Avaanpa oman ketjun ensimmäiselle viittä vaille valmiille jouselleni. Tai puhutaan nyt vielä nöyrästi jousiaihiosta, varmuuden vuoksi.
Puu on saarnea (J Mennan valikoimastä keväältä 2015, kiitos vielä). Mittaa aihiolla on 170 cm (167 cm nokista nokkiin), ja 28" vedolla jäykkyyttä on nyt vähän yli 39 paunaa. Jäykät kapeat kärjet vähän möllegabet-tyyliin ja lisäksi lievälle vastakaarelle taivutettuina. Punotut nokit. Muuten rakenne on aikalailla lattavatsainen pyramidi. Taipuvien osien poikkileikkaus on lievästi tasakylkinen puolisuunnikas siten, että vatsa on vähän leveämpi kuin selkä.
Projekti oli pitkään jäissä (4v), kun loppumetreillä rikoin jäykän yläkärjen vatsaa yrittäessäni laittaa myöhäisessä vaiheessa vähän lisää vastakaarta, vaikka olin vatsaa jo kevyehkösti paahtanut… sain oppia ettei ollut hyvä idea. Viimeistellä tämä kuitenkin jossain vaiheessa piti ihan oppimisen puolesta (korjauksesta laitoinkin aiemmin pari kuvaa päivittäisketjuun). Nyt ollaan jo melkein maalissa.
Nyt tämä on petsattu ja pintakäsitelty danish oililla, joten olen aika lailla päättänyt, etten koskisi enää tilleriin. En myöskään haluaisi pudottaa enempää paunoja, vaikka minimitavoitteena ollut 40 jo onkin mennyttä.
(kuvassa ylälapa vasemmalla)
Settiä on tullut 1-2 tuumaa, yläkuvassa otettu juuri pois jänteeltä, se palautuu tuosta vähäsen.
Aihiossa on vähän luonnetta ylälavan patista ja alalavan lopun kevyestä “aallosta” johtuen. Jotenkin tuosta tilleristä vaan puuttuu sellainen harmoninen tasapainoisuus. Olen tainnut nirhata aiemmin liikaa heti tuosta ylälavan juuresta, mutta minkäs teet. Harmittaa se silti.
Jos jatkaisin tilleröintiä, niin aloittaisin ehkä vasemmalla olevan ylälavan patin jälkeisen jäykähkön keskikolmanneksen varovaisella raaputtelulla. Mitä mieltä olette ja mitä suosittelisitte? Ylälapa on muuten reilun tuuman alalapaa pidempi.
Tässä kuva vielä edestä ja takaa.
Ammuttu tällä on vasta muutamia varovaisia laukauksia. Viimeistelyä odottavat vielä pellavajänne sekä kunnolliset punotut nokit hamppulangasta, ja varmaan myöhemmin myös kahvapunos. Sitten pitää ottaa vielä edustuskuva jossain vähän valoisammassa paikassa ennen kuin räsähtää. 
Tämä on ollut erittäin opettavaista ja koukuttavaa hommaa. Vielä on samaa saarnea toiseenkin jouseen odottamassa.
