oikealle, jälleen tiheän pensaan taakse. Sieltä kuului ankaraa paiskontaa, sitten tuli hiljaista. Hipsin leikkuri jänteellä pensaan kääntöpuolelle. Kukkoa ei näkynyt. Maassa lojui leikkurinuoli, jonka varsi oli höyhenten peitossa. Nuolen takaa lähti yksittäisten höyhenten muodostama sievä jono, joka kuitenkin loppui lyhyeen.

Jäljen hiivuttua jatkoin oletettua pakolinjaa eteenpäin, silmät maastoa haravoiden. Ehdin astella vain hetken, kun näin maassa kuparinruskean nyytin. Lähestyin kukkoa varuillani, mutta se oli jo mennyttä, 20-metrisen ja muutaman sekunnin mittaisen pakonsa päänsä.

Nuoli oli mennyt keskiselästä rangan vierestä sisään, kyntänyt tukun kylkiluita tyvestä poikki, ruhjonut keuhkon ja käytännössä irrottanut kukon oikean siiven juuriltaan. Sitten nuoli oli tullut ulos kukon kaulan tyven sivusta. Harvoinpa tulee primileikkurilla tällaisia viisisenttisiä, ammottavia haava-aukkoja. Haavakanavan kulma osoittaa, että kukko lähti niiaamaan eteenpäin nuolen mennessä sisään.

Kukko painoi 1250 g, mikä on tavanomainen aikakukon syyspaino näillä main. Odotettua murkinaa, ja hyvä lähtölaukaus alkaneelle kaudelle.

14 tykkäystä

Hieno suoritus! Jälleen kerran. Tuukalla tuntuvat riistalaukaukset onnistuvan.

1 tykkäys

Pätee edelleen, että metsästyskertomuksista välittyy epärealistinen onnistumisprosentti. Olen tehnyt tietenkin tyhjääkin reissua, mutta myös ehtinyt ampua tälle kaudelle ohilaakeja, yhden ihan helvetin helposta paikastakin. Julkaisukynnyksen yli seuloutuu sitten nämä onnistumiset.

Miten olisi, jos vuoden/kauden lopussa julkaisisi yhteenvedon: Laukaukset, kaadot, hudit, haavakot (jotka toivottavasti saatu talteen). Tietysti myös, montako reissua tuli tehtyä ilman laukaustakaan. Saisi kunnon kuvan, kuinka paljon duunia ateria vaatii.

1 tykkäys

Viime vuosien metsästystilastot on mun tulevan kirjan keskeistä sisältöä. Eli julkaistaan, kun aika on!

5 tykkäystä

Kah, kaato. Taitaa olla perinnejannujen kauden ensimmäinen. Onnet Tuukka.

Lehtikselle vastaan kysymykseen montako reissua ateria vaatii:
Tuskin kukaan lähtee perinnejousella vaatimaan ateriaa metsäsästä. :slight_smile:
Tokko Tuukkakaan, vaikka kaatoja hälle tulee kauteen kosolti. Uskon että syyt mennä primivälinein metsälle ovat monisyisemmät kuin aterian “saaminen/vaatiminen”. Vaikka se on tavoite, se liene lasketaan bonusmahdollisuudeksi. Toki en voi puhua kuin omalla suullani.
Tuukan tilastot on salettiin valoisammat.

Itse vedin viime kauden jousikaadot saldolla nolla. Jousimetsästyskertoja kauteen mahtui (ilman päiväkirjasta tarkistusta) n.+20. Laukauksia reilu 10, ja muistaakseni mutama hieman epärealistinen laukaus kauas tai lentoon. Aikaa meni paljon. Muutama metsästyskerta oli koko päivän mittainen, lyhimmät kestoltaan pari tuntisia. Jos tähän ynnätään ruokintaan vietyjä ruokia, loukkujen rakentelua, niiden tarkastusta, ruokintapaikkojen (esim lautta) rakentelua, metsästyssiltojen korjaulua, riistapeltojen kylvöt jne… tunteja/kertoja tulee aikas paljon.
Silti tälle kaudellekin on jo tullut kaksi kokonaista päivää jousimetsällä ja yksi lyhyempi kytiskerta. Laukauksia 3. Miten sen sanois… sentin tai 10 senttiä ohi. Osa laakeista 60km/h juoksevaan rusakkoon, niin ohi menneen nuolen etäisyyttä ollut hieman vaikea arvioida.

2 tykkäystä