Kun täällä on jo nuolista ollut keskustelua, niin aloitetaan kauden 2021 nuolet-keskustelu.
Itse aloitin vähän aikaa sitten, jos tusinan tekisi uusia nuolia - kuusi männystä ja kuusi kuusesta. Kaksi on sulitusta vaille valmiita (tulee raakanahkasulat). Kuusinuoli oli 5/16" koossa 55 paunaa ja 344 graania, mänty 5/16" koossa 56 paunaa ja 380 graania. Pituus valmiina 585 mm eli 23 tuumaa. Ja voimakkaasti barreloitu, tietysti.
Lopputuloksena on seuraavat:
kuusi, 132 graania (8,55 g), taipuma 22 mm, paksuus 6,2 mm, painopiste -30 mm
mänty, 147 graania (9,53 g), taipuma 22 mm, paksuus 6,4 mm, painopiste -18 mm
Taipuma mitattu 22 tuuman tukivälillä ja 2 paunan punnuksella.
Notkeampia kuin aiemmin mutta saattaa toimiakin, katsotaan nyt. Mutta ovat myös kevyempiä, tosin sulitus ja pintakäsittely tuovat jokusen graanin lisää massaa. Aika grillitikkuja näistä kyllä tuli. Mutta teen loput samalla kaavalla.
Mahtavaa. Jos veto jää 23 tuumaan, sen mittanen nuolihan pitää olla! Ja jos 23" nuoli olisi yhtä paksu kuin 25", sehän olisi liian jäykkä!
Mielenkiintoista nähdä mitä tulee. Luulen että aikanaan tuli huonoja laukaisuja roiskittua niillä lyhäreillä ja kevyillä nuolilla. Nyt jos ammut puhtaalla laukaisulla noin kevyitä nuolia niin oon puujousella lirissä!
Mutta keksitään täälläkin uutta, nuo pituuskomposiititkin vaan kuroo lisää paunoja, niin nehän pitää keventää vedettäviin paunoihin. Hyötysuhde vaan kasvaa.
Sulitusta vaille valmiilta, eli ankein vaihe vielä… Jotenkin sulitus on vähän sellaista turhaa nyhertämistä mutta kaipa se pitää raakanahkapalat noihin laittaa. Nahkaliima ja puskusauma.
Kuusi kuusinuolta ja kuusi mäntynuolta ja yksi bambua. Ohuimman (bambu) halkaisija on 5,5 mm ja kevyimmät ovat 132 graania. Valtaosa on 140-150 graania. Hauska sattuma oli, että ohensin ja hion valmiiksi ilman mittauksia, silmämääräisesti, ja puolet oli 10 graanin sisällä, kaikki 20 graanin sisällä. Kaikki tietenkin takapainoisia ja notkeampia kuin vanhan setin nuolet. Nokeissa sarvea, vähän tuollainen oma viritys.
Vähän kyllä jännittää, että tuleeko säleitä vai lentävätkö nämä. Edellinen setti oli 200-graanisia ja ne näyttävät nyt hieman isoilta… Ilman paksua nahkahanskaa en näitä ammu.
Kyllä minulla puukärjet ovat kestäneet ammuntaa ihan hyvin. Kuralan pelloilla on kiviä sen verran harvakseltaan. Teoreettisen kiviosuman mahdollisuuden takia en ala noihin erillisiä kärkiä nysväämään, enkä usko, että esimerkiksi sarvikärjellä isoa merkitystä on noissa kokoluokissa. Tai sanotaan niin, että en ole kokenut kärkiosan kestävyyttä tai kestämättömyyttä ongelmaksi.
Turkkilaisilla ainakin oli kaikissa nuolissa kärki mitä olen nähnyt. Sillä pysyy pienetkin nirhaumat poissa kärjestä. Ehkä vaikuttaa aerodynamiikkaan?
Työläitähän ne on toki ja kiviosumasta menevät rikki. Voidaanhan me katsoa kisojen jälkeen miten nuo on pärjännyt verrattuna kärjellisiin nuoliin.
Jos aivan huippu nuoli löytyy, niin harmittaisi jos se tyssääntyy päästää ajan myötä kun ei ole kärkeä.
Mainitsitko jo jossain että näistä tulee peukkunuolia?
Katsotaan nyt, että miten nuo toimivat. Jos ovat liian kevyitä, notkeita ja ohuita, eivätkä toimi, niin ei tullut tehtyä turhaa työtä. Jos taas toimivat loistavasti, niin voihan noihin tehdä sarvikärjen tai sitten seuraavaan settiin. Ei tule peukkunuolia, en ole sitä ehtinyt harjoittelemaan yhtään. Tai se vähä, mitä olen ehtinyt kokeilemaan, niin hyvä laukaus on jotain, mitä voi vain toivoa joskus tapahtuvaksi.
