Jordaniasta saapui sandarac-hartsia. Tuoksuu just sille arabialaiselle basaarikojustolle. 
Suorastaan virkistävän hauska.
Tätä keitellään sitten pellavaöljyn kanssa. Ei oo kallista, mutta tulee maailman parasta!
Gift, gift, gift mutta maksoin verot. 
Tilattu etsyn kautta.
Laitas vähän lisätietoa – miksi juuri tuota hartsia, onko jotain viitettä historiallisesta käytöstä tai jotain muuta jousiin liittyvää tietoa?
Tästä on valitettavasti ehkä kattavimmin kirjoitettu tuolla facebookin hornbowyers/atarn osastolla.
Käytännössä halutaan sitoa hartsia öljyyn ja erityisesti sellaista hartsia joka tekee lakasta kirkasta ja venyvää. Tämä sypressi on valikoitunut sitten parhaaksi.
Huonekalu/soitinkäytössä voi olla myös preferenssejä, mutta jousessa on pakko olla venyvä lakka. Myöskin kun maalataan/kultakirjaillaan, ei haluta että lopuksi lakka peittää kauniit värit alleen.
Historiallisesta käytöstä on vaikea sanoa, tästä on vähänlaisesti juttua missään. Mutta onhan noita lakkoja tehty iät ajat, Karpo kirjoittaa tästä kirjassaan vähäsen.
Jossain vaiheessa voisi kokeilla ihan kuusen pihkalla ja pellavalla, minkälaista tököttiä siitä tulisi. Ymmärtääkseni kaiken pitäisi olla vedenpitävää, mutta vaan ehkä sitten tummaa/haurasta taivutuksessa.
Eri puiden hartsien kovettuminen taitaa melkein aina olla kahteen asiaan liittyvää, haihtuvien pineeneiden ym. poistuminen ja lopun hartsin polymeroituminen. Joustaville pinnoitteille tyypillistä on pieni ristisilloittumisaste. En osaa kyllä heti sanoa millä tämä saataisiin toistettavasti aikaiseksi, monet kovetteet ovat hapettimia, jotka sitten iskevät mihin vain kykynevät. Lehtis?
Tämä orgaaninen kemisti teki elämäntyönsä analyyttisen kemian parissa kaupparatsuna ja kromatografia on tuttua, mutta eri yhdisteiden fysikaaliskemialliset jutut hämärässä. Eläkkeellä ei enää ole intoa penkoa alan asioita, eli jätän nuoremmille. 
Tässäpä tämä:
https://www.facebook.com/groups/asianarchery/posts/2030326213772979
Lisätietoa:
Ja ostettavaa löytyy googlella vaikka kuinka. Pitääpä kokeilla.
Hyvä, olitkin viitseliäs kaivamaan.
Nämä ovat tosiaan saatavilla hyvinkin, mutta eivät ihan helppo nakki. Semmosta tuhrimista on välillä mun maalailu että pitäisi ihan jollain kurssilla käydä. Toki se olisikin hauska ajatus. Kansalaisopiston kurssille vaan? Maalausta, kalligrafiaa ja lehtikultausta?
Lehtikultaat koko jousen! Olisi aika päheä, loistaisi varmasti hienosti auringossa!
Siis kotikatajan pihkaa (juniperus comunis)!
Katajapusikoitahan Suomessa on nykyisin vaikka kuinka.
Pitää ehkä ensikeväänä kävellä muutama kilometri voimalinjan alla ja raapaista kevyesti siellä kasvavien katajien kylkiä.
Kyse on siis atlassypressistä.
Tosiaan tuon Cremonatools sanoo, että kotikatajaja, joskin luulen, että se on väärää tietoa. Mutta enpä tosiaan tiedä. Useimmissa lähteissä mainitaan Tetraclinis articulata.
Tuossa cremonatoolsin linkissä puhutaan katajasta
Voisihan tuots katajan pihkaa kokeilla.
Pienen määrän varmaan saisi helpostikin kerättyä.
Tosin tuo on kyllä niin halpaa että ei ehkä maksa vaivaa katajia vahingoittaa, mutta ihan mielenkiinnosta voisi tehdä pienen määrän.
En tiedä onko tuohon paljon lisättävää… meiltä, myös orgaanisen kemian parissa työtä tehneiltä. Ehkä että jos monityydyttämättömiä happoja voidaan välttää, niin ristisilloituminen vähenisi. Saattaa käytännössä olla vaikeeta.
Pienempi määrä initaattoria ja pidempi kovettumisaika saattaa myös välttää silloitusta… pitäis labraoloissa testata.
Auttaisiko matala lämpötila? ->hitaampi liuottimen haihtuminen.
Käittääkseni tuo ei ole katajan pihkaa, joskin mikään ei lie estä kokeilemasta sitäkin, ties vaikka toimisi hyvinkin. En kyllä muista koskaan lukeneeni, että sitä olisi erityisesti käytetty johonkin, toisaalta en kyllä ole kansantieteellistä lähteistöä sillä silmällä koskaan selaillut.
Joo, kestävät joustavat pinnoitteet ovat yleensä pitkiä ketjuja, jotka ovat päistään linkittyneet, elikkä ne reaktiiviset kohdat olisi hyvä sijaita siellä. Joitaan korkeampia alkoholeja toisinaan käytetään ei-reaktiivisina pehmittiminä, niillä on se huono puoli, että ne pikku hiljaa katoavat. Toisaalta asia on sinänsä helppo kokeilla lakkaamalla ohut puurima ja taivuttamlla sitä, jos pintaan ei tule poikittaishalkeamia niin hyvä.
Pikainen googlaus kertoo että ei ole tosiaan katajasta vaan sypressistä peräisin.
Käyttöohjeen mukaan liuotetaan “venetian turpetine not a turpetine” eli Venetsian tärpättiin , joka puolestaan sisältää 69%lehtikuusen öljyä.
Ihan mielenkiintoisia nämä havupuiden pihkat.
Jotkut lehtipuutkin kyllä tuottavat jonkinlaista pihkaa.
Ainakin kirsikka, varmaan joku muukin.
Kirsikan pihkaa/hartsia olen joskus kerännytkin.
Muistaakseni se oli ennemmikin liukasta kuin tahmeaa ja aika kumimaista.
Luumusta myös tihkuu kaarnan pinnalle hartsipisaroita, yleensä yksi per puu. Siinä on kullankeltainen sävy ja hartsimainen tuoksu.
Poltin viimetalvena takassa raitaa ja se paukkui kuin kuusi. Puut oli kuivia eli ei se voi oikein kosteuttakaan olla. Ehkä jotain pihkan tapaista? Veistin yhden jousiaihion samasta puusta enkä veistellessä huomannut muuta poikkeavaa kuin voimakkaan makean tuoksun. Puussa oli myös paksu kuori jonka käytin parkkina onnistuneesti.
