Tapahtuipa elokuun toisella viikolla 2019:
Kausi alkoi, jeah! Olen jaagannut patoutunutta sydänriemua pirskotellen aamun valoista saakka, nyt jo neljättä tuntia. Tilanteita on tullut kourallinen, laakeja ei ole lähtenyt. Taskussa on jo pari vuotta sitten hankkimani sepelipilli. Olisipa nohevaa houkutella sepeli hollille. Yritetty on aika ajoin, mutta paras saldo tähän mennessä on laiskaa vastailua matkojen päästä.
Ylärinteestä, tiheän metsikön toiselta laidalta, kuuluu sepelin huhu. Olen alarinteessä, vielä avoimella. Vastaan kyyhkylle pillillä. Huhu saa välittömästi vastauksen puustomassan toiselta puolen. Hipsin nopeasti mutta mahdollisimman ääneti metsikön sisään.
Lehtipuuvaltainen, luonnontilainen rinnepätkä on raskaan sarjan viidakkoa. Tuuppaan pillistä uuden huhun, siihen vastataan. Nousen varovaisesti rinnettä jonkun matkaa, savinyppylälle jossa mahtuu ehkä ojentamaan jousen useampaan suuntaan yläilmoihin. Mini-passin pystytettyäni jatkan pillitystä, ja siihen vastataan kerkeästi. Jo nyt olen pidemmällä kuin sepelinpillityksessä ikinä.
Yhtäkkiä etuvasemmalla olevan pystyynkuolleen raidan oksalle päsähtää sepeli. Pilli puri! Kohotan jousen lintua kohti kahdeksaan metriin. Sepeli ei kestä liikettä ja kihahtaa tiehensä. En ehdi edes kunnolla laskea jousta, kun sininuttua pukkaa lisää. Suoraan edessä olevan pahkurakoivun oksalle laskeutuu nuori, vielä kaulalaikuton sepeli. Onko linnulla ilmeitä? Ainakin tämä tipu näyttää suorastaan innostuneen uteliaalta.
Kierrän stänssini uuden kohteen mukaiseksi. Yläpuolella oleva oksa meinaa ottaa 50-tuumaisen jousen kärkeen, on pakko niiata. Linjaan laakin sepelin rintaan ja vedän väkäblunttia taakse. Nuoli sirahtaa oksistoon. Sieltä kuuluu napakka poksahdus osuman osoituksena. Sepeli tulee puusta alas suorin vartaloin kerien. Se on valot pois-laakin merkki.
Harpon nyppylältäni alas viidakon pohjalle. Missä lintu? Huoli alkaa nousta, kun siniharmaata mötikkää ei näy missään. Sitten katse osuu ylös. Siellä saalis on, nuolen varassa reilun parin metrin korkeudella killumassa! Väkäbluntti meni keskeltä sepelin päätä läpi ja jäi nokistaan kiinni kalloon. Kuolema tuli tietenkin silmänräpäyksessä.
Onnistunut pillitys oli ketjureaktion tulosta. Sepelit olivat itse kovalla huhuilupäällä ja aloitteentekijöinä. Olin sopivasti lähellä mutta näkymättömissä, kun ylärinteestä alkoi kuulua huhu. Kun joku ylärinteen sepeleistä alkoi sitten vastailla meikäläiselle, herätti se luottamuksen ja innostuksen muidenkin lintujen mielissä. Ensimmäisen, aikamiessepelin tulo pillille ja myös lähtöpörähdys toimi kuin rohkaisuryyppy, innostaen nuoren kaiffarin tunkemaan areenalle, kohtalokseen.
