Tämä on kysymys historiaa osaaville, miksi näin päin? Eli nopeasti ajatellen voisi luulla preerialla käytetyn pitkiä jousia kun tilaa kerran on ja matkat saatavat olla pitkiä myös. Oliko kysy materiaalin saatavuudesta? Kuitenkin ole ymmärtänyt, että intiaaneilla oli hyvinkin tehokaat kauppareitit aikoinaan.
Eli siis miksi?
Eikös preeriajousta käytetä hevosen selässä. Silloin pitkäjousi olisi aika ankea 
Miksi muinaiset ihmiset tekivät asioita kuten tekivät on yksi vaikeimmista ja vaarallisimmista kysymyksistä kulttuurintutkimuksessa. Voimme mittailla jousia, ja todeta vaikkapa, että tasangoilla käytettiin keskimäärin jonkun verran lyhyempiä jousia kuin itäisillä metsäalueilla (mutta sielläkään ei yleisesti käytetty pitkiä jousia). Esineet eivät kuitenkaan kerro kauan sitten kuolleiden tekijöidensä intentioista mitään. On erinomaiset mahikset mennä täysin metsään miettiessään nojatuolin ääressä miten täysin toisenlaisissa todellisuuksissa eläneet ihmiset valitsivat aseittensa ominaisuudet. Se on lähes varmaa, että muinaiset perustelut eivät käyneet yksi yhteen meikäläisten jälkiteollisten tehokkuusperiaatteiden kanssa. Oltiin paljon monisyisempiä.
Tasankointiaanit tunnetaan lyhyistä jousistaan ja ratsujousiammunnastaan, mutta yhtä lyhyitä jousia käyttivät myös lukemattomat muut Pohjois-Amerikan kansat, jotka eivät koskaan metsästäneet tai sotineet hevosen selästä. Hevonen ei siis selitä läntisen Pohjois-Amerikan lyhyitä jousia.
Myöhäisille tasankointiaaneille itselleen oli vuosisataisen perinteen iskostamana itsestäänselvää, että jouset ovat noin 100 - 120 cm pitkiä. Kun Laubin meni vanhojen tasankomiesten luo 150-senttisen länkkärijousen kanssa, intiaanit totesivat yksioikoisesti että jousi on liian pitkä.
Jonkunlaisia aavistuksia voi syntyä nykytutkijallekin kokeellisen menetelmän avulla. Valmistetaan ja käytetään lyhyitä jousia ja havainnoidaan, mitä hyötyjä ja haittoja valinnasta seuraa. Voi käydä ilmi, että vaikka ei asu preerialla eikä koskaan ammu jousella hevosen selästä, on tapauksia, joissa noin 120 cm pitkät puujouset tuovat yksinkertaisesti eniten riistaa pöytään ja ovat etenkin panos-tuotto-suhteeltaan ylivertaisia muihin jousityyppeihin nähden.
Luulisin että näkösuojan puutteessa joutuu liikkumaan matalana.
Esimerkiksi Etelä-Amerikan Gran chacon mittaamattomilla ruohotasangoilla paikalliset intiaanit käyttävät kaksimetrisiä jousia.
Ei kai pitkä jousi niin ankea ole hevosen selässä?
Niin, miksi-kysymys on kyllä hankala. Ja vastausta siihen on vaikea löytää, kuten Tuukka totesi. Yksi näkökulma on mielestäni se, että nykyaikana tavallaan tärkeinä pidetyt käytäntö tai tehokkuus (kun tarkastellaan esimerkiksi historiallisia esineitä) eivät ole niitä tärkeimpiä asioita. Perinteillä on aivan varmasti ollut iso merkitys. Lisäksi riittää, että esimerkiksi jousi on ollut riittävän hyvä, vaikka se ei nykynäkökulmasta optimaalinen olisikaan. Löytyy varmasti paljon syitä, miksi esimerkiksi pitkä ja epäsymmetrinen jousi oli “paras” Japanissa – ja löytyy varmasti yhtä paljon syitä, miksi joku muu jousimalli olisi ollut ihan yhtä hyvä, toimiva. Uskonkin, että perinteillä, tavoilla, uskomuksilla on ollut jousen evoluutioon eri kulttuureissa ihan yhtä suuri vaikutus kuin mihin tahansa elämän osa-alueisiin, olipa sitten kyse vaatteista, ravinnosta, liikkumisesta, tavoista tai mistä tahansa. Toki, funktionaalisena esineenä jousen kehitystä on aivan varmasti ohjannut myös käytännön seikat mutta mielestäni ne eivät yksin selitä, miksi eri kulttuurien jouset ovat sellaisia kuin ne ovat, taustalla on paljon muutakin.