Sulitettu. Vielä nokkipään maalaus neon-oranssilla värillä, tietojen kirjoittaminen nuoliin ja Osmoa yksi kerros, niin ovat sitten täysin valmiita. Nahkaliima toimi kyllä jopa nopeammin ja paremmin kuin pikaliima! Ja vaikuttaa myös kestävän paremmin.
Tosiaan vain yksi nuolista palasi ehjänä kotiin. Kaksi katkesi, kolme katosi (sulka irtosi), yhdestä irtosi osittain sulka ja kuudesta hajosi nokki. Myös noista katkenneista hajosi nokki. Näitä hajoamisia tuli myös yksipuisella 49-paunaisella ammuttaessa.
Takapainoiset nuolet kyllä lensivät hyvin ja ilmeisesti jäykkyyskin oli kohtuullisesti kohdallaan. Nokkipäähän pitää varmaan vaan laittaa lisää tavaraa, jotta kestää laukauksen voimat. Kaikissa nokkirikkoisissa oli katkennut saman puolen siiveke, eli vasemmanpuoleinen – siihen suuntaan jänne liikahtaa ensimmäiseksi. Toki puhtaampi laukaisu voisi myös auttaa asiaa.
Nokkiosa oli silkkipunoksella vahvistettua sarvea… Noista hajosi nokin korvake, sen olisi pitänyt olla vähän paksumpi. Tai sitten jotain vahvempaa materiaalia, mutta mitä?
Mä ammuin 7,5mm sarvivahvistetun nuolen halki 50# turkkilaisella. Siis tuommoinen perinteinen taulunuoli 1800 luvulta, jossa V-kiila sarvesta, tuhti pala.
Toki vain kerran.
Alkaa olla semmonen kokemus vesipuhvelinsarvesta, että kovin on halkeamaherkkää toisinaan. Jospa se ei tykkää kovista äkillisistä iskuista. Kun mulla ei mennyt yksikään ipe/purpleheart vahvisteinen ja jännepunottu nokki rikki pituusnuolissa. Vaikka jousissa on enemmän potkua kun Tuomon ampumissa.
Myöskin Mika ja Mikke ampui rikki sarvivahvisteisia nokkeja sillä 97# mongolilla.
Jotain tossa on semmosta mitä ei oikein ole oivallettu. Mutta tehkää nyt ihmeessä pieni nuppinokki. Tai vaikka puu ja sarvikorvakkeilla rinnakkain.
Rujo kisa oli nuolille tuo viimesin. Oikeen selkäsauna. Näinkö niitä välineitä kunnioitetaan??? Minä ammun 11 nuolta kadoksiin jontkaan ja Tuomo 8 rikki.
Pitääpä tosiaan laittaa puuta ja jännevahvistuksella. Nyt kun haloin taas osagea, niin sekin voisi olla ihan kelpo nokkimateriaali. Pitäisi oikeastaan ottaa pikkupalat eri puulajeja ja testailla, miten herkästi halkeavat. Esimerkiksi omenapuu voisi olla myös hyvä, tai syreeni.
Reilu kymmenen vuotta ammuin varman-päälle-nuolilla, ja tulokset olivat siellä 200–250 metriä. Sitten kun uskaltauduin hakemaan rajoja nuolille, niin johan tuloksetkin kohenivat. Tätä ennen minun pituusnuolista on hajonnut nokki vain yhden kerran. Kyllä se niin on, että nuolet ovat kulutustavaraa, maastokisoissakin niitä kuluu joskus ihan reilusti – toki hyvillä ampujilla vähemmän mutta silti.
Totta totta. Nyt olen näillä turkkilaisilla ollut hiton tarkka nokin mitoista, ettei tule tyhjälaukauksia. Saattaapa olla että jatkossa otan nuolitarkastuksen jos vierailla nuolilla ampuu käyttäen mun sarvijousta.
Minunkin pituusnuolet on jo nyt omaan silmään pienempiä nokiltaan kuin alkuperäiset. Mutta onhan nää meidän jouset ihan lasten leluja tommosiin refleksisiin 100 paunasiin jousiin. Ei varmaan Mikke odottanut että se mongoli ihan noin helpolla tekee silppua nokeista… No kokeilemalla löytyy!
Ivar Malde vasta laittoi videon miten 90 paunainen jousi katkaisee jänteen ja vetää täydestä vedosta tyhjälaukauksen. Eikä jousi ole milläskään.
Mitenköhän hirven sorkan kyntynen toimisi? Se on melko sitkasta, mutta en osaa heti sanoa, saako siitä sopivan dimensioista kappaletta. jos haluat kokeilla, niin täältä löytyy.
Näinkö niitä välineitä kunnioitetaan??? Minä ammun 11 nuolta kadoksiin jontkaan ja Tuomo 8 rikki.