Pituusnuolipaja american roundin yhteyteen

Aikaisempinakin vuosina on pituusnuolia värkätty, mutta olisiko tässä pieni asia mitä tuoda esille enemmän?

Voisiko olla ideaa järjestää pituusnuolen rakennuspaja american roundin yhteyteen? Ajatuksena olisi saada jokaiselle halukkaalle yksi (1) pituusnuoli aikaiseksi tuon päivän aikana, jolla voitaisiin sitten illan pituuskisassa ampua. Pituusammunnan “konkarit” voisivat toimia tuunaamisessa oppaina ja tuoda paikalle materiaaleja nuoliin:

  • nuolivarsia
  • sulkia
  • (kärkiä)
  • liimaa
  • työkaluja/hiomapaperia

Aika pienillä välineillä ja materiaaleilla saisi homman käyntiin. Minä voin ainakin lähteä mukaan. Myöskään yhden nuolen tekeminen ei ole järin suuri ajan kulu päivän lomassa, kun pidetään taukoa ammunnasta tai odotetaan seuraavan lajin alkamista.
Tällä voitaisiin saada jokaiselle lajiin tutustuvalle pieni kosketus pituusnuolen lentoon!

Mitä mieltä, mahtuisiko päivän lomaan tämmöinen? Onko kiinnostuneita pituusnuolen väkertäjiä?

Yritin kaksi kertaa järjestää. Ei tullu ketään ekalla kertaa ja tokalla tuli yksi kaveri vaan ampumaan sekä joku penteleen viinalta haiseva pummi kattelemaan.

Voin tulla. Mun ehdotus on että ennen preeriakisaa sitten. Tunti ennen kisaa eli oisko klo 9. Voin tuoda vapaaseen käyttöön jokusen 8mm mäntyriman 80snt, noita hylkybambuja joista saanee 22 tuuman vedolle ihan toimivia nuolia (mutkat kärjessä. Lämmittämälläkin varmaan saisi suoristettua), hanhensulkia ja sulkateippiä. Pattereilla toimiva keittiövaakakin löytyy mutta tarkkuus 1 gramma. 70 greinin kärkiäkin löytyy mutta lienevät painavia. Ite kokeilen siihen kevyeen bambuvarteen tuunata tollasta kärkeä eli rautasahata ylimääräistä pois.

Sinänsä hyvä idea järjestää tuollainen pieni oheistapahtuma kilpailun yhteydessä. Ongelmaksi saattaa vaan koitua tiukka aikataulu. Preerian ja roundin välissä ei paljon ole aikaa, samoin kuin roundin ja pituusammunnan välissä. Toinen ongelma mielestäni on se, että jos tehdään 23 tuuman pituusammuntanuoli, niin siitä ei ole oikein iloa 28 tuuman vedolle mitoitetulla jousella. Olettaen, että mukaan tulee uusi kaveri, jolla ei ole pituusammuntakalustoa mutta tavallinen jousi löytyy. Toisaalta, voihan sitä tietenkin tehdä pitkälle vedolle kevyen pituusammuntanuolen.

Voisihan sitä kokeilla, samalla saisi uusille ampujille esiteltyä pituusammuntaa. Kevyen, barreloidun, kärjettömän kuusipituusnuolen tekee kyllä aika nopeastikin.

Aikaongelmahan se seuraa, kuten yleensäkin. Minä voin tulla aivan aamustakin paikalle, voidaan sitten Heikin kanssa tehdä nuolia!

Tämä oli taas yksi heitto millä yrittää saada lisää pituusampujia. No Heikistä ainakin yksi! Laitas tänne jousen speksejä etukäteen niin voidaan miettiä sopiva nuoli…

Mä aion ampua saarnilankkumöllegabetilla sekä amroundin että pituusammunnan, suolijänteellä. Pituudessa ammun myös dacronilla jos keritään ampua 2 kierrosta, samoilla nuolilla että näkee kuinka paljon jännemateriaali ja -massa vaikuttaa. Toi ohut bambunuoli on pikkuisen hankala kun siihen ei taida saada riittävän isoa jänneuraa, suolijänne on kuitenkin lähes 4mm paksu.

