En nyt ihan pysy kärryillä, että mitä tuo luentosi pygmien metsästystavoista tähän puupassiin liittyy.
Mutta koitetaas vielä, josko puupassi-estosi saadaan laantumaan;
Itse metsästän erittäin harvoin puupassista. Sillointällöin kiikutan puiset tikakset puun nojalle, mutta jos esim. rusakkopolun vierellä sattuu kasvamaan puu, jossa niin passissa kykkimiseen sopivat oksat, että ne suorastaan huutavat sinne väijyskelemään, niin metsästäjänkokemuksellani tiedän sinne kapuamisen olevan saaliin saannin kannalta ihan helvetin fiksua.
En kykene uskomaan, että ihminen olisi ikinä ollut niin jumalattoman tyhmä, että olisi moisen, tyrkyllä olevan mahdollisuuden jättänyt käyttämättä.
Minulla syy siihen, että mieluummin kökin tasamaalla, johtuu siitä, että pääsen haravoimaan laajempia alueita. Silloin metsästys ei välttämättä kohdistu vain ja ainoastaan siihen kytiksellä odotettuun riistaan, vaan voin lähteä eteen sattuneiden tuoreiden jälkien perään tai alkaa vaania vaikka oravaa, jonka rapistelu kuuluu jonkin matkan päästä.
Kytiksellä ollessa, etenkin puupassissa, yleensä on kokolailla kapea ampumasektori, johon on mahdollista ampua. Siinä voi mennä monen monituista elukkaa ohi, vain muutaman kymmenen senttiä “väärästä kohtaa”, eikä ampumaan pääse.
Takuuvarmaa on, että muinainen jousimies on puuhun kavunnut jousensa kanssa, kun otollinen paikka ja hetki on, sanoi kuka mitä tahansa. Ja mitään modernia ei puuhun kapuamisesta saa kyllä millään ilveellä.
Nuo “Jäljitetty antilooppi ajettiin joenmutkaan, johon piiloutuneena se voitiin ottaa eräksi ryhmätyönä” -jutut on pelkkiä esimerkkejä eikä mitään lainalaisuuksia. Ei varmasti ajettu joka-ainoata saaliiksi saatua antilooppi ensin joenmutkaan.
Samaa tuubaa kuulee nykyäänkin suollettavan esim. hirvenmetsästyksestä, kun asiasta puhtaan nollakokemuksen omaavat kertovat miten hirviä metsästetään.