Satuin seuraamaan sivusilmällä Ylen Elossa 24H-realityä. Siinä keski-ikäinen nainen kertoi, miten veljensä oli leikkinyt Wilhelm Telliä rautapäisellä nuolella ja osunut sillä siskoaan (silloin 7 v) silmään, joka sokeutui pysyvästi, ja myöhemmin jouduttiin poistamaan. Realityssä seurattiin silmäproteesin kanssa elämistä.
Kammottava nuolivamma, jollaisesta en ole aiemmin kuullut tosielämässä, vaikka jokainen on lapsena varmasti kuullut näitä “entäs jos puhkeaa silmä”-tyylisiä varoituksia tempauksistaan. Äiti oli oikeassa.
Me ammuskeltiin penskana toisiamme ritsoilla ja ammuksina kivien lisäksi sähköjohdosta tai rautalangasta taivuteltuja hakasia. Jokunen nuppiosuma saatiin aikaan, mutta onneksi silmät säästyivät kaikilta koltiaisilta. Lähinnä näönmenetystä oli veljeni, kun polkupyörän tarakan putkesta väsätty tussari repesi myös takaosasta ja latauksena ollutta tulitikunpääainesta pölähti naamalle. Silmät säästyivät, kun kertoi laukaistessa pistäneensä silmät kiinni. Tänä päivänäkin taitaa hänellä naamassa olla nahan alla muutamia karstakappaleita muistona. Selvittiin siis ilman sairaalareissua ja vanhemmille kerrottiin, että oli kaatunut turvalleen metsässä rymytessämme. Tussarointi kyllä loppui siihen.
Sellaista se oli, ja ihmeellistä onkin just se, ettei yksisilmäisiä (siis fyysisesti) ihmisiä liiku keskuudessamme sen enempää.
80-luvulla ainakin kaupunkilais-pikkuskideillä oli tapana tehdä puhallusputkia muovisista henkarin putkista ja ampua niillä kuivattuja herneitä. Nekin lähtivät pirun lujaa, kirvelivät ihan kunnolla persnahoissa ja olivat varmasti riittävän kovia aiheuttamaan vakavan silmävamman lähietäisyydeltä. Toki, jos olisimme hoganneet väsätä nuolia pianolangan pätkästä ja tiivistää kunnolla, olisi torsoläpäisyjäkin ollut edessä.
Tunnen miehen norjasta jonka vaimo menetti näön toisesta silmästään taistelunäytöksen aikana. Tekivät normaalisti kilpimuurin josta osa ampui jousillaan yli ja toiset kohti vuoron perään. Jossain kohtaa joku unohti vuoron ja yksi nuoli lensin noin 25-30lb jousesta naista silmän kulmaan ja silmä muljahti ulos. Syylisytä ei löytynyt ja harrastus jatkuu vieläkin, mutta seura on vaihtunut.
Mulla vain kerran; kuumasinkittyä dyckertnaulaa hakatessa siitä lensi galvanoinnin sirpale silmään juuri värillisen osan reunaan. Oli aika tiukassa ja lekurin luona piti vierailla se poistattamassa.
Mulla on käyny tismalleen sama. Vasaroidessa irtos naulasta kuorta ja silmään. Oli silmämunan takana seuraavan yön. Sattui kun silmämunaa suuntasi eri suuntiin. Aamulla lekurille. Avas pinseteillä luomen ja nyppäs palan pois toisilla. Värjäs vielä silmän jollain keltasella aineella jotta näkis on sarveiskalvo vaurioitunut. Ei ollu pahasti.
Nyt säästän silmäleikkaukseen. 10 vuotta menny “sumussa”, ensin huonon lähinäön takia ja nyt ei näy oikein kauaskaan. Tarviin kolmet lasit töitä tehdessä. Yksilläkään en voi kävellä tai vedän lipat. Yksiäkään uusia laseja en aio enää ostaa. Kohti leikkausta.
Silmälasiton elämä, oispa hienoo toimia sillä lailla.