HB-tulokset
1 AMHB Esa Lehtorinne RiJo 490
2 AMHB Pasi Pentti RiJo 422
3 AMHB Jere Nyström MJA 406
4 AMHB Tuomo Reiniaho RiJo 378
5 AMHB Mathias Smeds Art 354
1 VMHB Rauno Huikari KyJo 360
2 VMHB Heikki Oja Hood 316
Oli keli kohdillaan, ammunta kulki kaikilta ja rata oli oikeen hyvä. Vähän tuli nillitettyä nuolirikoista, mutta tuleehan niitä kun ampuu keposia nuolia kovaa vauhtia. Oli siellä toki kivikkoa ja kaikki sai rikkoja aikaan, mutta hienoja ammuntapaikkojakin oli laitettu!
Etäisyydet oli aika lyhkäsiä, kun ajattelin että enemmän olisi kiusattu 60 jaardin rasteilla. Mulla ois ollu välineet just noille pitkille matkoille viritetty.
Rane ja Heikki ampu aika hyvin, Heikki paranti loppuun paljon ja Ranen kanssa mentiin keskivaihe rinnakkain mutta lopussa lopahti potku.
Sinne jää nyt Esalle 490p eläinkuvakisojen suomenennätys jonka saa rikki vaan sillon kun taas ammutaan 3D eläimiin eläinkuvakisa…
1.-3. sijat meni muuten tismalleen samallalailla kuin viime vuonna AMHB sarjassa.
1 tykkäys
Naama paloi ekaa kertaa tänä vuonna. Kunto ja luottamus välineisiin riitti mulla tosiaan melkein loppuun asti. Heikki tuli lopun lujaa, onneksi etumatka riitti.
Iso kiitos Esalle aivan mahtavasta jousesta. Oli ilo ampua. Nyt pitää vaan etsiä varastosta uusia nuolia ja/tai tehdä uusia.
Joo oli hieno jousi, kyllä suomessa osataan näitä tehdä. Ja Esa oikeen erikoistunu. En muuten tajunnut aluksi että oli eri jousi, kun näin vaan osage-vatsaa. Kahva oli nätti, siitä tunnisti että oli uusi jousi.
Mun kuvat hiekkakuopalta:
Paikka oli tosi toimiva ja kompakti, kävelyä taisi tulla nelisen kilsaa kaiken kaikkiaan. Muutama kivikkoisempi paikka oli mutta nuolihukka oli kohtuullinen 2 rikki - 2 kadonnutta. Ekat kolme rastia pummasin mutta sitten onneksi alkoi tulla osumiakin. Oliko peräti kymmenen 18 pisteen osumaa. Paperikuviin nähden armollisempi, fasaanin pyrstö, seireenin räpylä ja tiikerileijonan tassuosumat olisivat papereissa olleet huteja. Pisin matka taisi olla 60 yds ja lyhin 11 yds.
Hieno oli kisapäivä! Aika erämaaolosuhteissa saatiin ampua, aavikkoa, aurinkoa, kuumuutta ja pölyä – ja paljon kiviä hiekan seassa…! Neljästä nuolesta kärki poikki, olisi vaan pitänyt ampua paremmin. Tavallaan ammunta kulki, toisaalta taas ei lainkaan. Lähirastit olivat nyt hieman hankalampia, jostain syystä. Oma paras onnistuminen oli leijonan vitaaliin ensimmäisellä nuolella 60 jaardilta, vieläpä suunnilleen hallitulla suorituksella. Ensimmäinen kisa Pärnuun lähtevällä jousella – jousi ja nuolet kyllä toimivat niin hyvin kuin vain mahdollista. Nyt sitten primikisakalustolla taas pari viikkoa Petikkoon valmistautuen.
Kuvat kronologisesti käänteisessä järjestyksessä.
Uffaffaan päättäjät asiaa pohdittuaan kertoivat, että tämän kisan tulokset eivät ole SE-kelpoisia. Elukoiden koko ja osuma- sekä vitaalialueiden koko eivät ole verrattavissa papyryskuviin. Kyllähän maastokisojen tulokset yleensäkin ovat vähän kyseenalaisia vertailtaviksi, koska elukat, maasto ja matkat ovat aina erilaisia. Esim. Riuttan mäkimetsätulokset ovat varmasti kesympiä vaikka Eestin peltopuistossa ammuttaviin tuloksiin nähden. Mieluisa kisamuoto kumminkin minulle.
2 tykkäystä
Paperikuvissa on kauriiden jalat rajattu pois ja varmaan se fasaanin pyrstökin, joten kyllä siinä eroa tulee.