Nokin voit liimata tähän tyyliin siihen bambunuoleen. Liitoksen päälle sitten punos, jänteellä tai langalla.
Toki voidaan muotoilla sulle joku kuusi-/mäntynuoli, multa löytyy jäykkiä aihioita.

Tolleen.

ee

1 tykkäys

Toi varmaan toimiikin. Pitää kokeilla.

Olen saletti että kaverit jotka pisimmälle ampuvat esim Tuukka, ei ilmesty neuvomaan että miten hyvä pituuspiili tehdään. Tai voi neuvoa jotain, mutta viimeisiä metrejä antavaa hifitietoaan ei ennätysmiehet helpolla jaa, olen huomannut. Hyvän nuolen tekemiseen menee toki se päivä, mutta eikös siinä ammuta AR silloin? edellinen päivä nuolen tekoon?

Tuukkaa kohtaan jokseenkin turha kommentti. Mielestäni Tuukka on aika auliisti jakanut täällä kokemuksiaan ja näkemyksiään, myös käyttämistään pituusammuntanuolista, tarkemmin kuin monet muut.

Toisekseen, vuosikausiin kukaan ei ole erottunut pituusammunnassa. Kukaan ei ole ampunut merkittävästi pitemmälle kuin muut, eikä sitä viimeisiä metrejä antavaa hifitietoa ole olemassa. Kaikki riippuu niin paljon muustakin kuin vain nuolista. Vaikka nuoli on tärkeä, niin eipä oikeastaan kukaan ole panostanut oikeasti mihinkään muuhun(kaan).

Kolmanneksi, kuka tietää hyvän nuolen parametrit tai sen, miten “hyvä” pituusammuntanuoli tehdään? Ei kukaan. Pituusammunnan tämän hetken ehkä taitavin tekijämies Alan Case tekee valtavasti nuolia ja vain jotkut niistä toimivat erittäin hyvin. Eikä yhteistä nimittäjää, ei mitään poikkeuksellista ole löytynyt. Kuten täällä on aiemmin kerrottu, Monus teki 600 nuolta, joista 18 valikoitui kisaan - 17000 testilaukauksen jälkeen. Pituusammuntanuolia ei tehdä samalla kaavalla kuin tauluammuntanuolia, joiden oikeat parametrit löytyvät vartissa muutamalla testinuolella.

Pituusammuntanuolen kaava - jos siis lähdetään tyhjästä, on valikoida mahdollisimman jäykkä nuoliaihio, joka pätkäistään vetopituuden mittaiseksi. Sen jälkeen aihio barreloidaan niin, että painopiste on hieman keskikohdan etupuolella. Nuolen pitää olla riittävän jäykkä mutta silti ohut, mutulla mennään, mutta joku 7–8 millin paksuus keskeltä lienee sopiva, ainakin alkuun. Sitten vaan nokkiuran teko ja lyhyet sulat. Siinä se. Ei siinä pitkään mene, jos joku on opastamassa. Toki nuolen voi pintakäsitellä (sileä pinta on eduksi), nokit tehdä edellisen kuvan tyyliin, pienen kärjen tehdä, tms. pientä mutta mikään niistä ei ole tae pitkälle laukaukselle.

Aikaa menee siinä, että nuolia tehdään niin paljon kuin jaksetaan ja sitten niitä testataan niin paljon kuin jaksetaan ja sitten palataan työpöydän ääreen ja jatketaan iterointia niin kauan kuin jaksetaan. Tuloksista päätellen moni on hyytynyt jo ensimmäisen vaiheen alussa, minä myös… Mutta jospa tänä keväänä pääsisin jopa testivaiheeseen asti!

Minä tein 2016 joku 50 pituusnuolta, 2017 samat 50 pituusnuolta ja tänä kesänä varmasti enemmän kuin 50kpl.
Nuolia olen ampunut ja testannut kympin seteissä.
Menestystä on rajoittanut, että ensimmäisen jousen tein vasta 2016… Mutta kaikki aikanaan, kyllä ne tulokset paranee, nuolisetti ja jousi kerrallaan.