Jousiasejärjestelmissä ei ole juuri mitään piirteitä, joilla ei olisi hintaa. On alkuperäisjousia, joista voisi aavistella, että niiden kohdalla mentiin riittävän hyvä-periaatteen ohjaamana, mutta jopa niissä jokaisella yksittäisellä valinnalla on hintansa, joka perittiin tai ei.
Ihan lonkalta voi pyöritellä vaikka pidempää jousen vetoa. Se lisää lähtökohtaisesti jousen heittoa, mutta mikä sen hinta on?
Pidempi veto vie enemmän aikaa nopeassa ammuntatilanteessa
Pidempi veto vaatii enemmän tilaa ahtaassa ammuntatilanteessa
Pidempi veto vaatii riistaa pelottavamman isomman liikkeen nuolen ampumiseksi
Pidempi veto vaatii pidemmän tai leveämmän jousen, joka on työläämpi valmistaa, materiaalin löytämisestä jousen tilleröintiin
Pidemmän vedon vaatima pidempi tai leveämpi jousi on kömpelömpi ja hälyisämpi
Pidempi veto voi vaatia pidempiä (pää-)nuolivarsia, joiden hankkiminen on työläämpää
Pidempi veto vaatii vahvemman ja pidemmän jousenjänteen, joka voi ajasta ja alueesta riippuen olla liian kallis hankkia.
Kaveri, jonka pitää ruokkia perheensä paikallisista maastoista hankituista materiaaleista valmistetuilla jousilla ja nuolilla voi helposti tulla siihen tulokseen, että pidemmän vedon hinta on kerta kaikkiaan liian suuri. Varhaiskantaisen jousiaineiston lyhyys voi perustua pitkälti edellä kuvatun kaltaisiin panos-tuotto-analyyseihin eri puolilla maailmaa eri ajoissa ja paikoissa.
Niin, on toki helppoa ajatella, että kaikki varhaiskantaiset jouset olivat oman aikansa ja paikkansa täydellisiä luomuksia. Jousen ja nuolen jokainen piirre voidaan perustella hyöty-haitta-näkökulmasta mutta onko se kuitenkin vain merkityksetöntä jälkiviisautta? Samalla tavalla voidaan tarkastella mitä tahansa historiallisia keksintöjä - silloin joskus ne olivat parasta mitä oli, nykyisin ei enää niinkään.
Esimerkiksi juuri jousen pituus - nykyihminen tietää, että se lisää jousen heittoa mutta onko se tosiaan ollut olennaista aikoinaan? Nuolen nopeuseroja on hyvin vaikea silmämääräisesti todeta ja kuten käytäntö on osoittanut, myös lyhyt jousi heittää nuolta aivan riittävän hyvin. Nuolen nopeus ei ole varmastikaan ollut mikään tavoiteltava asia. Silti jousien pituus vaihtelee huimasti eri puolilla maailmaa, mutta syynä ei ole varmastikaan “nopeampi” nuoli.
Hienoa olisikin saada tietoa jousen evoluutiossa jollakin tietyllä alueella, koska se kertoisi omalla tavallaan, miten jousi on mukautunut alueen vaatimuksiin. Ainoa tietämäni evoluutiopuu on japanilaisista jousista – alkaen yksipuisesta jousesta nykyisin tunnettuun laminoituun epäsymmetriseen jouseen. Vaan mikä siinäkin on ollut ohjaavana tekijänä?
Oletan, että varhaiskantaisissa kulttuureissa evoluutio on ollut hyvin hidasta. Tietotaito on siirtynyt käytännön kautta sukupolvelta toiselle. Jos kädessä on toimiva jousi (melkein mikä tahansa jousi toimii riittävän hyvin…), niin epäilen, että sitä olisi kovin radikaalisti lähdetty muuttamaan, ellei siihen ollut mitään erityistä syytä. Aivan kuten nykyisinkin, muutosvastarintaa ollut aivan varmasti aina.
Kiinnostavia kysymyksiä kyllä!
