Hollannissa on ammuttu vastikään pituutta. Kilpailu ammuttiin samoin periaattein kuin Knuutinpoikien kilpailu, eli vain yksi luokka ja paras tulos voittaa, eli rennosti hyvällä porukalla ammuskellen.
Parhaimman tuloksen ampui Leon - 349 metriä 70-paunaisella (26 tuuman vedolla) bambu-ipe-jousella. Sama kaveri ampui myös 335 metriä 63-paunaisella (26 tuuman vedolla) yksipuisella valeakaasiajousella! Hulppeita tuloksia, varsinkin tuo yksipuisen tulos!
Nuolista, kaveri tilasi kuusiaihiot minun vinkistä saksalaiselta valmistajalta, jolta minä, Mikke ja Jere tilasimme syksyllä nipun hyvin jäykkiä aihioita. Niillä tuli kovaa tulosta. Ennätysnuoli painoi 264 graania, pituus 26 tuumaa, barreloitu ollen keskeltä 8 mm, kärjestä 3 mm paksu ja nokista 5 mm, painopiste tuuman keskikohdan takana. Sulitus raakanahkaa, pituus 28 mm, korkeus 8 mm. Ei kärkeä.
Että sellasta, toukokuussa nähdään sitten, että rämmitäänkö Suomessa taas noin 100 metriä eurooppalaisten tulosten takana. Toivottavasti ei.
Täällä vielä lisätietoa ja kuvia:
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,63188.msg886686/boardseen.html#new
1 tykkäys
Ongelma suomessa on edelleen se että ihmiset (minä myös) tekee näitä välineitä puoli huolellisesti sekä väärällä asenteella. Liian hätäinen yhteen liimaaminen tai välineinden yhteen sopivuus. Kiire on pilannut monet tuloksen tässä maassa.
Ainahan sitä voi onnistua tuurilla, mutta ei ilman että maksaisi siitä ensin kovan hinnan esim väline rikolla tai ihan vain materiaaleihin menevällä hinnalla…
Siinä oli kovan luokan tulosta! Heppu osaa tehdä jousia.
Yritetään ampua pidemmälle täälläkin, onnistuuhan tuo kun näkee vaivaa. Mikke, ei kai se materiaali kalleinta ole, vaan aika. Noiden turkkilaisten parissa mennyttä aikaa ei kehtaa edes laskea.
Pituusammunnasta on ihmisillä mielenkiintoa puhua, mutta ei niinkään tehdä välineitä ja ampua niitä?? Vähän kuin kuntosalilla, aina joku puhuu miten joskus nousi rauta sen ja sen verran, mutta silti kukaan ei nosta isoja painoja… 
Maksetaan bambusta, Osagesta, marjakuusesta sekä sarvesta isoja summia ja sitten pilataan kaikki kiiren vuoksi. Kuulostaa tuhlaukselta…
Noh kukin tavallaa.
Mitäs tämä tarkoitti? Ei täällä kukaan mielestäni ole kiireen vuoksi mitään tärvellyt. Kyse on siitä, kuinka paljon on aikaa panostaa lajiin. Eipä täällä Suomessa taida kukaan pituusammuntaa treenata samalla intensiteetillä kuin tauluammuntaa, ja vähissä on tauluammunnankin harjoittajat. Tuntuma on, että kisoissa treenataan pari laukausta ja sitten uhotaan, että ensi kerraksi tehdään paremmat välineet ja harjoitellaan kunnolla - taidan olla itse tähän syyllistynyt useamminkin kuin kerran…
Nuo Hollannin tulokset ovat hyvä esimerkki, että hyviin tuloksiin ei tarvita mitään kovin ihmeellistä. 60–70 -paunaiset jouset ovat useimpien ammuttavissa, paljon nuolia ja jonkin verran harjoittelua ja testaamista, niin samalla tavalla tulosta syntyy kuin missä tahansa lajissa. Ei siinä mitään ylimaallisia salaisia kikkoja tarvita.