Tsekkasin viime toukokuun pituuskisan tuloslistan ja siellä seisoi Jeren kohdalla 229 m. Sillä mentiin.
Ahaa, sekotinkin jo omat mittaukset harjoituksista. Hyvä kun korjasit.
Kohta on muisto vain nämä vajaat 250 metriset!
Tuomo Reiniahon tulos ei jostain syystä ole muistiinpanoissani. Mikke teki mittauksia ja minä kirjasin ne muistivihkoon. Tiedonvälitys ilmeisesti katkesi siinä kohtaan.
Tuomo ei muistaakseni ollut viimeisellä kierroksella mukanan kun tulos ei yltänyt mainittaviin korkeuksiin.
Ammuin kaksi kierrosta ja tulos oli 223 metriä, muistaakseni. Ja kyllä joku sen kirjasi kun mittamies (Mikke) tuli paikalle.
Toi Jeren? lohjennut nokkikuva kirpaisee munaskuista asti. Muutaman samantyyppisen lohkeamisen jälkeen mulla on ehdollistettu pelkotila noihin. 20 tuntia ankaraa aherrusta räsähtää muistojen kirjoihin tosta vaan. Mun nähdäkseni syynä tuohon ja lohkeamisiin noin yleensäkin on se että liian pienelle alueelle kohdistuu liian suuri voima. Tai triviaaliahan toi on. En ole vieläkään vakuuttunut toispuolisen nokin (sanovatko turkulaiset muuten että toispual’ nokki?) erinomaisuudesta vaikka se ultrakapeat kärjet mahdollistaisikin.
Kyllähän se jousien ja nuolien tekeminen on se juttu. Kisojen paras puoli mun mielestä on muiden tekemien jousten ihailu ja oppiminen. Nyt parissa viimeisessä primikisassa ollut tavaranmyynti on myös tosi upea juttu, toivottavasti siitä tulee tapa.
1 tykkäys
Yksipuisten nokkien tekeminen nopeaiskuisissa mitoissa on tosiaan oma työmaansa. Käytän varmaan tunnin ellen pari kunkin pituusjousen nokkien tuunaamiseen, tilleröinnin lomassa. Jousen nokkeja katsotaan kriittisellä silmällä, sekä jousen ollessa jänteellä että ilman.
Miten jänne makaa lovissaan ja millaisia jälkiä se jättää jälkeensä? Onko rasitus jakautunut tasaisesti ja stressipisteet pyöristetty huolellisesti joka ikisestä kohdasta? Ulostuuko jänne nokeista tasapainoisesti vai kantaako joku nokinkohta liikaa kuormaa? Välillä stressipiste ehtii lähteä irvistämään, mutta se eliminoidaan välittömästi, neulaviila vaan suihkii ja taas kokeillaan.
Oikein tehty yksipuinen nokki kestääkin sitten kaiken realistisen rasituksen. Nokkien halkeaminen johtuu siitä, että ne ei ole muotoiltu oikein.
Perusjousissa yksipuisten nokkien kanssa ei ole aitomista. Ainoastaan kaikista pehmeimmistä jousipuista tehdyissä jousissa täytyy joskus aktivoitua normaalin kaikenkattavan pyöristysviilauksen tuolle puolen.
1 tykkäys
No, viime kevään kisoissa ammuin tokalla kierroksella samalla jousella ja nuolella 23 metriä pidemmälle kuin ekalla kierroksella, ja saman verran pidemmälle kuin ikinä millään kalustolla ja kisojen ylivoimaiseen voittoon. Kantama kasvoi himpun alle 10 % ihan pelkästään paremmin ampumalla. Enkä ampunut vielä läheskään täydellisesti.
Kun Suomessa hiillostetaan 250 metrin rajaa, niin suola-aavikolla päräytetään juuri nyt jonkin verran pitemmälle. Ysikymppisellä ELBillä meni 451 jaardia.
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,61403.msg858139/boardseen.html#new
Tämänhetkiset ennätykset:
http://www.usflightarchery.com/pdf/2017-Flight-Records-Regular.pdf
Ja säännöt:
http://www.usflightarchery.com/pdf/02_USAA-2017-Update-Flight%20Equipment.pdf
ELB-säännöt löytyvät sivulta 7.
1 tykkäys
Hienoa kun Gardner saa tulosta aikaan! Sen verran on ukko netissä pituusammunnasta jauhanut ja selvästikin se on ollut hänen intohimonsa.
Toivon, että en olisi käyttänyt typerähköä kovin jätkä-termiä. Kysehän on siitä, ovatko kilpailijat samalla viivalla ja tasaveroisia. Primitiivijousiammunta eroaa kaikista etabloituneista ampumalajeista siinä, että kyse ei ole pelkästään ampumisesta. Trendi on erityisen huolestuttava ja epäreilu, jos ja kun tällä hetkellä primikisoissa kärkijoukossa on useita osto-kamoilla ampuvia ihmisiä. Edit @TuomoReiniaho : Tämä aihe on jaettu ja keskustelu jatkuu täällä: Jousen tekeminen itse ja sen merkitys
Mitä tulee tuohon Gardnerin pituusennätyspostaukseen, niin käsittämättömän kovan, ilmeisesti virallisen ELB-enkan ampui Unkarin Joszef Monus, ei Gardner. Jousi oli kyllä Gardnerin tekemä. Nuolia otaksun Monusin omiksi, niiden voimalla mies on ampunut useita maailmanennätyksiä. Gardner itse totesi samalla kun sanoi eläköityvänsä jousihommista, että Monus on maailman johtava pituusampuja.