Riistaeläinten surmaamiseen vaadittavat ominaisuudet asettivat raja-aitoja varhaiskantaisestikin käytetyille jousille ja nuolille. Aika usein kuulee näkemyksiä, joiden mukaan vaikkapa kivisen nuolenkärjen ei tarvinnut olla kummoinenkaan sirpale toimiakseen riittävän hyvin, tai että mikä tahansa 30-paunainen jousi on riittävän tehokas metsästykseen, jos lakipykälät unohdetaan. “Melkein mikä tahansa jousi toimii riittävän hyvin” on tietenkin samaa sarjaa.
Oma kokemukseni 120 kaadon ja lukuisten kokeellisten havaintojen jälkeen on, että vain erittäin läpäisykykyisiksi tehdyt ja hyvin vakaasti lentävät nuolet ammuttuna kokoonsa nähden hyväheittoisista jousista riittävät edes pienriistan metsästykseen. Huonosti muotoillut tai huonosti vartetut nuolenkärjet kilpistyvät jo sorsan alusvillaan tai jäniksen talvitakkiin, ja 40 paunaa vähäsettistä vetoa on minimivaatimus sille, että nuoliosumat puree.
Ihmiset, joiden ruoanhankinta perustui siihen, että kun jousen kanssa mentiin maastoon, saalista myös tuli, eivät voineet alkuunkaan käyttää melkein mitä tahansa välineitä. Iso osa museokokoelmissa olevista jousista ja nuolista kuuluu kontekstiin, jossa niillä tai vastaavilla välineillä ei koskaan ruokittu perheitä. Tehtiin vähän sinnepäin vanhoja oppeja muistellen, kun istuttiin jo housut jalassa puurolautasen äärellä.
Nyt Tuukka, ei jälleen väärinymmärrystä. Olennaista onkin, että on käytetty sitä, mikä toimii! Ja jos tarkastellaan maailman jousia ja nuolia, niin hyvin monenlainen yhdistelmä on osoittanut toimivuutensa. Jousi voi olla hyvin lyhyt tai pitkä tai mitä tahansa siltä väliltä, samoin nuoli. Erilaisia kärkiä on enemmän kuin kuvitella saattaa. Ei ole olemassa yhtä ja ainutta “parasta” jousta, nuolta tai yhdistelmää. Jos lyhyt jousi on osoittanut toimivuutensa, ei ole ollut tarvetta siirtyä pitkään jouseen, vaikka se jostakin näkökulmasta voisi olla “parempi”, tai toisinpäin. Ei jousen evoluutiota ole aina ja välttämättä ohjannut vain käytännön näkökulma.
Tämä on se, mitä ajattelen:
OK kysymykseni kohde oli juurikin se tiedetäänkö yhtään syytä lyhyyteen? Ei se jälkiviisaus täysin hyödytöntä ole koska sillä voidaan löytää joitakin rajoja, mm. Tuukan mainitsemat pauna-arvot ja kärjen vaikutukset.
Viime kädessähän rajan asetti se pysyikö ko. jousella noissa oloissa hengissä vai ei, jos ei niin sellaisella jousella oli varmasti taipumus poistua valikosta.
Lyhyt jousi on monessa suhteessa parempi kuin pitkä, joissakin suhteissa huonompi. Kun elää jousen kanssa ja kuljettelee sitä jatkuvasti niin huomaa kyllä, miksi lyhyt on hyvä. Samasta syystä poliisit ja rosvot kuljettelevat pistoolia, eikä kivääriä. Oma lukunsa on tietenkin tropiikki, mutta eivät Amazonillakaan kaikki jouset ole pitkiä. Ja rinnakkain elävillä heimoilla voi olla selkeä ero jousten keskimääräisessä pituudessa.
Jouset ja nuolet eivät kuitenkaan olleet pelkkä makuasia preeriavyöhykkeellä, joka oli kenties maailman paras metsästysmaa. Sinne riitti tulijoita ja yrittäjiä. Vain ne heimot kykenivät siellä ylläpitämään elintilaa, joilla välineet toimivat. Kilpailu oli absoluuttista, häviäjät kuolivat tai joutuivat menemään muualle. Kun tämä luonnonvalinta toimi päivästä ja vuosisadasta toiseen niin voi olla varma, että välineille oli perusteet olemassa.
Blackfoot-intiaaneilla oli puolipitkät puujouset, kun he alkoivat valua pohjoisille preerioille 1700-luvun alkupuolella. Alueen vanhemmilla asukeilla, shoshoneilla oli lyhyemmät jännejouset. Ja blackfootit huomasivat jo ensimmäisissä yhteenotoissa, että alkuasukkaiden jouset ovat parempia. Varsin pian blackfooteilla oli itselläänkin lyhyet jännejouset.