Paras määrä ampujia joita paikalla muistan koskaan olleen on ollut likimail 20 samalla viivalla. Kierroksia muistaakseni 4. Aikaa kului helkkaristi ja nuolissa sotkuiltiin paljon…
Pahinta oli silloin kerran kun porukka kävi lähi puskista katkomassa itselleen oksia merkiksi ja sitten kun käytiin uudestaan katsomasa merkkejä niin kaikkilla oli joku pajun tai kuusen oksa maassa pystyssä… Siinä sitten olikin kiva arvuutellä kuka minkäkin vihdan oli omistanut…
Oma merkkaus keppi pisimmän laukauksen kohdalle jatakaisin viivalle on ollut aina se tavoite.
Joskus tästä on llaan viime aikoina lipsuttu kun ampujina on pääsääntösesti ollut se sama 5-7 kilpailijan lauma ja muutama utelias mukaan pyrkijä.
2-3 kierrosta on ihan hyvä määrä jos ammupuu 6 per kierros.
Tämä 6nuolta per kierroskin on uusi käytäntö kun enen Jeren parin vuoden takaista 20 nuolen viskelyä vain Vilppolalla on ollut enemmän kuin 10 nuolta samaan aikaan matkassa usemman kerran. Tälläin se on ollut viimeiset minuutit sitä, että yksi vielä laukoo matkaan sen kourallisen tikkuja ja muut odottelee.
Nuolet matkaan ja yksi mittaus sitten kun ammunnat ovat ohi on ollut se mistä on yritetty pitään kiinni, mutta silti on välillä ollut niitä jotka ampuu vain sen yhden kierroksen ja pyytävät mittausta koska lähtevät sitten kotiin. Siinä mää sitten juoksen yhden ukon jälkeen toisen luo kun sieltäkin huudellaan, että “otatko tästä myös?”
Kyllä tämäkin kilpa saadaan järjestykseen kunhan vain yksi johtaa. Simo pitelee miellummin laser lippua sillä välin kun minä johdan mittausta. Tulosvihko on toistaiseksi aina Simolla joten tiedot saattavat vähän myöhästyä välillä.
Kolmisen kertaa minä niitä olen yrittänyt pitää ja yksin tai Simon tai jonkun muun kanssa kaksin ollaan silellä silloin vaan oltu. Tuukkakin kerran pääsi mukaan ja Petra miltei ehti ennenkuin alkoisatamaan räntää.
Kyl kai me vielä joskus saadaan isompi ammuskelu päivän järjestettyä. Sille vain pitää antaa oma arvonsa niin innokkuutta varmasti löytyy.
Toukokuussa 2008 oli 22 ampujaa. Keskimäärin ollut noin kymmenen, viime vuosina trendi ollut hieman laskeva. Eihän pituusammunta ole suursuosiota nauttiva laji missään mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo, toivottavasti pysyy nyt edes hengissä…
Kilpailun sujuvuus on kyllä tärkeää ja hyvin homma on kyllä tähänkin asti hoitunut. Ongelma on ollut lähinnä nuolien löytymisessä ja merkitsemisessä. Siksi nimet nuolissa ja henkilökohtaiset merkkikepit ovat tärkeät, ettei tarvitse arpoa, että kuka on ampunut mitäkin. Tavallaan vapaamuotoisuus on ihan hyvä asia mutta toisaalta liiallinen vapaamuotoisuus vie kilpailulta arvoa.
Jeren huomio kisasta paikkana tehdä ennätyksiä on kyllä hyvä, koskee erityisesti pituusammuntaa. American round tai primikisa ovat tavallaan niin vakiintuneita kilpailuja, että niissä huono sää ei varsinaisesti haittaa, se kun on kaikille sama. Harvalle merkitsee, tuleeko voitto tai sijoitus hyvällä vai huonolla tuloksella. Pituusammunnassa sen sijaan tuntuu hieman tyhmältä ampua räntäsateessa vastatuuleen. Tulokset kärsivät varmasti, jolloin tulee mieleen, että onko pituutta edes järkeä ampua huonoissa oloissa, koska nimenomaan tulos on se, joka lämmittää pituusammunnassa. Sijoitus on ollut toisarvoista, varsinkin jos yksi ampuu jäykällä turkkilaisella ja siperillä, toinen kevyellä yksipuisella. Silloin kilpaillaan lähinnä itseä vastaan. Tietty, jos saadaan paljon ampujia, niin tilanne saattaa muuttua.
