3 päivän jänteelläolon jälkeen.
Hups keikkaa. Alkoikin jo vituttaa tämän ainanen oikominen.
3 rikki, nyt on jäljellä se paskin. Mutta eiköhän sekin saada katki ennen kisaa.
1 tykkäys
Voi perkele… täytyy antaa pisteet hienoista jousista ja pitkästä pinnasta.
Ja osan otot.
En tiedä mitä sanoa. Mielenkiinnolla olen seurannut projektin etenemistä. Otan osaa työpanoksesi ja odotustesi menetysten puolesta.
Hah, eipäs nyt mitään hautajaisia vietellä täällä! 
Tehään kohta lisää, näistä on kaikki oppi tiristetty jo irti. Jousi katkesi juuri jossain 25" vedon kohdalla, uskon että sarvivatsa petti liimasaumasta kierouden avittamana. Olin jättänyt sen tänään koko päiväksi lasitetulle parvekkeelle joka ilmeisesti lämpeni hieman liikaa. Sarvi lähti pullistumaan, irtoamaan, kun laitoin aikaisemmin päivällä jänteelle, tässä kohdin tajusin mitä tuli tehtyä. Pikaliima ja puristus ei näemmä auttanutkaan enää.
No hups keikkaa vaan! Varmaan pikkuisen jo harmittaa, jokunen tunti on mennyt noihinkin työtä. Tässä tapauksessa ei ehkä enää auta sanoa, että eihän tuo ole vielä edes rikki, liimaa vaan väliin ja punos päälle… Ehkä on parempi, että ammut sillä viimeisellä vasta viikon päästä kisassa.
Mites nuo kuvat menevät - kahdessa ensimmäisessä kuvassa on selvästi katkennut jousi mutta entä kolmas kuva? On kolmas kuva pikaliimakorjatusta jousesta vaiko kaksi ensimmäistä kuvaa?
Pikaliima ei tosiaan toimi tuollaisissa korjauksissa. Se on kyllä lujaa mutta melko haurasta liimaa.
Tavallaan joo, mutta seuraavat jouset osaakin jo tehdä paremmin ja sujuvammin. Tämän jousen oikomiseen meni jo yhden jousen rakennusaika. Tämmöinen on vähän hukkaan heitettyä aikaa, kun voisi olla parhaillaan tekemässä jotain vähän fiksumpaa esim. jousta mitä ei tarvitse oikoa pari tuntia ennen ammuntaa.
Tuo viimeinen kuva on tuosta “ehjästä” lavasta, joka siis sekin ratkesi kasan eyes:ta kun toinen lapa repesi. Kaikki kuvat on samasta hetkestä otettu.
Pikaliima ei joo toimi, mutta ei tuommoisiin rakoihin mitään muutakaan oikein saa, olisi pitänyt repiä koko sarvi irti ja siihen ei enää viittinyt ruveta.
Tilleröin varmaan tuota viimeistä (tämän ketjun ensimmäistä) jousta taipumaan pidemmältä alueelta ja ammun sitten kisassa. Se on vaan niin löysä kapine että hyvä jos 300m heittää. Parhaat pyssyt katkesi jo… Pitää vissiin kaivaa puujouset esille ja tehdä kunnon nuolia niille.
Mulla on ammattielämässä ollut ilo työskennellä erään edesmenneen kuvanveistäjän kanssa, joka myös valoi pronssivalunsa itse. Kehitti useita muotti- ja valutekniikoita ikänsä. Eli 92 vuotiaaksi, pitäen viimeisen näyttelyn pari kuukautta ennen kuolemaansa. Siihen asti kesti kehitystyö. Kehitystyön ideologiaan kuului: jos haluat parempia lopputuloksia: paranna tekemistäsi työn joka vaiheessa, joka osa-alueella. Oikaiseminen, esimerkiksi joidenkin aineiden jo opittujen kuivumisaikojen dramaattinen lyhentäminen ei olisi tullut kuuloon tällä kaverilla. Kaikki hyvä jo tiedossa oleva oppi pyrittiin jalostamaan enstisestään, mutta ei ikinä oikomalla. Toki avoin kokeilu oli sovelias joskus, kun ei pyrkimyksenä ollut todellinen teos. Jere, olen taas tietysti väärässä esim luonnonliimojen kuivumisajoista ja jänneselän kuivauksesta, mutta laitan niiden piikkiin nuo enimmäkseen. Toki rikkotuminen on varmasti monen tekijän summa. Harmi silti että pasahtivat. Laita lähikuvaa rikkotumispinnoista niin voisi analysoida paremmin.