Monus on kyllä loistava ampuja, ilmeinen luonnonlahjakkuus ja lisäksi päälle paljon kovaa treeniä, niin siinähän se on.
Tässä pieni artikkeli vuodelta 2011:
http://www.hungarianambiance.com/2011/10/introducing-world-record-holder-long.html
Tekstin mukaan saman vuoden Yhdysvaltojen pituusammuntakisaa varten Monus teki 600 nuolta ja ampui niillä 17000 testilaukausta - 18 nuolta lähti mukaan kisaan. Vähän eri meininki kuin täällä, mutta kyllä tulostakin sitten syntyi. Ja vuoden 2011 jälkeen on taas tapahtunut paljon. Jos Monuksesta löytyy hyviä juttuja, niin voisi tehdä aiheesta oman ketjun.
Niin, välineitten rakentamiseenhan Gardner on panostanut juuri eniten. Useinhan hän on valitellut kun ei löydy tarpeeksi isoa aluetta testiampua. Gardner puhuu lähes aina vain jousista, ymmärtääkseni juuri tuosta ampumattomuudestaan. Onko mieltä tehdä nuolia, jos niitä ei pääse oikeasti kokeilemaan?
Monus on mielenkiintoinen kaveri, mutta harmittavan vähän löytyy englanniksi juttua hänen touhuistaan. Voimaa ainakin vaikuttaa löytyvän, mitä muistelisin paunamääristä puhuttavan aikaisemmin pituuskisojen yhteydessä.
Gardnerhan on vuosia jo tolkuttanut, että ne nuolet, nuolet nuolet. Nyt saatiin näköjään nuoli ja jousi toimimaan samaan pakettiin!
edit: Hah! ja sieltä tuli heti tietoa järkyttävistä määristä nuolitestejä.
Minä olen nyt vuoden sisään tehnyt rapiat 80 pituusnuolta. Tietysti tuohon sisältyy 5kk täysi tekemättömyys…Pidetään sama tahti yllä ilman taukoja!
No, olen voittanut useampia pituuskisoja ja ampunut kautta aikain viidenneksi pisimmän puujousilaakin kisoissa Suomessa ampumatta yhtään testilaukausta.
Pitää muistaa, että satanen uupuu vielä matkaa ja ollaan maailman kärjessä. Sitten jos katsotaan vielä 1900 luvun alkuun…
Suomessa ammutaan tällä hetkellä juurikin 1900-luvun alun harrastelija-ammunnan tasoisesti. Tuollaiset 260 - 270-metriset olivat puujousipuolella kärkivaluuttaa aina 1920-luvun lopulle saakka, jolloin fyysikot alkoivat paneutua jousen ja nuolen sielunelämään. Hill täräyttikin ennen 1930-luvun taitetta aiempaan nähden poskettoman 357-metrisen superjäykällä lattajousellaan, ja seuraavan 10 vuoden aikana mentiin seuraavalle sataluvulle puolentusinan ukon voimin, enimmäkseen 70 - 80-paunaisilla puujousilla.
Monus poimii maailmanennätyksiä kuin omenia pihapuusta, mutta taitaa ihan tieten pitää yllä mystiikan verhoa. Hänen käyttämistään primiluokan ennätyskamoista on todella vaikea saada tietoa. Sekös pituusammunta-artikkelinkirjoittajia (maailman pienin vähemmistö) korpeaa.
Nyt, kun Gardner teki Monusin lonkkariennätysjouset, niin sekään ei auta. Yleensä niin avoimen puhelias Steve pitää suunsa kiinni jousista. Sen verran on tihkunut, että bambuselkäistä ipeä ovat, ja jäykempi on 90-paunainen, kevyempi tietysti noin 50-paunainen. Tänään Monus julkaisi ME-juhlaplakaatin facessa, ja siitä nyt sitten tarkkailkaamme välineistöään.
Jousi näkyy olevan äärimmäisen kapea luiro ja todellakin keskikaariaktiivista, jäykkäkärkisyyttä tavoittelevaa sorttia. Lyhyeltäkin näyttää - säännöthän sallivat 66-tuumaisen jousenmitan. Se ei yllätä, että kaksi metriä pitkien ja ranteenpaksuisten sotajousten hakkaajaksi erottuu juuri tuollainen pienimassainen jousi.
Myös nuoli näyttää todella ohuelta rajoittamattoman ELB-luokan nuoleksi. Onkohan kahdeksaa milliä keskeltä paksu? Väriltään tumma, onkohan suola-aavikolla erottuvaksi tummennettu vai jotain tummahipiäistä, myös ei-ELB-tyylistä pituusammuntapuuta?
Nyt, kun ipe-vatsaiset laminaattijouset seisoo ELB-kukkulallakin laveana rintamana, niin on hyvä muistuttaa, että vielä vuonna 2007 ELB-maailmanennätys, komeat 339 metriä, oli tehty walesilaisesta marjakuusen rungosta vuollulla yksipuisella, kaksimetrisellä sotajousella ja poppelinuolella. Sellaisilla, jotka 1500-luvun yeoman olisi tunnistanut omakseen.
Kun kysyy kauniisti niin vastauksen saa välittömästi.
Gardner lähetti minulle muutamia mittatiedot kyseisestä jousesta.
Perus tiedot ovat Jozsefilta itseltään: Laminoitu ipe bambu selällä 69" pitkä, hivenen yli 100lb 28" vedolla sekä täysin setitön.
Loput tiedot pidän vielä itselläni Gardnerin pyynnöstä. Jousi oli lahja Jozselle joten minusta täysin ymmärettävä perustelu vaitonaisuudelle.