Preeriajousikilpailun tilastot ja tulokset vuosilta 2009–2018.
Simo porskuttaa kärjessä mutta kovasti näyttää Pasi tulee takaa ja kovaa. Mutta vielä on Simolla etumatkaa jäljellä.
Tässä yhteydessä voisikin kysyä erästä asiaa, joka tuli mieleeni ekaa kertaa vasta tänään preeria-kilpailun tuloksia foorumille kirjatessani. Eli onko hyvä vai huono asia, jos nollan osuman saaneet mainitaan tulosluettelossa nimeltä? Kokeeko joku sen nöyryyttävänä tai ikävänä asiana, jos oma nimi on esillä tällä tavalla?
Minun mielestäni jokainen preeria-kisaan osallistuva on lajin sankari riippumatta siitä, osuuko mokkasiiniin vai ei. Kilpailu on erittäin vaikea ja kukaan suomalainen ei ole saanut enempää kuin viisi pistettä per kilpailu. Pisteettä jääminen ei minusta ole dismeriittiä, mutta kokeeko joku asian toisin?
Seuramme pääkilpailussa, elokuun maastoradalla, on yhtenä periaatteena ollut se, ettei kukaan ammu nollaa pistettä, vaikka olisi ensi kertaa kisoissa. Muutamat rastit ovat aina sellaisia, että niistä saa pisteen, jos nyt yleensä saa nuolen lähtemään jousesta edes vajaalla vedolla. Vastaavasti mukana on ainakin yksi rasti, josta ei välttämättä kukaan saa osumaa. Tämä siksi, ettei kukaan voi väittää, että rata on hänelle liian helppo. Ja toisaalta jokainen saa jonkin verran onnistumisen elämyksiä.
Preeria-kisan periaate on toisenlainen, julmempi. Välineitä koskevat rajoitukset ovat ymmärtääkseni “maailman tiukimmat”. En tiedä mitään muuta kilpailua, missä vain vesanuolten käyttö on sallittua. Ja jousen pituus on määrätty 130 senttiin. Maali on pieni ja vain osumasta tulee piste. Mitään säälipisteitä “laitaosumista” ei ole. Ajatuksena siis on, että tähän kilpailuun osallistuvat ovat tavallista kovempia luita, primitivismin hard corea.
Mitä ajatuksia tämä herättää, laitetaanko kaikkien osallistujien nimet esiin vai ei?
Meillä oli Kuralan kisojen alkuvaiheessa 1993 mukana henkilö, joka ampui nolla pistettä. Hän on varsin tunnettu henkilö primitivismin maailmassa. Kutsuin hänet seuraavana vuonna puhelinsoitolla mukaan kisaan, mutta hänellä oli jokin selitys, miksi ei voi osallistua. Sama toistui seuraavana vuonna. Aloin vähitellen tajuta, että hänellä ei tulisi koskaan enää olemaan “mahdollisuutta” osallistua. Ilmeisesti nollatulos kävi niin pahasti luonnon päälle, vaikka leikkiähäm tämä vain on. Tästä sain ajatuksen, ettei normikisassa enää kenenkään pitäisi ampua nollille.
Hyviä ajatuksia. Toisinaan kuuluu Kaisunkin suusta narinaa kun ammunta ei kulje ja “gurujen” joukkoon on raaka hypätä ampumaan.
Preeriakisassa oletuskaan ei ole että hirveästi osutaan, joten nollat ei ole häpeä.
Tänä vuonna en jäänyt nollille itse, joten helppo on myhäillä. Ajattelin myös jatkaa tällä tiellä…
Preeriakilpailun tilastot päivitetty.
Itsellä on preeriakisoissa tullut nollaa ja pisteitä. Itseäni ei haittaa että nollatulokseni mainitaan tilastoissa. Toki Rajamäen soturi Joel sanoi viime kisan jälkeen kun vetäsin nollat että:“Hävettääkö?” No joo, hävetti se hetken, mutta osallistuminen maailman ankarimpaan jousikilpailuun oli jo parhautta.