Hyvin ne sopii yhteen, kuva vähän vääristää kahvan kohvalta värien takia. Menee ne siinäkin ihan suoraan.
En tehnyt testikappaleita, mutta kokeilen aina ennen liimaamista että osat sopii keskenään. Kun käyttää metalliviivoitinta jolla vetää ensimmäisen uran suoraan, on tupannut tulemaan ihan hyvät uritukset. Tuosta viivoitinmenetelmästä on kuvaa siinä edellisessä ketjussa.
En ole laskenut liimapinta-alaa, mutta tuon matalamman urituksen pitäisi varmaan itseasiassa liimapinta-alaa laskea…
Osat lämmitetään hyvin, jonka jälkeen sivellään kuuma, ohut, 60-70 asteinen, liima muutamia kertoja kuivattaen välissä. Tällä tavalla edellisenkin jousen sarvi kesti kun korjasin. Käytännössä siis liima pysyy juoksevana puun/sarven pinnassa pidempää ja näin uppoaa solukkoon hieman paremmin. Tämän pitäisi riittää hyvään kontaktiin, eikä tarvita semmoisia 25 + 25 kerroksia todella ohutta liimaa. Tähän tuli 5+5 kerrosta liimaa, siis 5 puuhun ja 5 sarveen. Sitten seuraavana päivänä paksu liima ja nyt onkin jo toinen lapa puristuksissa. Huomenna sitten toisen lavan vuoro.
Hieman arvelutti kylläkin tuo matala, tiheähampainen uritus. Se hieman haki reittiään, eikä enää oikein loksahtanut paikalleen kuin syvempi 2mm uritus. Varsinkin kun urissa on liimakerrosta ja vielä tuo varsinainen paksu liima täyttyy uritus jonkin verran. Nyt voi vain toivoa että sarvi vetäytyi oikealle uralle, koska ei sitä pääse oikein mistään näkemään vaikka kuinka mallailee. Jäin vain miettimään että noilla matalilla urilla ei välttämättä hirveä ongelma olisi vaikka uritus hyppäisikin… Pienet välit kun liima saattaisi täyttääkin.
No kohta näkee! Otan tälle nopean kuivatuksen ja tilleröin tammikuun puoliväliin mennessä. Näin kerkeää pari tehdä kesään mennessä, kun haaveissahan olisi se alle 300g painava 100 paunanen pituusjousi… 19mm leveällä kahvalla ja 350fps 180 greininen nuoli taivaalle.
joo toi terä ois jo kätevä vaikkakaan siinä ei voi olla tollasia tasaisia pohjia. sen Pitäis olla ihan samaa sahalaitaa. Jerelle ku enempi määrätehdas ni joulupukilta terä…
2mm urat parempi. Perusteluina just istuvuus uriin ja kun elukkaliimat niin vähän täyttäviä liimana. Epoksilla voisi käyttääkin noita pienempiä uria. Joten onnella onnistuu…
Mutta eniten mun silmään iski kuva jossa 5 corea. Mun silmään yhdenkään kaaren vastakkainen puoli ei ole symmetrinen omansa kanssa. Käytätkö Jere aina samaa muottia samaan coreen? Painoitko puun pohjaan asti kiinni muotissa? Jos runko on epäsymmetrinen niin mun järkeen tilleröinti ei tule olemaan helppoa.
On tuossa terässä kulmikkaan urat. Kuvat ei ehkä tee oikeutta tässäkään. Kyseessä siis “toothing plane”, en nyt muista suomalaista nimeä.
2mm urat voisi tosiaan olla paremmat, katsotaan miten tällä tulee menestystä. Jos tämä ei toimi, mennään suoraan sikliurituksiin ja koveraan coreen&sarveen. Vaan koverat mätsäävät uritukset ei todellakaan houkuttele… Jos Adam ampuu suoraliimapintaisella jousella 790m, niin eiköhän näilläkin johonkin pääse.
Käytän samaa muottia, mutta taivutusprosessi ei ehkä ole varsinaisen optimoitu heppoisilla puristimilla kun taivutetaan 17mm paksua 45mm leveää vaahteraa. Käsityömeininki, niin samalla vaivalla muotoilen coren kuumailmapuhaltimella ennenkö liimaan sarven. Pienistä eroista en itse kylläkään huolestu, kyllä ne saa tilleröityä pois.
Jos tuosta olet huolissasi, huolehdithan samalla että liimattavat sarviliuskat ovat täsmälleen saman muotoisia, saman verran refleksillä?
