Lisää kuvia Tiina! Lisää!! 
1 tykkäys
Vaik muutama video ja kuva tuli otettua. Meikäläisen ensimmäinen täysi AR kisassa, että harjoittelussa. Erittäin mukava kisa, tänne tullaan kyllä uudestaan. Kiitokset kaikille !
4 tykkäystä
Kivan näköstä toimintaa hyvissä olosuhteissa.
Ratsuväen saapas on hieman isompi kuin se aiemmin käytetty mokkasinisaapas, joten osuuhan tuohon monesti…
AR Kuussataset kääntyi viissatasiksi, viisataset nelosella alkaviksi jne… Hermoilitteko vai veikö tuuli nuolia? Jere oppinut ampumaan, onnittelut ekasta 400 ylityksestä.
Hyvä etten tullut nolaamaan itteäni. Hirveellä onnella oisin jonkun 350 keränyt ja sillä ei pärjätä enää näissä karkeloissa. Jännää miten moni ampu reeneissä niin hyvin ja kisassa huonommin. Kun mulla on aina ollut just toisin päin.
Meikän vene saa ekan lakkakerroksen huomenna. Sillä osin homma etenee. Petikossa nähdään.
Tapahtu sitä jos jonkinlaista! Preeriakisassa lonkkarimies tuli takavasemmalta ohi, eikä auttanut vaikka minä ja Heikki Oja saatiin molemmat 3 osumaa.
Ottakaapa sitten ens kerralla Juha ja Esa - “vitosmiehet” mittaa. Vaan kyllä mäkin muistan miten ammuttiin pieneen mokkasiiniin ja Menna ampu omassa sarjassaan. Käytännössä kenkä josta näkyi pelkkä pohja! Vähintään kaksi kertaa pienempi maali.
AR olikin sitten jännempi, vaikka pistenotkahdus oli heti havaittavissa. Erityisesti 60y olisi pitäny olla varma 120p. No ei ollu, ja tuntuu että sitä enemmän pisteet putoo kisapaikalla mitä ylemmäs hiipii. On niin herkkä laji kun vaaditaan hermoja, ei niinkään lihaskuntoa.
40 jaardilla sain tosissaan hätyytellä Tuomoa ja Pasi Penttiä kauemmas ja hyvinhän se sitten onnistui. Ja se 400 rikki! Pasin kanssa jatkuikin saaga sunnuntaina tammisaaren eläinkuvakisassa, siitä toisessa ketjussa…
Pituutta päästiin ampumaan ja kenttähän oli mitä mainio nelisatasille. 
Sain jo siperille nuolta, jostain kuvasta tihrustettuna n. tuuman kourulla (2" selän tasalta), eli oli siinä jo puolet ylivedosta. Tuossa vaiheessa uusi 108cm pituusjousi oli 71# @ 26". Vanhallakin yritin ampua mutta pirulainen oli kuronut ittensä jonnekin 74# @ 26" pintaan, enkä jaksanut sitä vetää! Mutta arvatkaa olisiko lähtenyt ilosesti kun 102cm jousi kurotaan 26" vetoon ja jousella massaa 280 grammaa…
Maltilla lisää reeniä ja kohti 450 metrisiä, ne on ihan nurkan takana kun 400 on vakio.
Nuolet säilyi ehjinä, mutta sulkasato oli melkonen. Ammuin usean laakin niin että yksi sulka lähti irti ja nuoli silti lenti 380m. Seuraavalla kerralla tätä ei tapahdu, vaan jokaisella laukauksella jahdaaan ennätystä.
Onneksi ei tosiaan mennyt nokit rikki, toisinkuin muilla veijareilla! Pääsen sitä mongolia nyt korjaamaan kun Mikalla ja Mikkellä ei kestäneetkään Mikken pituusnuolien nokit tuon voimia. 97# @ 27" mitattiin jousesta aikaisemmin, josta se oli Mikan mukaan vielä keventyny. Silti nokit meni rikki ja lopulta jousi löi niin pahasti tyhjää että jänne halkaisi jousen kärjen. Jospa ens kerralla alotetaan järeemmällä nuolella, mahtaa lentää pitkälle???