Pari juttua:
- taipuma oli lopulta tässäkin jousessa liian pienelle alalle keskitetty, mutta kun ottaa huomioon miten jousi kesti silti pitkälle vedettynä - oli tämä mahtava onnistuminen, rikkoutumisesta huolimatta
- kuten sanoin, jousi oli koko päivän aikamoisessa pätsissä, suljetulla, lasitetulla parvekkeella (suora auringonvalo koko päivän), onpa hyvin mahdollista että tässä tapahtui silmin havaittavan liiman heikkenemisen (liima muuttuu nestemäiseksi 50-60 asteessa, joka on hyvinkin mahdollisesti saavutettu kun sarven musta pinta kuumenee) lisäksi kuivumista aivan liikaa
- edelliseen viitaten, sarvi alkoi delaminoitua jänteellelaiton yhteydessä
- aikaisemmin jousi oli kokenut tyhjälaukauksen, nuolen nokin rikkoutuessa, tässä kohdin huomasin että sarviliuska oli vetänyt millimetrin raon jännekerrokseen sivuiltaan, ajattelin että liimasauma on kuitenkin muuten terve koska jousi taipui entisen lailla
Jos nyt haluaa ajatella että nämä eivät olleet niitä ensisijaisia syitä hajoamiselle, siitä vaan. Mutta täytyy sanoa että pari realiteettiä on komposiittien teosta hukassa, mikäli 4kk vanha liimasauma on edellisen kuvatun jousen historiassa se ensimmäisenä mieleentuleva ja merkittävin asia. Suosittelen tähän lääkkeeksi parin komposiittijousen tekemistä, ettei jää vain teorisoinnin tasolle.
Komposiitteja tehnyt konkari saattaisi jo tuosta tillerikuvasta sanoa, että hetkenä minä hyvänsä sarven liimasauma pettää. Nimittäin se todellakin on heikoin kohta näissä jousissa, jänne kestää, terve corepuu kestää, sarvivatsakin voi puristusmurtuilla, mutta sarvi-puu-liimasauma pettää ja silloin on mennyttä koko jousi.
Nähdäkseni tässä jousessa kaikki toimintatavat ja raaka-aineet oli parasta mihin olen päässyt, ei siis harmita tippaakaan. 85# @25" vedolla oleva 105cm pitkä jousi tuolla refleksillä ja noin lyhyillä taipuma-alueilla on ihan ok saavutus, vaikkakaan ei tietenkään mikään optimi.
Jep, luulen että lasiparveke oli liian raju “tumar”. Eli kuivauslodju oli överi, sanoisi nuoriso… Varmasti liima sai tarpeekseen siinä. Tyhjälaukaus oli varmasti myös myrkkyä.
Se on just noin että sarven ja runkopuun sauma on se hankala paikka saada toimimaan.
Liimaseosta voisi jalostaa, koska ei kestänyt. Trad jousien sarven ja puun liimasaumaa kuivattiin kk ennen muotoilun ja jännetyön aloitusta. (Adam K.) kuivausaika riittävä?
Pintojen istuvuutta voi tarkastella aina kriittisellä silmällä. Oliko asetonilla putsatut, rasvattomat, pölyttömät liimatessa…? Ehtikö liimakerokset kuivua liian vähän/liikaa liimaa lisätessä? Haarukoin vain syitä.
Jännetyösi on hyvää tasoa. Ei moitteita kuvista havainnoiden.
Sarven laatu on kuin puun, se piru vie vaihtelee. Kursille tilatuista 12 kappaleesta 3 oli tuiki huonoja. Toki aloitteva sarvensahaaja saa tössittyä pikku lipsauksella hyvänkin aihion. Ja toisinpäin.