Seuraaviin coretaivutuksiin mietin kyllä että ottaisi sen huonekalujen tekijän metallilatan ja pulttimeiningin selkäpuolelle, sama mitä monet muut mm. Beaver käyttää. Sillä on vaivatonta sitten taivuttaa.
Nyt käytin tipitaivutuksissa tämmöistä pientä kikkaa, missä kavennetaan tuo vatsapuoli, näin ei yhtä pahasti nouse säleet selkäpuolelta.
Paljon tuohon jouseen tulee lisää paunoja pelkästään noilla sarvilla? Vai osaatko arvioida.
On kyllä hyvää infoa omaakin sarviproggista varten. Tuommoset recurvet kun sitten itsekin saisi. Tietysti jänteet vielä erikseen. Itse jos joskus menen on se kyllä sarvet+vaahtera+jänteet-kombo. Ainakin recurvea saa vaahteralla.
Vähän hankala kysymys, kun periaatteessa koko jousi ei onnistuisi ilman sarvea. Selkäpuolella jänne tekee työn venyessään, vatsapuolella sarvi työn puristuessaan. Välissä oleva vaahtera on vain ikäänkuin täytteenä.
Sarvi on tuommoisen 2x tammea kovempaa joten onhan sillä hieman vaikutusta vetovastukseen kuinka paljon jousessa on sarvea. Erot on kuitenkin pieniä.
Jos jalkajousi on haaveena, on siinä sama idea kuin näissä käsijousissa, saadaan hurjat määrät energiaa irti sarvivatsalla, mitä ei ikimaailmassa voitaisi saada puuvatsalla.
Minuakin voisi kiinnostaa tehdä varsijousikomposiitti. Olisi noita ylämaannaudan sarvia vielä joista liimata.
Nyt on core muotoiltu, mitat on 108cm pituutta, 248g painoa ja sal ohuimmasta kohtaa 28,6mm x 9,2mm.
Sarvea on nyt aika paksulti 4-5mm (pituusjouseksi), joka nostaa hieman coren painoa. Nyt ollaan kuitenkin 50-60g edellistä alempana joten hyvältä vaikuttaa. Tässä on myös hieman pidemmät sal osat, kasanit kolmion malliset kuten muissakin pituusjousissa. Tipitaivutuksissa saadut lohkeamat on hieman ilkeän näköiset, mutta liimattu jo ja tuleehan niiden päälle semmonen satsi jännettä ja jänneliimaa joka puolelle, että en niistä ole huolestunut.
Paunoja näillä mitoilla olisi odotettavissa joku 80-110 paunaa ja painoa jouselle ~330g valmiina.
Nyt teen uritukset ja liimaan huomenissa ensimmäisen jännekerroksen.
Vanha epäonnistunut jousi saa luovuttaa jännekerroksensa uudelle jouselle.
Tuo on se epäonnistunut venkula, jota liimailin ja liimailin, mutta siitä ei parempaa tullut. Ei ole siis kyseessä se 111cm jousi jolla olen pituuttakin ampunut.
Ei liity enää tuohon sun lausahdukseen, vaan näiden parissa tuntuu ihan paheelta se turhanpäivänen paskan kiillottaminen, jousi nippuun ja radalle tai roskiin. Jos alkuvaiheessa on joku mennyt pieleen, sitä ei jälkikäteen korjata. En toista samaa virhettä enää. Core liimataan molemmin puolin piiloon, joten sitä on paha sitten korjailla myöhemmissä vaiheissa…
Nyt on mennyt tähän viimeisimpään joku 15h aikaa, kun tuon liotettavana olevan käkkyrän korjailuun on tuhraantunut saman verran aikaa.
Oikeastaan kaikki ongelmat päätyi siihen, että muoto oli väärä. Nuo refleksisimmät kohdat oli aivan liian kovalla rasituksella ja jännekerros repi itsensä rungosta irti. Yritin liimata uudelleen, samaten lämmittää suoremmaksi, mutta ei onnistunut. Eihän turkkilaisen jousen tuon muotoinen pitäisikään olla. Meni refleksille vetäminen hieman överiksi kuivattaessa.
Ei kyllä ole, kaikkihan nuo olisi tarkoitus tässä urittaa ja käyttää. Dictumilta saa aika kelpohintaan. Lehtisahallakin sarvilevyjen sahaaminen onnistuu.
Jos alkuvaiheessa on joku mennyt pieleen, sitä ei jälkikäteen korjata. En toista samaa virhettä enää. Core liimataan molemmin puolin piiloon, joten sitä on paha sitten korjailla myöhemmissä vaiheissa…