Kun katsoo edellisenkin kesän vehkeitä, niin ihmettelee miten tuommoisilla on pystynyt mitään ampumaan.

Samoilla vehkeillä jos ampuu vuodesta toiseen, tulee samaa tulosta. Vaikka jousi ja nuolet pikkaisen muuttuisikin. Pitäisi ehkä kokeilla muuta. Multa löytyy nyt jännerekurveja ja puurekurveja vino pino, mitä testata kunhan pellot kuivaa.

Painopiste ei ole ihan yksioikoinen juttu. Mulla on lentäneet parhaiten pääsääntöisesti hieman/enemmän takapainoiset nuolet, mutta on joukossa ollut pari etupainoistakin.

Mutulla en mene paksuudessa, vaan pituusnuolet menee ihan samalla spinetyskaavalla kuin muutkin nuolet. Hieman varovaisesti suhtaudun niihin puheisiin että ampuja itse voisi suuresti vaikuttaa laukaukseen ja saattaa liian lötkön nuolen silti suoralle radalle. Pientä heittoa on, mutta mistä se lopulta johtuu, oliko “liian löysässä” nuolessa jotain, mikä nosti sen dynaamista spineä? Vähemmän kärkipainoa, paksu peräpää, erilainen barrelointi? Tai vastaavasti toisinpäin, mikä huononti lentoa vaikka nuolen piti olla tarpeeksi jäykkä.
Näistä syistä mittaan tarkasti nuolien taipumaa, koska tiettyyn pisteeseen saakka nuolien mitat täytyy olla selvillä. Muuten menee roppakaupalla nuolia hukille väärän spinen takia. Näin omasta mielestäni.
Tietysti räväkästi lyövä nopea jousi on herkempi laukaisuvirheille, joten ampujan pitää olla kondiksessa.

Case tekee hyviä nuolia, mutta aina kuulemani mukaan lohkobambuisia. Tämän rakenteen takia ne metrit on sitten pompannut kunnolla. 35 paunaisissa, 5mm paksun nuolen kanssa on hankala kilpailla, jos oma havupuinen on 1,5-2mm paksumpi…

Dan Perryn 50# ennätys (310m) ammuttiin 24" pitkällä 154 greinisellä 6mm tonkin-lohkonuolella, jänteenä pellava ja jousella, jossa oli isot jäykät rekurvit. Ei varsinaisesti kuulosta sellaiselta kalustolta millä Suomen Turussa ammutaan…

Tässä se juttu tietysti olisi, lisää ammuntaa alle. On se niinkin, että mitä enemmän ampuu, sitä paremmin on kartalla minkä pitäisi lentää pitkälle ja minkälaisesta jousesta, joten testausta vaadittaisiin alkupyräyksen jälkeen jatkossa vähemmän. Muilla foorumeilla kun jutellaan pituusammunnasta, ei 300m ole juuri kummoinen matka. Joten loikkaus uusille satalukemille ei olisi pitkä.

Olen kovasti sitä mieltä, että se perinteinen turkkilaisten kaava nuolen tekoon on todella toimiva ja paras muoto millä ammutaan pitkälle. Ei mitään kärkipainoja tai krumeluureja. Sarvea ehkä sinne, mutta siitä ei paljoa painoa tule. Alle 200 greininen, kovaa lähtee ja pitkälle lentää. Joissain tapauksissa painava 300 greininen lentää pitkälle, mutta miten pitkälle lentäisi puhtaasti lähtevä 200 greininen? Jossain mielessä työläämpi tie, mutta lopulta paremmat tulokset.
Pitää muistaa, että ei nuolta voi loputtomiin keventää, spine pitää säilyttää. Viime kisoissa saattoi Pasi olla ainoa joka ampui oikeaspineisellä nuolella. Sillä pääsi jo pitkälle.

1 tykkäys

Olen tehnyt n.15 pituusnuolta koko elämässäni. Se on verrattain vähän ed mainittuihin herroihin verraten. 600 nuolta… Uuh.