Joo, oli hyvä päivä. Ja kyllähän pituuskisan voitto toisen kerran peräkkäin yli 300 metrin tuloksella lämmitti taas mieltä. Ja Jereä taisi vähän kyrsiä se, että hävisi voiton toistamiseen vain kahdella metrillä. Meidän nuolet olivat aika lailla peräkkäin - minulla vain se kaksi metriä pitemmällä. Voittotulos taisi olla 309 metriä, Jerellä 307 metriä. Vanha sotaratsu heittää edelleen rivakasti nuolta ja uskon kyllä, että siitä voisi vielä 20–30 metriä tiristää lisää.
American roundin tulokset tässä joskus lähiaikoina.
Päivän paras kuuden nuolen sarjan tulos oli Pasin ampuma 44 pistettä, 50 jaardilta, 9-9-9-7-5-5.
Yhteenvetona vielä, että Pasi voitti nyt neljännen kerran peräkkäin ja tämä oli viides voitto Pasille. Kaikkien aikojen tilastossa 464 pistettä pääsee viidennelle sijalle.
Hyvä Pasi, ja muutkin. Oli ennätyskeli tuulen puolesta AR kisassa. Rane veti just niinku kisassa pitää, eli paremmin ku harjotuksissa. Pituusampujat puhkoo 300 jo toisena vuonna. Hienoa!
Selkee ajatus että harjottelua lisää ni AR tulos paranee. Onko tämä nerokas oivallus?
Kun oma ammunta painottuu metsästysmatkoille niin on ollu vaikea kaivaa motivaatiota pitkiin matkoihin. Nyt keväällä kuitenkin nuolen lentoa katsellessa laajassa kaaressa, löytyi siitä jotain uutta kivaa. Ens vuonna varmistan maholliset kurssit niin että eivät voi osua äitienpäivän jälkeiselle lauantaille. Paree harjotella kun tietää että on saapumassa kisaan varmasti.
Omaa surkeaa ammuntaa ei voi ainakaan olosuhteiden piikkiin laittaa! Pituusammunnassa sentään oma ennätys 183m kisapaikalla ammuntakuntoon saatetulla jousella sentään lämmittää. Ammuin myös viimeisen kierroksen amroundissa tällä noin 50-paunaisella pähkinäjousella ja paras kierros. Petikko mennään siis pähkinällä. Petikkohan on nuolirikkojen kisa joten Mikko, saat kyllä bambunuolia lainaan mutta joudut tyytymään varanuoliin!
Muutamia kuvia, käänteisessä järjestyksessä. Ensimäisessä kuvassa näkyy voittoisa pituusammuntanuoli, Jere etsii taustalla omaansa. Sitten kolme pituusammuntataidonnäytettä - Mikke, Mikko ja Jere. Sen jälkeen American roundin kärkikolmikko, mestari keskellä upean kiertopalkinnon kanssa. Tulee olemaan kova työ, jotta tuon saa itselleen, pois Pasilta. Seuraavaksi American roundin ryhmäkuva ja mestarin tyylinäyte 40 jaardilta. Tunnelmakuva nuolista, sen jälkeen kasaa 50 jaardilta ja kasaa 60 jaardilta. Seuraavaksi Preeriakilpailun mestarin poseerauksen tyylinäyte ja lopuksi Preeriakilpailun ryhmäkuva.
Kiitos Tuomolle kuvista ja pistelaskusta! Mukava päivä tiukkaa ammuntaa. American roundin lopussa alkoi olla jo mehut puristettu helteen takia.
Huonoa ampumista maanittelin jo niin paljon, että se saa jäädä. Kehittymisen käyrä ei ole aina lineaarinen! Lyhäriammunta sentään vielä jotenkin kulkee, sitä pääsee taas tykittämään petikossa!
Oli mukava saada uutta innokasta ampujaa porukkaan, @Mikkolaht vetelikin komeasti jo 130-140 paunaisia jousia, joten lahjoja on ainakin jäykkien jousien ammuntaan. Mikolla olikin hyvä ammuttaa uutta 110 paunaista ipe-tonkin pituuslonkkaria, 135 paunaista vaahteraa ja 140 paunaista osagea.