Tuomolla oli ainakin tosi alimitoitetut nuolet nyt, säleitä lenti joka puolelle, niin että lopulta ei paljoa ammuntaa edes häirinnyt. Ei uutta kuralan auringon alla. 
No raja-arvo on nyt löytynyt, eikun vähän lisää lihaa nokkiin ja takaosaan.
4 tykkäystä
Olipa taas hieno kisapäivä! Kiitoksia vaan järjestäjille! Toivottavasti American round järjestetään vuonna 2022 jo viidennentoista kerran.
Preeriakisa oli suorastaan pistejuhlaa. Suurin osa ampujista sai pisteitä ja itsekin osuin kerran. Monta nuolta meni tietysti tosi läheltä… American round oli ihan hyvä, oma pistesaldo oli selvästi parempi kuin muutamana aiempana vuotena. Ammunta nyt oli mitä oli, kaukana hyvin hallitusta mutta sinnepäin kuitenkin. Kokonaisuutena kilpailu oli yksi kovatasoisimpia – kunhan saan tehtyä tilastot, niin nähdään mutta alustavasti toiseksi tai kolmanneksi paras kisa. Moni ylti omaan ennätykseensä. Ehkä se lähipelto on vaan paras paikka, siinä on ammuttu aiemminkin todella hyvin.
Pituusammunta on suorastaan jännittävä, varsinkin yksipuisten 50-paunaisten osalta. Oma jousi oli jalavaa ja sillä oli ammuttu aiemmin muutaman kerran pituuskisassa, noin 45-paunaisena ja pellavajänteellä. Nyt lyhensin sitä viitisen senttimetriä ja tein siihen dyneema-jänteen. Kevyt paahto vatsaan, eikä tilleröintiä tarvinnut tehdä. Lopputulos aika tavallisen näköinen, aavistuksen vastakaareva kepakko. Uudet nuolet olivat myös arvoitus, keskipaino 145 graania ja hyvin ohuita. Ensimmäinen laukaus kantoikin muutaman metrin, kun bambutikku hajosi. Vähän lihavammat puunuolet kestivät paremmin, joskin niissäkin tuli nokkirikkoja. Joka tapauksessa, paras laukaus kantoi 285 metriä, mikä oli vähän yllätyskin. Mikken 290-metrin oli ammuttu pellavajänteellä, joten se menee ihan omaan kastiinsa, aivan huikea tulos kyllä. Vanhalla laminaatilla ammuin myös, yksi nuoli kesti vajaan vedon ja paras tulos oli vain 304 metriä. Turkkilainen ei nyt oikein toiminut, pitäisi vaan harjoitella näillä pituusjousilla ammuntaa, jotta noista vähän jäykemmistä saisi kaiken irti.
Uusia nuolia oli mukana 13 kappaletta. Käyttökuntoisena niistä palasi kotiin kaksi kappaletta… Kaksi katosi, koska niistä irtosi sulka laukaisussa ja ne lähtivät ties minne. Kaksi hajosi säleiksi ja seitsemästä hajosi nokki. Kaikista murtui vasemmanpuoleinen korvake eli se, johon kohdistuu suurin rasitus siinä vaiheessa, kun nuoli irtoaa sormista. Rajoja tosiaan haettiin ja näemmä vähän pitää vahvistaa nuolien takaosaa. Mutta taipuman puolesta vaikutti olevan vielä riittävän jäykkiä. Korjaan nämä vanhat ja ammutaan niillä taas elokuussa.
Nyt ei tullut otettua kuin muutama kuva…
2 tykkäystä
Kotia tullessa availin laastareita, kun jousikättä vähän juili. Olin ampunut välimeren otteella, sekä peukulla, siksi kaksi laastaria. 
Pergamentti peukkuotteella taisi raapasta käden auki ja löytyihän sieltä sulankin jäämiä jostain toisesta laukaisusta…
Ihan en saanut ammuttua laatikkoa tyhjäksi.