Tuomo: Tilanne korjaantuisi heti jos vaikka olisi sopimus että joka pituus kisassa on yksi oikea kilpailu niinden yksilö suoritusten ohella.
Jos vaikka juurikin tuohon toukokuun pituuskisaan varsinain alle 50lb puujousien kisa isolla kokonaisuudella niin olisi lähes jokaisella mahdollisuus osallistua. Siinä sitten niidrn kisojen jälkeen voisi ampua ne “Omat” enkat.
Niin, tuo on ihan hyvä määrä yhteen jousiluokkaan. Silloin ei kokeilla sotalonkkarilla standardinuolta, pituusnuolta, uutta ohutta pellavajännettä alle 50 paunasiin ja vielä lopuksi “yleisen sarjan” jousta.
Muutama lisäminuutti ampuessa on ihan hyvä itse kullekin, saattas vaikka ennätyksiäkin tulla. Nuolien epäjärjestäytyneeseen keräilyyn se pisin aika menee, tai sitten koko pituusammuntakentän kartottamiseen…
Minä taas muistan sen niin että oot ollu hanakasti mittaamassa kaikki nuolet kentällä. Ehkä pitäisi ottaa periaatteeksi että vasta viimeisen kierroksen lopuksi otetaan laseri mukaan? Nuolet liputetaan ja kotiinlähtijöille ilmoitetaan jälkikäteen mikä oli mitta. Lippuun voidaan vetää maalarinteipillä nimi. Mikäli nuolia hukkuu, sitten hukkuu ja ne etsitään valvojan kanssa vasta kisan jälkeen jos on vainua mahdollisista pitkistä ennätyskaarista.
Sitten pitäisi olla ne kisajärjestysjutut hoidettu. Kenttä valittu ja tarkastettu sopivaksi. Lippuja ja merkintävälineitä. Selvät säännöt miten toimitaan, milloin mitataan. Tulosvihkonkin pystyy valokuvaamaan talteen sille kuka ne tulokset voi nettiin ilmoittaa.
Toivottavasti juu, voidaanhan me yhdessä nämä fiksuksi järjestää. Mikkelistä ei turkuun 4h+4h matkustele mielellään räntäpäivän lyhyeksi räiskinnäksi.
Tämähän on itse asiassa ihan hyvä ehdotus! Eli jos pituusammunta on päivän viimeinen kisa, niin sehän voisi tosiaan olla jonkinlainen teemakisa, tyyliin alle 50-paunaiset yksipuiset tai rajoittamattomat laminaatit, tms. Sitten tietenkin on niitä, jotka haluavat ampua muilla jousilla mutta ehtisihän sitäkin, ehkä. Ainakin sitten, jos on oma kisapäivä. Mutta, sitten on taas välineongelma. Harva muuten vaan ampuva haluaa tehdä vain pituusammuntaan tietyt välineet. Tässä on monta puolta. Joka tapauksessa, hyvä ehdotus American roundin jälkeiseksi pituuskisaksi. Otetaanko alle 50-paunaiset yksipuiset? Ehtisi vielä valmistautua! Toki muillakin sitten voi ampua, sääntöjen mukaan.
Minä osallistun oikein mielelläni käytännön järjestelyihin. Ajattelin, että ammuntapaikalla voisi olla 1x1 metrin valkoinen vaneri mittauspisteenä, kepin nokassa, ei tarvittaisi lakanamiehiä. Kaksi laseria vierekkäin samalla jalustalla (minulla on jalusta ja yksi laseri) mittausta varten ja voin hoitaa myös kirjanpidon. Valmis lomake vaan ampujia varten, jossa jousiluokat ja tiedot - siihen vaan tulokset käsin lisättynä. Navetassa on ylimääräistä varjolistaa jokunen kilometri, voin ottaa mukaan riittävästi metrin pätkiksi sahattuna, niin kunhan ampuja vain kirjoittaa siihen nimensä, niin on merkkikeppikin.
Tämä on juuri se, mitä aiemmin sanoin. Pituuskisassa on pakko olla säävaraus. Muuten ei ole oikein järkeä ampua pituutta, kun ei välttämättä tule osallistujiakaan.