Pituusammunta muuten oli vähän laimeaa, harmillisesti ei osunut mulla nuolien spine nyt yhtään yhteen, joukossa oli vain 1-2kpl lähes tarpeeksi löysää nuolta jouselle. Tuli vähän mieleen että lämpö oli löystyttänyt jousta liikaa. Nyt jousia hyllylle laittaessa silmiinpistävää oli myötäkäyryys mitä kaikki ammutut jouset otti, preerialyhäristä lonkkareihin. Näillä jousilla kun oli kuitenkin jo ammuttu aikaisemmin.
Olikohan nyt kosteusmittarin katsoja ollut humalassa vai vaikuttiko lämpö sitten tosiaan noin paljon.
Pari uutta täkyä millä taas parantaa seuraaviin kisoihin, se kelpaa!
Kotiintulomatkalla mietti että niin vaan sitä näiden kisojen takia 8h höylätään autolla motaria, mutta mikäs siinä kun aina viihtyy.
Kumpi? Huono ampuminen vai ampuminen yleensäkin? Toivottavasti edellinen…
Kyllähän se jonkin verran vaikuttaa. Tauluammunnan historiasta löytyy joitakin kirjallisuusviitteitä, joissa nimenomaan lämmön vaikutus jousen toimintaan todetaan. Lisäksi näistä ovat raportoineet muun muassa Jouni ja Esa, jotka ovat lämmössä ampuneet. Viimeksi Esa, joka ampui Etelä-Afrikan kuumassa kuivuudessa, kertoi jousen löystyneen selvästi. Että jos haluat turkkilaisesta kaiken irti, niin unohda timarit ja muut perinteiset kikat - siinä tarvitaan oikeasti matkapakastin!
Mukavaa, että jaksat ajella, kuten myös muutkin. Tylsäähän näissä kisoissa olisi, ellei kukaan tulisi paikalle…
Preeria sekä AR kisat oli kivat ja tuuli ol lempeä. Eipä siinä muuta
Pitää nyt sen verta vielä sanoa tuohon pituuskisaan, että punnitsin tuon ensimmäisellä kierroksella käyttämäni laminaatti jouseni uudestan kotiin päästyäni ja yllätyin suuresti kun otin mittaa.
Eli bambu/ hikkori laminaatti 162cm pitkä olikin yllättäin 37lb 26tuuman vedolla. Itse luulin jousta alunperin 45lb kun viime torstaina nopeasti sitä tillerissä käytin.
En ole kalibroinut paunamittariani koskaan, mutta mittari näyttää vuosia sitten punnitsemani toisen jousen paunat ihan samoiksi kuin jouseenkin on jo tuolloin kirjattu.
ELIKKÄS! Onko meillä mitään tietoa mikä olisi ollut suomen edeltävä laminaatti jousien enkka suomessa noin samoissa luokissa muuta kuin tuo minun edellinen alle 50lb luokan enkka 45lb jousella?
Viimeksi käyttämäni jousi oli 167cm (nocki to nock) setti nolla.
45lb 26". Jänne ff 8 säiettä. Painoa jousella on 395g. Tilleri keskipainoitteinen ja kärjet raskaat. Tulos 254 metriä,
Jennkilässä luokat jaetaan 30# 50# 70# ja rajaton.
Hah… Meinasin että valittaminen huonosta ar-tuloksesta saa jäädä. Huonoa ampumista tulette vielä näkemään!! Se näköjään pitää kantapään kautta oppia, että kisatilanne on eri vaikka kuinka muuta uskoo. Mitä isompi suu, sitä isompi häpeän areena…
Ja lämpö tosiaan vaikuttaa, eniten komposiittiin, sitten jännejouseen, sitten luonnonliimalaminaattiin, sitten pelkkiin puujousiin. Mutta sitä en ole nähnyt että yksipuinen jousi löysistyy auringon paisteessa, tämä oli ensimmäinen kerta.
American roundissa jo valmiiksi löysällä ~35 paunan jousella ampuessa tuntui itku tulevan kun jousi löystyi auringossa entisestään. Onneksi sentään katkesi niin pääsi siitä eroon kerralla.
