Säiden armoilla


#1

Viimein tuli lumi jota niin vaRtoin. Työkiireet estäneet yökytikset. Lumi toi öihin valoa mutta metsässä isojen puiden alla ei lunta vielä kuin nimeksi. Pari hyvää jäljityskieppiä takana, mutta ei riistalaukausta. Nyt kun lunta sitten viimein satoi enemmän ja on vieläpä täysikuu niin pilvet haittaa ja tietysti tämän talven kylmimmät säät. Ei -10c vielä paha kytiskeli ole jos hakee tuulensuojaisen paikan. Kurkkukipu ei kyllä ehkä siitä tykkää. Silti ensi yönä kytistään ja hytistään.

Hitto että tämmönen tabletti hankala kirjottaa. Väittivät että kehitys kehittyy mutta toisin näyttää käyvän tässäkin suhteessa. Voiko tänne foorumille kirjoittaa käsin kirjeen?


#2

Eli Juhallakin menee joulu kuusen alla! Tsemppiä kytikseen.
Tabletit on vähän semmosia leluja, lapset pelaa pelejä ja isommat lapset kattoo veispuukkia ja youtubea.


#3

Olin täydenkuun jälkeisenä yönäm3 tunnin kytiksellä. 13 pakkasta… Sitnriitti. Ei mitään liikettä, ei edes ajomatkalla. Edellisenä iltana kun kävin ajamassa pajalle ja laittamassa tulet ettei liimat jäädy niin automatkalla näkyi 9 rusakkoa ja 1 supi. Elukat jotenki tietää säät ja säästivät energiaa vkon toisen kylmän yön yli. Nyt ois taas lauhaa, mutta seuramme on perinteisesti antanut joulurauhan myös elukoille.


#4

30.1. Yökytis. Pakkasta -1C. Pieni pohjatuuli. Kytis klo 21 alkaen. Puolentoistatunnin oottelun jälkeen 2 metrin päähän lehahti pöllö. Istui selin minuun. Suki itseään ja käänteli päätään. Ei tajunnu kyttääjää. Kattelin pari minuuttia ja sanoin muutaman asian sille ja lehahti pois yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin. Olipa hieno.
n.23.45 rusakko viimein tuli. Hiljaaksiin läheni ja kun 12m etäisyydellä niin nuoli matkaan. Rusakko pomppas pienen juoksuvenkuran ja jäi varoasentoon perä alhaalla. Mietin että osuikohan… Taas liikkui mutta oli tosi varuillaan. Sain pimeässä uuden nuolen nokitettua. Rusakolla ei mitään ajatusta että mistä suunnasta suhaus oli tullut. Kääntyili joka suuntaan. Nyt etäisyys 16m ja nuoli matkaan. Rusakko vilahti metsään tosi nopiaan. Odottelin. Lihakset alkoi vispata jaloissa ja kyljissä. Varmaan kylmässä paikalla olon takia ja hermopaineen lauettua myös. Mietin että osuikohan. Odottelin 20min ja laskeuduin katsomaan josko pisaroita hangella. Kumpikin nuoli törröti siististi ilman pisarointia. Huteja siis. Ne olivat juuri rusakon aloilla olon kohdilla, silti mahdoton sanoa pimeässä ammutuista laakeista, että menivätkö ali, yli vai sivuitse. Joka tapauksessa menneet ohi vaikka vain sen sentin. Nyt on kaverin aikataulu tiedossa. Kerran näin saman kaverin puolenyön aikaan myös, mutta oli eri ase niin en raatsinu kajauttaa kun olin kauriskytiksellä silloin. Jousikytis jatkuu.


#5

Seuraava kytis 9.1. oli tyhjä. Ei mitään liikettä. Siinä välissä toki yksi päiväjahti jousella ja kaksi haulilla. Niissä oli säpinää ihan toisella tavalla. Jos kaikki ynnää niin 7 kaatunutta, vain yksi minun kajauttama. Kytis jatkuu kun aikataulut antaa myöden.