Minun mielestäni voisi olla sellainenkin käytännön toimintasääntö, että pituusammuntaan osallistuvalla tulee olla itsellään merkkilippu jokaista ampumaansa luokkaa varten (jos haluaa siitä tuloksen aikakirjoihin). Lipputangon tulee olla 100-150 cm pitkä, selvästi maastosta erottuva ja siinä pitää olla ampujan nimi sekä ammuttu luokka helposti luettavissa. Ampuja tökkää sen pystyyn luokan parhaan nuolensa paikalle ja that’s it. Kisajärjestäjä sitten mittaa lipulta matkan ja kirjuri kirjaa. Ei mitään muuta säätöä.
Jos ampuja haluaa samalla selvittää, mikä niistä neljästä tusinasta eri tavoin sulitetusta ja barreloidusta nuolesta lentää parhaiten milläkin voimajuoma-jousi-jännemateriaali-laukaisutekniikka-irvistys-pyllistys-karjaisukombinaatiolla, niin pitäköön itse niistä kirjaa.
Sää oot Jere ollut vasta parissa kisassa mukana jossa mää olen viipottanut laaserin kanssa perästä Kyllä niitä kommervenkkejä on tullut niin puoliin ja toisiin. Milloin on ensin sovittu, että ammutaan muutama kierros ja lasketaan heti matkat ja sitten viimeisellä nuolella laaseroidessani joku huutaakin, että otetaanko vielä kolmas erä ja sitten on niitä kertoja kun itse ollut jo muutama promillen nosteessa kentän toisesa päässä mittailemassa kun taas viivalta huudetaan että kisa on vielä kesken: Kynä perstaskuuseen ja tänne sieltä! Kohta lentää!" Huutaja tuntekoon piston sielussaa
Tuo kentän valinta on vuosi vuodelta nyt vain hankaloittunut kun pituudet ovet vain kasvaneet ja toiset pellon rakennettu täyteen.
Lieodn pidempi kenttä on kyllä mainio mutta se on vain ja ainoastaan kiinni enää viljeliästä ehtiikö sitä käyttää vai ei. Se viime elokuun pikavalinta kentän kävely fiasko oli kyllä asia minkä haluan todellakin unohtaa.
Taustalla oleviin kulkijoihin kun ei oikein tässä lajissa voi vaikuttaa niin kauan kun maat eivät ole omia on toinen propleema.
Silläkin pellolla on ammuttu parikertaa, mutta kyseinen omistaja ei ole ollut aijemmin kauhean ystävällinen ammuskelua kohti.
Minä ja Tuukka ollaan musitaakseni oltu ainoat joilla tällainen vartavasten pituusviivalle tuotu merkki tikku on ollut käytössä. Simolla ollut muutamia kertoja oma inkkari keihäs ja Emililla aina taulu nuolet pystyssä pellolla. jollain oli jopa kerran oma kisa jousensa pellolla pystyssä jos vaikka osuis niin saisi syyn tehdä uuden jousen
Minulla oli ihan sotajouselle ja kahdelle pituus jouselle omat mitta keppinsä pystyssä useamman kerran, mutta ajan mittaan nekin ovat vaan jääneet pois.
Jenkki säännöissä tämänkin tapin kuuluisi olla terästä…
Taulunuolia on käytetty miltein aina siitä lähtien kun minä olen mukana ollut ja vaikka muutaman nuolen aina tunnistaakin niin ei se niin helppoa ole jos ei ole omistaja mukana kentällä.
Yleensä ongelma tulee vasta siinä kohtaa kun tehdään aina uusia nuolia ja joku pentele menee vaihtamaan tuttua tyyliään
Kyllä niitä kommervenkkejä on tullut niin puoliin ja toisiin. Milloin on ensin sovittu, että ammutaan muutama kierros ja lasketaan heti matkat ja sitten viimeisellä nuolella laaseroidessani joku huutaakin, että otetaanko vielä kolmas erä ja sitten on niitä kertoja kun itse ollut jo muutama promillen nosteessa kentän toisesa päässä mittailemassa kun taas viivalta huudetaan että kisa on vielä kesken: Kynä perstaskuuseen ja tänne sieltä! Kohta lentää!" Huutaja tuntekoon piston sielussaa 