5 tykkäystä
American roundista vielä, että Jeren tulos on täysin perinteisillä välineillä ammuttu ennätys. Eläinliimattu jousi ja pellavajänne.
Ei tullu tunne että hävisin välineissä kenellekään. En lepää kunnes AR piste-ennätys on pellavajäntein hallussa.
2 tykkäystä
Semmonen juttu muuten että mulla on 11 pituusnuolta hukassa. Tarkistin niin kotia tuli 27kpl nuolia alkuperäisestä 38 nuolesta. Ja puuttuu nimenomaan näitä turkkilaisella ammuttuja pitkälle kantaneita nuolia. Osasta on mahdollisesti sulka lähtenyt irti ja ampunut sivuun, mutta ei varmasti kaikista. Voisiko olla pitkiäkin laukauksia joukossa, joita ei sieltä olkipellolta löydetty.
Kiinnostaisiko @M.Reinikainen käydä vielä katsomassa? Puolet löydetyistä nuolista saat pitää itelläs.
1 tykkäys
Tänään tuli vettä kuin esterin persiistä. Huomenna haravoin sen koko pellon sitten ihan ajan kanssa jos on hyvä keli. Itsellänikin jäi 5 nuolta jonnekkin sinne perkeleen ojaan tietämille. Jonku narun patkäkin sieltä AR pelipaikaltakin löyty.
Onko kenelläkään muute taulunuolis hukassa! Museo on vuokrannut ilmeisesti sen saman pellon johonkin yksityis käyttöön.
1 tykkäys
Sen verran oikaisen Jereä että kolme osumaa saappaaseen ampui sinun lisäksi Tiina. Mulla oli kaksi näpsyä, Pasilla ja vielä jollain kolmannella oli samoin. Hartonen, Mikke, Tuomo?
2 tykkäystä
Maalatkaa ne nuolet neon-oranssilla, niin ei tarvitse koko päivää etsiskellä ja miettiä, että hukassa olevat lensivät ihan varmasti sinne 500 metrin tietämille. Oranssi nuoli erottuu kevyesti 100 metrin päähän. Oranssi 20-millinen merkkikeppi erottui ihan hyvin 300 metrin päähän. Parempi oranssi ennätysnuoli kuin luonnollisen värinen hukassa oleva nuoli! Jos turkkilaisilla olisi ollut neon-oranssia spray-maalia, niin ihan varmasti olisivat sitä käyttäneet!
1 tykkäys
En vinkannut että nuo nuolet olisivat niitä 500 metrisiä, vaan sitä että olivat lyhyitä siper-nuolia. Toki voivat olla pitkälläkin - josta ne kyllä löytyisivät ellei olisi ollut sänkipelto siellä!
Mietin myös että näinkö tykkäisit kuvata mun ja Mikken pituusnuolia vaikka sen sun kirjan kansiin jos olisivat jollain paukkumaalilla roiskittuja??
Ei oikein tunnu mukavalta maalata noita nuolia. Ivar Malde myy samanlaisia nuolia 70-80€ kappale. Ja meillä menee aikaa nuolien tekemiseen 3h kappale. Paljonko sulla, 30min?
Hyvä pituusnuoli on taideteos.
Samaa mieltä että ei se näinkään voi olla, että niitä noin paljon hukkuu. Aika tyhmältä tuntuisi jos sieltä löytyisi nyt jotain 450 metrisiä nuolia.
Jospa maalaisi vartta, mutta sulituksen kohdalta ei?
Yks osuma vaan.
jaa pitäis maalata vai… tuon joukon vanhimmat on jostain 2011 kisoilta on tuossa keskellä, 2019 kisat nähneet tuossa laita vasemmalla ja niitä edellis päivänä käyttämiäni tuossa oikeellä joista puuttuu vielä se 5kpl…
Ihan sama mitä väriä käyttää. Ei löydy jos maasto on paska.