Jatkossa pitää säilyttää jousia viimeseen asti varjossa ja sielläkin suojapussissa.
Tuodaan ens kerralla pitkulainen folio pussi joka on täynnä kylmäkalleja…
Jouset sinne kun haetaan nuolia tai ei ammuta
Tuomo tais jutskata kans tämmösestä.
Olin kovasti tulossa nöyryyttämään teitä sinne alas mutta oman mukulan lakkiaisten järkkääminen ei antanut mahdollisuutta, tämä oli siis vaimoni arvio aikatauluista. Oli siis ihan hyvä etten tullut lisäämään tuskaa jollakin pahaisella yksipuisella risulla. Onhan tuossa vielä myöhemminkin tänä vuonna mahiksia, jospa sitä vielä silloin pääsis
Jeps joo ja siinä se tuli lätkyteltyä hellekisa…
Tuo yksipuisen heiton putoaminen tuli raakasti todettua jo pari viikkoa sitten…
Kisaan siis lähdin totutusta huomattavasti äkäisemmällä jousella millä tuli treenattua.
Koropisteen putoaminen oli karkeesti metri 60ltä ja matkojen lyhentyessä heitto progressiivisesti laski.
Eli aika tuskaista puuhaa oli? Tai sitten vanhus vaan kuvittelee eikä tunnusta voimien vähenemistä?
Jeren treeneihin sen verran että joskus kauan sitten kun aloitin ar treenit, ihmettelin miten joku voi ampua
moisia pisteitä noilta matkoilta?
Pääsin hikisesti yli kahdensadan? Ja sitten kuulin ettei sitä ammutakkaan 60sm fita tauluun?
Kun sitten aloin ampua oikeaan tauluun pisteet pysyivät samoina:)
Sen keskustan keltaista plättiä on raskas tuijottaa?
Ja 50 ja 40 ei auta enää keltainen vaan siitä on löydettävä tai nähtävä keskusta?
Ammuin kevään aikana…minun kevät alkaa aika aikaisin…8kpl täysimittaista roundia
tuloksilla 535 /597p Keskiarvo yli 550. muuten kevyttä liki päivittäistreeniä 6nuolta joka matkalta.
Eli kisatulos pistää lakkia vinoon ja kypärän kallelleen…
Syitähän riittää…eri valo, tuulten suunnat, taulussa on muutakin kuin ne omat nuolet.
Aina jännittää, ja kyllä se ampujaparin vaihto on isompi juttu kuin kotona pieni lenkki ampumapaikan takana…
Mutta se oli siinä ja ensi vuonna uudestaan…tarkoituksena kehittyä paremmaksi jousiampujaksi…
Ei pääse sinnekään, lakkiaiset on siinä heti perässä. Vaimon fokus on esikoisen juhlissa ei siinä sitten jousihommia harrastella vaikka kyllä ehtisi hyvinkin niinkuin tänä vkonloppunakin. Ensi vuonna ei valmistu ketään lähisukulaisia eikä tänä vuonna myöhemminkään. Nyt pitää löytyä aikaa minunkin jutuille prkele
hmmm… pari tuntia auringossa varmasti vaikuttaa jotenkin. Kuinka paljon? Vaikea sanoa. Marjakuusijännejousellani koron jouduin ottamaan alemmas kuin treeneissä 60 ja 50 y matkoilla. Tähän voi vaikuttaa tietty myös se että treenitauluni on hieman ylämäessä. Kisoissa taulu oli ylämäessä vain 40y matkalla kun tultiin rinnettä alas lähetessä. Eli mua ei piinannut jousen löysistyminen auringossa. Toki jousi oli helleautossa 2 tuntia ennen paikalle saapumista, joskin nahkapussissa. Tuskin 2 tuntia paljoa jousta kuivasi tällöin. Puoli päivää autossa, jossa kosteus % mittauksieni mukaan putoo reilusta alle 20% RH, jo vaikuttaa jännejouseen jo selkeästi.
Huonoa ampumista tulette vielä näkemään!! Se näköjään pitää kantapään kautta oppia, että kisatilanne on eri vaikka kuinka muuta uskoo. Mitä isompi suu, sitä isompi häpeän areena… 
