Laitetaas tämä tännekin. Ehkä tästä on jollekulle jotakin iloa.
Tämän harjoituksen tarkoitus on tehdä sotavehje sillä asenteella, että se olisi oikeasti taistelukentälle raijaamisen väärti. Eli tehoa piti löytyä vähintään saman verran kuin 120# pitkäjousesta.
Kaarena luonnon myötävastakäyrä pihlajanranka keskeltä 55x35 mm,
jänteellä pituutta 129cm. Iskupituus on 370mm, vetovastus on hiukan yli 100 kiloa
AMO-vetopituus on jotain 60cm. Eli ihan näppärä 240#/24" käsijousi lyhäri olisi tuossa.
viimeisessä kuvassa pellavajänne venymässä. Kaaren edessä syreeninen kurasuojus, joka samalla vähän antaa mielenrauhaa kaaren keskiosaan.
Sen jälkeen pellavajänteellä on pari kertaa ammuttukin.
70 metristä kevyt 50g nuoli meni ensimmäisellä yrityksellä maalista yli. Nuolina on toistaiseksi epähistoriallisesti sormen paksuisia keppejä, joissa kärkenä 6 tuuman naula tai 10 senttinen M8 pultti kutistesukalla kiinni. Ampuu niin suoraan, ettei alle 70m matkoilla ainakaan tarvitse etäisyyttä paljon arvioda. Laskeskelin, että yli 70m/s voi vauhti noilla heppoisemmilla tikuilla nousta. -Mitannut en kyllä ole nopeutta millään.
Lisäksi koitin 147 grammaista rautaputken pätkää, joka oli tietysti selvästi hitaampi, mutta siedettävällä jousiammuntavauhdilla lähti sekin, 30 metriin pystyi vielä kohtuu helposti osumaan. Montaa kertaa en ole jaksanut ampuna, kun käy vähän kunnon päälle.
Tästä saa ainakin jonkunlaisen käsityksen alkuperäisten sotajousien voimasta.
Minä kun en kovin riuskana itseäni pidä, Ja 110kg ei ilmeiseti ole kovin paljon. Voimanostajien piirikisoista näyttäisi löytyvän 60v mummuja, jotka nostaa saman penkistä- jos oikein tuloslistoja tulkitsin. Että semmonen vanhojen ämmien vehje vielä tämä.
Luultavammin ammattisoturi on vetänyt likemmäs varttitonnin jousen paljain käsin vireeseen.
Gibbsin Joelta vois sujua yli 600 paunainen.
Mukavan rouhean näköinen.
Kuinka paljon tuota valmista myötäkäyryyttä oli? Itse en vaivaudu tekemään yli 7cm myötäkaarevista yli metrin mittaisiakaaria.
Voimavran vapautus täydessä vedossa ei välttämättä ole edes tavallisen 50 paunaisen veroinen niiissä.
Muistaakseni yksi pisimmistä eurooppalaisista jalkajousen vetopituuksista on ollut siinä 50cm toisella puolella. Mary Rose hylyn vasamanuolet olivat aikalain siinä 45cm hyjakoilla. En nyt äkkiseltään muista löytyikö hylystä yhtään varsijousta?
Hieno, tyly jalkajousi. Kuvien ympäristönä jää ja sammal. Kauneus on puoli ruokaa. Komeat kuvat.
Nyt siis vetovastus hieman yli 100 kiloa pihlajakaaresta, elikkäs yli 200 paunaa…
Todellako mittarin mukaan vai tuntumalta?
Toki voi olla, mutta äimistelen silti pihlajan (129) soveltumista jalkajouseen.
Kaikin puolin kuullostaa silti kivalta nakuttimelta. jeah.
Tervetuloa lauteille, Jukka! Omituisia tappokoneitasi on kaipailtukin.
Skepsismiä puhaltelee tosiaan annettujen speksien valossa. Kaksi tuumaa leveästä pihlajasta 240 paunaa lokoisasti käsin vedettynä, 230 fipsin lähdöt massiiviselle defleksipihlajalle? Defleksi antaa kyllä paunoja, veto on varsijouselle tolkuttoman pitkä ja ruista voi olla ranteessa kuinka paljon vaan.
Liian laiska olen mitään kameratelineitä väsäämään, että kuvakulmat ei ehkä ole ihan täsmälleen samat.
Paunoja ei minun vaaoillani saa täydestä vedosta mitattua, mutta 15-20 cm välillä vaakaa vasten nojaamalla neula kiipeää 40 kilosta 60 kiloon. Eli tuosta arvioiden 37cm iskulla olisi siinä 100kg hujakassa. Saattaa siitä hiukan tietysti käytössä vielä pehmetä. Täyteen vetoon tuota ei ole vielä paljon yli 20 kertaa vedetty.
Noin muuten varsijousillakin on vetopituus. Eli jalustimesta lukkoon pitäisi olla sen verran matkaa, että vedon voi tehdä selkä suorana jaloilla nostaen.
Upee jousi…olen muutaman puisen jalkajousen väsännyt,.selvästi heikompia…Kaari tässä keskellä 55/35 ,mitkä on mitat kaarenkärjissä…Selkä täytyy olla hyvinkin litteä, jotta kestää,eikös.
Taivutuskuvan perusteella ottaisin siklillä vielä oikeasta lavasta pois jonnin verran jotta tilleri ois enempi balanssissa. Mun pitää postata tänne Neurnbergin museossa ottamani kuvat jalkajousista. Oli meinaan jytky puukaarinen jalkajousi.
Varsi on koivua ja liipaisin pihlajaa.
Kaari on keskeltä suunnilleen puolipyöreä. Pihlaja on kumimainen puu , saa olla paksu ja pyöreä.
Tilleriä voisi ehkä säätää tai sitten ei. Kuvissa voi olla senverran sivusuuntaista perspektiiviheittoa, ettei sitä välttämättä ihan millilleen näe.
Toisaalta kaari taipuu niin vähän ja ampuu niin suoraan, että mitä turhia.
Varsinkin, kun noissa kuvissa kaari oli vielä vähän löysästi kiinni ja ehkä huolimattomasti keskitetty. Vasen lapa näyttäisi olevan hiukan pidempi.
Sitäpaitsi keskiaikaisissa kuvituksissa puukaaret esitetään käppyräisinä karahkoina.
Olen useamman kerran käynyt katselemassa tuota jousta,kuvia…pitää saada ittensä liikkelle…Useiden tavallisten jalkajousien jälkeen, saada aikaa tuollainen tehotykki :D:
Onnistuuhan se näinkin, 240 paunaa pitkällä vetopituudella ja lyhyellä jännevälillä. Veikkaan, ettei ainakaan tällaisissa varhaisristiretkien aikaisissa versioissa ole ollut korkeaa jänneväliä. Käytännössä normaali käsijousi on oletettavasti vaan laitettu varsijousen tukkiin tai toisinpäin - tukki tehty käsijouselle.