Juha lausuu tuossa sanan “hermoilitteko” joten tyhjennystä kisan kulusta:)
Varmaan eka kerta kun ammuin rauhassa, jännittämättä, ilman ylimääräisiä sykkeitä.
Jousi ja vallitseva sää tuntui hyvälle, tuuli ei mitenkään mahdoton.
60llä tuntui pientä hapuilua, osumat vaelsi merkillisen paljon?
50ä tuntui ihan hyvälle ja tutulle, jopa aika pientä kasaa…mutta kello kahdessa n30sm harhaan?
Ei tuntunut ihan tuulen tekosille, korjausyritykset vei osumat vain liikaa vasemmalle.
Loppusaldo 50tä lässäytti taistelutahtoa kun näki että omaa enkkaa en enää riko.
Ammuin mielestäni 40n aika normisti, se on nykyään suhteessa vaikein matka minulle.
Oikeastaan suurin pulma oli ettei juuri ainuttakaan nuolta nähnyt mihin ne päätyy
Sen verran piikkisika on taulu 40llä tätänykyä…
50 lässäys kaiveli mieltä sen verran että heti kotiutuessa ammuin kaksi sarjaa ja vaikeuksitta
kaikki punaisen sisään…
Sunnuntaina koetin demota kaikkia mahdollisia ammuntavirheitä, mutta en onnistunut
mitenkään ampumaan alle 40pisteen?
Jokatapauksessa kisa oli ihan hyvä oppi taas kerran siitä että mikään minkä on saavuttanut
ei välttämättä ole pysyvää…eli ei muuta kun opettelemaan jotain uutta taas:)
Kiitokset kisoista järjestäjille…kiitokset kilpakumppaneille jotka ampuivat huonommin
ja antoivat minulle mahdollisuuden hopeaan.
Onnittelut Esalle uudesta ennätyksestä!!! (se motivoi minuakin kehittymään)
Ja pirun hienoo että on uusia innokkaita ampujia jotka treenaa ja nousee tuloksissa ylöspäin!!!
Tulee kilpailuun kilpailun maku.
6 tykkäystä
Hyvää kertomusta Hirvi.
Se on just noin että kun nuolet menee epätoivottuun alueeseen, niin alkaa anlysointi että mitäs tässä nyt tein “väärin” tai erilailla. Tulostavoitteisen ampumisen perusjuttu on toi, jatkuva prosessointi jos häiriöitä osumissa ilmenee.
Vuosikausia olet keikkunut kisojen kärkipaikoilla ja olemuksesi ampumisessa on ollut rauhallinen ja tyven. Jos jotain hermoilua on ollut, ei sitä ainakaan ole meikäläinen erottanut.
Kuitenkin jotain kisatilanne aiheuttaa ampujassa, sen todistaa nuo kotona demotut tekniikkavirheet, joita ei kotona pystynyt edes saamaan esille.
Ihan kiva kisapäivä oli, vaikka preeria taisi mennä minulla ekaa kertaa ilman pisteitä. Ampumiseen ei ollut yhtään tuntumaa ja 44-paunainen syreenijousi tuntui aivan liian jäykältä. Petikkoon tulen varmaankin 30-paunaisen jousen kanssa. Joulukuinen kirurgia vaikuttaa edelleen, kunto on huono. Vuosi vanhan vanhentaa.
Esan tulos preeriassa ei ollut minulle yllätys, onhan hän tavannut viime vuosina yleensä voittaa jousikisat. Oli mukava nähdä hänet siellä jousiammunnan kuninkuuslajissa. Hänellä on nyt sitten jälleen uusi maailmanmestaruus. Sinänsä ironista, että kaikki preeriajousiammunnan maailmanmestarit ovat Suomesta. Mutta sehän ei ole meidän vikamme.
AR:ään en osallistunut, piti hoidella tarjoilua ja keitellä kahvia. Ensi kerralla täytynee hommata erillinen kahvinkeittäjä. Toisaalta AR:n ampumisyritys olisi ollut nyt meikikselle aivan turha.
