Tää ei ole edistyny, tai onhan se jo tässä vaiheessa kun en ole aiemmin esitelly tätä täällä. Takoitus tehdä sellainen sarvijousi joka olisi suht mahdollinen jousikursseillakin toteuttaa. Ei kasan kulmia, ei mahotonta vastakäyryyttä ja maksimaalisen leveä kuin sarvista vain voi saada. Kaksi tämmöistä kurssilla on tehtykin, mutta vei puolitoista vuotta kun jannut käytänössä tekivät niitä vain paikan päällä 2 tuntia viikossa. Kotitöitä jos teksi enemmän niin nopeempaan tahtiinhan näitä tulisi. Ongelmana oli tietysti myös se että tekijät eivät tarkalleen tienneet mitä kohden olivat menossa. Nyt on malliesimerkki olemassa. Tilleröintivaiheessa. Kuvat viime keväältä. hissukseen.
5 tykkäystä
Voisikohan taipuma olla vähän lähempänä kahvaa? Kun sakarat on vielä lyhyehköt, niin jännekulma menee aika huonoksi 25" kohdilla.
Voi, kuva viime keväältä. Sen jälkeen olen edennyt ilman tepelikkejäkin. Projekti on tosin pysähtynyt toisaiseksi.
Puhuin noista kurssilla tehdyistä sarvijousista. Mallia haettiin Unkarilaisista jousista ja Patiksen jousesta, joka on tietääkseni virallienen ensimmäinen THE jousikurssilla tehty sarvijousi.
Nyt on ankeeta tän koronan takia kun koko kevään kurssi peruttiin. Voi näitä silti puuhailla yksikseen.
Muutamia työvaihekuvia…
Taaempana tulollaan katajajännejousi, josta tuli muuten hyvä.
Ja lopulta näillä ammuttiinkin. Tietenkään jouset eivät ole valmiit vielä parinsadan koelaakin jälkeen, mutta hyvässä vaiheessa matkalla kohti valmiimpaa.
Suuri ongelma projektissa oli mitoitus. Vieläkään ei ole päteviä "valmismittoja " saatavilla missää ja Patiskaan ei sarvien, runkojen paksuuksia tehdessään muistiin mitannut. Nämä on nyt mitattu kutakuinkin joka työvaiheeltaan ja saatiin paljon käypää tietoa tulevaisuuteen tämän projektin ohessa. Milli on valtava mitta näissä projekteissa. Esim. rungon, sarven tai jännekerroksen paksuusissa. Nämä pyrittiin tehdä identtisiksi mitoiltaan, mutta tekijöiden tekotavat ja mittailu vispasi sen verran että loppu peleissä toisessa oli yli 50 paunaa ja toisessa hieman yli 40.
5 tykkäystä
Hyvältä näyttää. Kunhan saan oman mongolin valmiiksi, voisin laittaa siitä mittoja taulukkoon. Nyt tuntuu olevan paunat jossai ihan toisissa sfääreissä 11mm x 50mm lavoilla…
Sarvijousissa on se ongelma, että on niin monia muuttujia jotka vaikuttaa paunoihin ja toisinaan todella dramaattisesti. Jos haluaa sen 40-50 paunan jousen, kaikki pitää mennä todella putkeen ja samalla reseptillä joka kerta. Tai sitten pitää olla todella paksut sarvet, joista tarvittaessa siklataan vaikka 2-3mm pois. Kokemuksellahan puujousien tekijätkin pääsee maaliin, mutta siihen vaaditaan paljon jousia.
Sarvijousta voisi verrata Tuomon tekemiin valmiiksi ohennettuihin laminaattijousiin. Liimauksen ollessa valmis, jousi pitäisi lähes suoraan olla valmis vireeseen laitettavaksi.
Esimerkkejä:
- mieto refleksi ->60 paunaa, iso refleksi → 80 paunaa
- puurungon paksuus välissä 3mm → 60 paunaa, puurungon paksuus välissä 5mm → 80 paunaa
- lisätäänpä yksi lisäkerros jänteitä ja hups keikkaa 15 paunaa lisää
- 6kk kuivamista ja 50# @ 28" → 12kk kuivamista ja 57# @ 28"
Luovimista vaatii! Ja mukautumista. Vedin eilen turkkilaisen (50# @ 27") vireeseen ja kokeilin että onpa napakka näin kuivilla keleillä (sisällä ~35%). Punnitsin niin eikös se ollu 54 paunaa 26" vedolla. Että jopas?
Noin se on. Jo ihan 0,5mm lisäys/vähennys sarven paksuuteen tai runkopuun paksuuteen muuttaa paljon. Kummatkin vielä epätasalaatuisia materiaaleja, joten ihan tarkkaan ei tiedä sittenkään että miten paunat muuttuu. Tähän soppaan kun lisätään vaikka jänneselystyksen liimaustaito kaikkine vaiheineen niin muuttujia on jo kosolti.