Michael “Badhand” Terryn kanssa on ollut muutamien vuosien ajan silloin tällöin vääntöä preeria-jousien jäykkyydestä. Terryn käsityksen mukaan ne olivat kevyitä, alle 50-paunaisia. Hän arvioi silmämäärin museojousten olevan tällaisia. Monet tietenkin olivat aikoinaan kevyitä, kun jousia oli kaikilla yli kolmivuotiailla miehillä ja joillakin naisillakin. Nyt puhutaan kuitenkin aikuisten aktiivisotureiden sotajousista. Museojousiahan ei voi mitenkään testata, mutta halusin nähdä, miten hyvin Terry pystyy arvioimaan preeria-tyyppisen jousen jäykkyyden pelkän kuvan ja ilmoitettujen mittojen perusteella. Ohessa kyseinen jousi, jonka tein 1989 ja jota käytin vuoteen 1995. Hikkoria ja hirvenjänteitä, koko pituus 120 cm.
2 tykkäystä
Terry meni puihin. Ei esittänyt mitään arvausta, vaikka hän on vuosikausia puhunut näkevänsä museon lasin takaa, miten jäykkiä ne jouset ovat. Oheinen jousi on 62 cm vedolla 80 paunaa. Se ei ole mittasuhteiltaan yhtään järeämmän näköinen kuin monet museojouset. Olen nähnyt paljon tuhdimman oloisia.
2 tykkäystä
Totta, on vaikea nähdä paunoja vetämättä. Hikkori on tiukkaa kamaa, silti olisin voinut heittää itsekkin että 45lbs tuo jousi.
Varsinkin osage on semmoista rautaa välillä, että oksat pois. Myös vaihtelua on pölleittäin osageissa, se tuttu paksuus tekeekin yhtäkkiä 20 paunaa jäykemmän jousen toisella puulla, näissä on myös väri tummempi.
Ja kun jännejousistakin on kyse, ei välttämättä vanhassa jousessa refleksi ole enää sitä luokkaa mikä alunpitäen, sekin tekee merkittävän eron.