Nyt jokusen 1000-2000 laukausta sarvijousilla ampuneena olen huomannut pari juttua.
Ensinnäkin sarvijousella on todella mukava ampua pitkiä matkoja, nuolet kuin nuolet lähtee jousesta nopeasti ja suoraan. Saman jäykkyyksisellä lonkkarilla joutuu ottamaan enemmän korkoa.
Kuitenkin, lonkkarilla tarkkuus on ihan vähän parempaa lähietäisyyksillä. Yli 25 metrin ammuttaessa taas sarvijousella alkaa olla selvä etu, koska koron arvioiminen on paljon helpompaa.
Myös vahvasti refleksinen jousi ja turkkilaisille jousille tyypillinen 26-27" veto on rankempi. Tuntuu siltä että selvä tason pudotus tulee 80 nuolen kohdalla lihasväsymyksestä.
Mietin että onhan nykyään noita 20y kisailijoita selvästi aasialaissukuisilla jousilla, mutta eikö tyypillisesti sarvijousilla ammuttu näitä huiman pitkiä 100m+ matkoja tauluun entisaikaan? Onko mitään lyhyen matkan ammuntaperinnettä siellä?
Mielenkiintosta!
Lähtönopeuden tavoittelu on liki kaikenläpäisevä pintamissio jousiammunnan, mutta myös esimerkiksi ilma-aseiden maailmassa. Logiikka menee niin, ja ampujat vahvistaa, että nuolen laakea lentorata helpottaa vaihtelevilta etäisyyksiltä osumista.
Oma kokemukseni on vähän toisenlainen. Metsästysnuoleni lähtevät massasta riippuen vain 140 - 150 fps, mutta osun niillä metsästystilanteissa vaivatta 27 metriin asti ja hyvän päivän sattuessa kohtalaisella tarkkuudella 50 metriin saakka. Koroa pitää todellakin ottaa, mutta jotenkin se on minulle luonteva säätö. Ehkä siksi, että säädän koroa enimmäkseen veto- enkä pitopäässä.
Teesini on, ja vastatodisteita ei ole näkynyt, että metsällä yksipuinen suora jousi tekee kaiken mitä monimutkaisemmatkin luonnonmateriaalijouset, ja että esimerkiksi nuolen lähdön tietynlainen kesyys vain edistää osumatarkkuutta, kun ampuma-asento ja -suunta on joka laukauksella eri. On mielenkiintoista, että sinulla on vertailun jälkeen olo että 25 metrin sisällä puujousen tarkkuus on vähän komposiittia parempi.
Minullakaan ei ole lonkalta muistissa kuvauksia lyhyiden matkojen ammunnoista komposiittimaailmassa. Tekniikkaa kyllä hiottiin lähitauluun, mutta kisat ammuttiin todella pitkiltä matkoilta. Kyllähän komposiiteilla käytiin myös metsällä, ja siellä oli pakko tulla melko lyhyitäkin laakeja. Näistä reissuista olisi kiva saada lisää tietoa, joidenkin norsunselästäampumismaalausten höysteeksi.
Ja vielä on hyvä täsmentää, en väitä että tuommoiset 10gpp nuolet lähtee merkittävästi äkäisemmin sarvijousesta, mutta ainakin paljon puhtaammin korkean jännekorkeuden ja kapean kahvan takia. Tämä tekee eroa, kun nuoli ei hidastu alussa kiemurtelun takia niin paljoa.
Juuri etäisyyden vaihteluunhan tuo voi auttaa. Noin muuten hitaammin lentävät nuolet on vähemmän herkkiä virheille ja hyvin niilläkin osuu kauemmas. Ehkäpä olen vain huono/hätäinen arvioimaan etäisyyksiä? No märkäkorva monessakin suhteessa mitä ammuntaan tulee…
Ehkä lähietäisyyden tarkkuus tulee siitä, että 50# lonkkari on paljon kevyempi ampua kuin 50# sarvijousi. Refleksinen jousi on niin armoton ensi tuumilta lähtien. Eli kun toisella huojuu asento vähänkin, näkyy tämä selkeästi lähietäisyydellä, joka pitäisi olla “hallussa”. Pitkillä matkoilla taas tulee useampia asioita huomioitavaksi, jolloin pieni huojunta saattaa hukkua joukkoon eikä sitä huomaa.
Nuo 140m/180m tauluammunnat on vielä komposiiteilla kokeilematta. Ilman muuta testattava, voi olla kiva ajanviete kun on pellot puitu.
Onko niin että näitä matkoja on kisattu joskus ? 
Mä ymmärrän sen että hidas heittoisella on kauempaa hankala ampua mutta miksi ihmeessä sarvijännejousella olisi vaikea ampua lähelle kerta kauempaa osut tarkasti ? Vai haetko nyt sitä että läheltä ammutaan pienempiin kohteisiin ja tarkkuus on oltava parempi?
Kai se nyt kuitenkin siis menee sillätavoin, että jos täysin samanlainen laukaus tapahtuu 10 metrin päästä että 100 metrin päästä niin jos osuma vie oikealle lyhyeltä matkalta niin se vie 100 metrin matkalta ties kuinka paljon. Matikan lukeneet laskekoot mutta eikai se ole sitten enää kuin joku psyykkinen juttu jos osuma on hyvää 40y matkalla mutta ei 10y matkalla ? Vai häh mitä ? 
On on. Monethan nuo sota-ajan harjoitukset on perustunut siihen että päästään ampumaan ennenkö vastapuoli.
Briteillä oli perusmatkat tolppaan 150-250m ja se joku “kings shot” oli joku pisin mistä sai erityismaininnan.
Turkkilaisilla oli Bede Dwyerin mukaan normimatka tauluun 180m.
Korealaisilla myöhäisempinä aikoina urheiluna ammuttiin tauluun 140m ja jatkuu edelleen.
Pitää ehdottomasti kokeilla tuota 180m syksyllä ja ottaa videolle. 
Uskosin että silloin on joku 70+ paunanen millä 350gn 26" nuolet lähtis livakkaan…
Miksikö lähelle on hankala ampua ja kauas helppo?
Kaikki on suhteellista, puhuin vertailusta jousityyppien välillä. Tottakai jos ampuu huti 10m, ampuu myös huti 100m. Mutta pointti on se että missaa 100m matkalla vähemmän kuin lonkkarilla. Käy kokeilemassa tauluun joskus 60-100m matkoja 50# jousella. Huomaat että ainoa asia mitä kaipais lisää on jouseen kantamaa. Sivulinja on nimittäin yllättävän helppoa pitää taulun leveydellä, mutta koron arviointi kaukaa on pirun hankalaa kun nuoli putoaa paljon. Arviointi on vähemmän hankalaa laakealla lentoradalla.
Niin kyllä mä tän ymmärrän ja tiedän. Olen koittanut mutta se vaan että mikä siinä sarvijännejousessa on vaikeaa soveltaa lyhyelle jos se toimii pitkälle