Jerellä on kyllä ajatusta sanoissaan. Tähän asti jokseenkin kaikki ovat ampuneet melko painavilla pituusammuntanuolilla. Itsekin aloitin uran 300-350-graanisilla, joku 250 graania oli olevinaan jo pelottavan ohut tikku. Luulen, että alle 250-graaniset nuolet ovat olleet Suomen kisoissa todella harvinaisia. Viimeisimmässä sarjassa massat olivat 190-230 graania. Voisi tosiaan ottaa tavoitteeksi joku 150-200 graania, tai allekin. Jos 50-paunaisilla ammutaan, niin joku 100-120 graaniakin voisi kai olla mahdollinen? Pituus 22-23 tuumaa (kun veto jää kuitenkin vajaaksi…).
Tosin, pitää muistaa, että nuolen massa sinänsä ei merkitse mitään, vaan nuolen lähtönopeus. Vaatii se sitten jouseltakin jotain, jotta kevyestä nuolesta saa kaiken irti. Laiska ja virunut jousi ei jaksa heittää kevyttä nuolta merkittävästi nopeammin kuin painavampaa nuolta, jolloin painavampi nuoli lentää pitemmälle. Tästä on paljon esimerkkejä.
Pitääpä aloittaa tulevaan pituusammuntakauteen valmistautuminen nuolien tekemisellä!
Pari asiaa vielä pituusammunnasta, kun katselin Alan Casen videoita Utahin 2019 kisasta.
Ivar Maldella oli monta laukausta, jossa nuoli heilui lähes holtittomasti siperin päällä. Laukauksen hetkellä nuoli saattoi olla 5-6 senttiäkin irti jousen kahvasta (jos oletetaan kahvan leveydeksi 2 senttiä). Silti nuoli lensi, pitkälle. Olen myös kokeillut ihan tavallista ammuntaa niin, että nuoli on irti jousen kahvasta - ja todella hyvin nuoli lentää! Kannattaa kokeilla. Voitaneen ehkä päätellä, että jousen kahvan leveys on lopulta ihan yhdentekevä asia, jos jänneväli on riittävä ja voidaan välttää nuolen kosketus jousen kahvaan.Toisaalta, voitaneen olettaa, että mitä lähempää jousta nuoli kahvan ohittaa, sitä parempi.
Toinen kiinnostava asia oli Monusin ja muiden unkarilaisten väärinpäinote jousen kahvasta. Eli jousikättä oli kierretty 180 astetta (oikeakätisellä ampujalla vasenta kättä myötäpäivään), eli oikeakätisen ampujan peukalo osoitti vasemmalle. Alan ei tiennyt syytä asialle (Monus ei kertonut) mutta oletettavasti syynä oli pyrkimys mahdollisimman matalaan jänneväliin. Jouset olivat myös hieman kevyempiä, ei niitä 100+ -paunaisia, millä Monus tavallisesti on ampunut. Ei taitaisi edes ranne kestää väärinpäin kovin jäykkää jousta.
Hetkinen! Mikäs tämä juttu on? Nyt täytyykin ettiä noita Monuksen kuvia oikeen urakalla. Muutaman hassun näköisen otteen joskus huomasin, mutta sivuutin silloin ihan täysin ne.
Tuo raakanahka sulitus kello 10 ja 2 kohdilla ilman kolmatta on myöskin asia mikä on mietityttänyt pitkään.
Tähän minulla on yksi teoria: Oletetaan ensin, että pituusammuntanuoli käyttäytyy lähes kuin sulaton nuoli. Mitä alempana nokinpaikka on, sitä enemmän sulaton lähtee yläviistoon, jolloin voitaneen teoriassa olettaa, että nuolen kohtauskulma on positiivinen, jolloin sen liito-omaisuudet ovat paremmat. Tämä on silkkaa mutuilua - mutta, tämä pätee keihäänheitossa! Lienee sitten niin, että Monus on säätänyt nokinpaikan korkeuden nollaan - tässä on myös se etu, että nuoli lähtee mahdollisimman suoraan. Siksi kolmas sulka pitää pudottaa pois, jotta se ei koskisi käteen tai nuolihyllyyn.
Luulen, että aikoinaan käytettiin jousessa sulkahyllyjä siksi, että nokinpaikka saattoi olla nollassa ja vuorovaikutus jousen ja nuolen välillä saatiin sulkahyllyllä minimoitua.
Tai jos juuri oikein tasapainotettu nuoli ei tarvitse kolmatta sulkaa vakauttamiseen niin kahden vastus on pienempi. Tai sitten ajatus on, että liitelee loppulennossa noilla kahdella.