Sarven “lukeminen” on tarkkaa puuhaa. Kurssilla 2 kaveria tössi parasta a-luokkaa olevan sarven pienellä hosumisella/tietämättömyydellä. Sain kahdesta erän huonoimmaista sarvesta taiottua heille paremmat, korvaavat sarvislaissit kuin he parhaimmista sarvista.
Jere teki sarvijousen muistaakseni n 40 aktiivityötunnissa (kuivausaikoja ei lasketa).
Jos siihen käyttäisi 45-50 tuntia ollen vielä hieman huolellisempi, olisiko tuloksena ehjä jousi rikkinäisen sijaan? Mene ja tiedä.
Jere sanoo: Suosittelen tähän lääkkeeksi parin komposiittijousen tekemistä, ettei jää vain teorisoinnin tasolle.
Joo, olen tehnyt kaksi. Ne ovat yhä ehjiä. Menivät opettelun piikkiin tietenkin nekin.
Tykkään siitä että mätät sarvijousia. Vain sotimalla oppii sotimaan. Sarvijousi (perinneliimoilla) vaatii keskittymistä/aikaa sen verran että perhe-elämän hyörinässä on vaikea lohkaista vaadittavaa intesiteettiä sellaisen valmistamiseen. Salettiin palaan tekemään kun olosuhteet ja mielenkiinnon määrä napsahtavat kohilleen.
Nyt ovat jouset murtuneet. Toivottavasti ei mieli.
Juoksuvalmentajani Aulis Potinkara vainaa totesi: Rasitusvamman, marssimurtuman tai vastaavan tullessa punnitaan onko urheilijalla todella motivaatiota lajiin vai ei. Marssimurtuma ottaa n. 3 kuukautta parantuakseen, ja se juoksijalle juoksematta oloa oli teurastusta henkisesti, muistan. Sen jälkeen on aloitettava tosi iisisti ettei sama toistu tai joku heijaste paikka prakaa, virheellisen tekniikan takia. Riittääkö motivaatio pitämään koneen kunnossa korvaavilla harjoitteilla koko toipumisajan? Rasitusvammat tulevat asteittain- tunnista syyt, oli hokema Aulikselta myös. Eli ottaa oppia tapahtuneesta. Me ihmiset ollaan luupäitä - Hankin 3 kertaa rasitusmurtuman juoksuvuosina. Toki kun motivaatio on kova ja vaatimukset ovat tulostavoitteellisia, kuten sarvijousien tekemisessä, hajoamisilta on vaikea välttyä. Materiaalit ovat äärirajoilla. Myös myöntää virheensä terveellä kritiikillä on kehitystä saavutusten ohella.
tsemppiä Jere.
Kiitos tsempeistä.
Sillä minä noista tuntimääristä puhun, ettei ihmisille tulisi aivan väärä kuva tästä touhusta. Kun ei näitä nyt tarvitse oikeasti vuosia hieroa jos haluaa ampuvan jousen kasaan. Jos sattuu ilkeä yksilö niin sitten oiotaan ja korjataan pitkää iltaa, kuten tämän viimeisimmän jousen kanssa. Mutta keskivertoa ei satojen tuntien työn pitäisi edustaa! Ei edes aloittelijalla. Silloin ei ehkä suunta ja ymmärrys ole riittävä. Tai tähdätään suoraan liian korkealle.
Jos minäkin olisin tehnyt kaikki jouseni 120cm pitkinä ja 50 paunaisina, varmasti olisivat kaikki kasassa. Mutta kun en halua, pitää ampua kovaa ja pitkälle. Tavoitteita pitää olla, eihän muuten touhu ole mielenkiintoista.
Toki saatan tehdä myös muutamia hupijousia, mughal, tatar tjsp, ne on helppoja kun ei tarvitse jäykkää lyhyttä jousta tehdä. Kaipa noilla voisi joskus 3D radankin käydä ampumassa.
Tässä on muutama lääke millä saan kummasti paremmaksi seuraavat jouset, kun sinällään perusasiat on kunnossa. Kesälomalla ensikuussa näppään varmasti jokusen 5kpl sarvijousia aluilleen. Sarvia taitaa olla 3-4kpl jouseen muistaakseni. Ehkä tilaan taas lisää kun noita nyt menee.