Lonkkari, hikkoriselkä, ipe-ydin ja lemonwood (jousimatroonapuu) -vatsa. Jousen jäykkyys on 43 paunaa 28 tuuman vedolla. Mustat sarvinokit. Tässä ipe oli laadultaan liian huonoa vatsaan, niin laitoin ytimeksi, toimihaan se siinäkin – ehkä jopa virui vähemmän kuin jollain kevyemmällä ytimellä, vaikea sanoa. Ja onpahan vähän erilainen väriyhdistelmä.
Pituus 1875 mm nokista nokkiin. Leveys 25,7 mm, massa 660 grammaa.
Kerran olen kokeillut ipeä vatsassa ja huonostihan sen kanssa kävi, ei kestänyt Lehtis-paunoja bambun alla. Loput käytin sitten keskilaminaattina parissa jousessa.
Ollut kaiketi maanantai pulikka sulla. Noista on tehty monia suuri paunaisia jousia maailmalla ja suomessakin kaksi reilusti yli satkun mene vääkin löytyyy.
Saattoi olla huono kalikka… en edes muista, mistä sain/hankin. Puristuksessa petti kumminkin. Voihan olla, ettei ollut oikeaa ipeä, vaan jotain sinne päin.
Kyllähän lankkutavaran kanssa tulee selittämättömiä kosahduksia, osastoa leveä, litteä, ehjäsyinen ja tilleröity lapa räjähtää poikki, vaikka se olisi hikkoria, jalavaa tms. luonnostaan vetolujaa puuta.
Trooppisesta kategoriasta hommasin 20 vuotta sitten jatobaa, kun sen ominaisuudet paperilla vaikuttivat hyvältä jousiin. Vatsojen älyttömien pettämisten jälkeen sekin matsku oli taputeltu.
Lankkutavarasta jousen teko onkin vähän kuin kokkaisi pihviä pusikosta löytyneestä eläimestä. Ei voi tietää, mitä sille on tehty ja mikä on sen status re: bakteerikanta ym.