Sähläys pituusammuntapaikan suhteen harmittaa edelleen. Kevät on sen suhteen huono ajankohta Turun seudulla. Talvella olisivat pellot käytössä tai vaikka meren jää. Täytynee kunnolla tutkia, onko mitään sopivaa paikkaa kohtuullisella etäisyydellä. Ennen oli helpompaa, kun pisimmät laukaukset kantoivat vähän yli 200 m.
Minulla oli tarkoitus osallistua pituuskisaan tekemällä preeriavälineillä pohjatulos myöhempää kehitystä varten. Onnistuin kuitenkin hukkaamaan sen leikkurin jo ennen kisaa, jolla oli tarkoitus ampua. Preeriavälineillä käytetään tietenkin vesavartista leikkaavakärkistä sota- tai metsästysnuolta, ei turkkilaistyyppistä pituusnuolta. Ja jousessa jännejänne. Se hukkaamani nuoli oli metsästyksessä käytetty, kaksi fasaania sadonkorjannut, joten kyse ei ollut pituutta varten tuunatusta nuolesta.
Kisoissa oli runsaampi osanotto kuin odotin, AR:ssä 18 ja preeriassa 11. Pessimistinä olin henkisesti valmistautunut vähempään. Varmaankin ehkä jo väistyvä korona-aika on innostanut ihmisiä lähtemään tapahtumiin.
1 tykkäys
Monta puolta tosiaan. Ja kuten Mikke sanoi, jos paikka on huono, niin kyllä nuolia katoaa. Tämänkertainen pituusammuntapaikka oli kyllä hieman hankala – alle 240 metrin laukaus ja nuoli oli ojassa, ja yli 350 metrin laukaus, niin nuoli oli kortisella heinäpellolla, jonne puunvärinen nuoli hukkuu kuin neula heinäsuovaan, tai pituusnuoli heinäpeltoon.
Aikoinaan yhdessä kilpailussa ammuttiin vähän sekalaisella peltoalueella ja omat nuolet olivat ihan puunvärisiä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen noin kymmenestä nuolesta suurin osa oli hukassa ammuntapaikalle palatessa. Niitä löytyi sitten vähitellen loppukierrosten aikana. Mutta vähän turhauttavaa silti, olisi niitä voinut ampua enemmänkin.
Hyvä pituusnuoli on taideteos, aivan samoin kuin mikä tahansa hyvin tehty nuoli. Mutta jos kisataan, niin silloin kisataan tuloksella, ei esteettisillä asioilla. Jos otetaan edustuskuvia, niin ne otetaan sitten edustusvälineistä ja jos otetaan kisakuvia, niin otetaan, mitä saadaan. Aivan samoin maastokisoissa käytetään usein kirkkaita värejä nuolissa, jotta hudit löytyisivät helpommin.
Täällä on mietitty pituuskisojen “tehostamista” – yksi asia olisi tosiaan nuolien etsimisen helpottaminen, siihen tuntuu kuluvan paljon aikaa. Ei maastokisoissakaan etsitä liian kauan ohi ammuttuja nuolia, jotta kilpailu edistyisi. Nuolivarren maalaaminen on kyllä yksi hyvä konsti, esimerkiksi valkoinen erottuu aika hyvin mutta ei ole liian räikeä.
1 tykkäys
Tunnustan, että jättäydyin pois siinä vaiheessa, kun Vanhalinnasta palailtiin Kuralaan päin. eipä minulla tosin ollut kunnon kalustoakaan matkassa.
Semmosta mietin, että voisiko sen Vanhalinnassa katselmoidun pellon viljelijän kanssa sopia etukäteen, että pellolla voisi ampua, vaikka se on jo kylvettykin? Tiedän tasan tarkkaan, että muutaman jalkamiehen tassuttelusta vielä oraalle nousemattomalla pellolla ei ole kasvulle minkäänlaista haittaa. Ei sinne silti pidä ilman lupaa mennä.
Asian ja harrastuksen esittely etukäteen ja sopivan arvostava luvan tiedustelu voisi säästää kaikkien hermoja ja nostaa lajin kunnioitusta.
2 tykkäystä