Muutama vuosi sitten tuli luettua vanhaa foorumia ahkerasti vaikka tunnarit tein vasta nyt. Pahoittelut, jos ketjun luominen menee pieleen.
Yritinkin silloin aikanaan tehdä ensimmäisen oikean jousen tuomipihlajasta. Aihio oli niin pahasti kierteellä, ettei siitä mitään tullut. Se kiertyi 90 astetta metrin matkalla… Innostus laantui muiden rojektien ja huonojen tilojen takia niin paljon, että ostin kaverilta taljan. Sillä on pari kertaa tullut metälläki käytyä, mutta saalista ei ole tullut yhtä fasaania enempää.
Otin silloin muutama vuosi sitten pari pihlajanrunkoa kuivamaan kokonaisena. Toinen rungoista pääsi kirveen varreksi. Eipä siitä jousta olisi saanutkaan, kun oli haljennut ja sisältä löytyi höttöä niin paljon, että teki tiukaa saada retkikirveeseen vartta.
Kaivoin nyt sen toisen rungon liiteristä. Tämä vaikuttaa lupaavammalta. Veistelin jo kirveellä ja kavahöylällä enimpiä puita sisällä odottavan jousen ympäriltä. Kierrettä on jonkunverran, pikku mutkaa ja vastakäyryyttä on epäsymmetrisesti. Oksia ei luultavasti jää ollenkaan valmiiseen jouseen.
Tarttisin nyt vähän vinkkiä ennen kuin pilaan lupaavan aihion. Kannattaako seurata mutkia ja kierrettä vai veistää suoraksi? Kannattaako epäsymmetrisesti vastakäyrät lavat jättää epäsymmetrisiksi vai pitäisikö höyryttää toiseenkin lapaan symmetrinen vastakäyryys? Kannattaako tehdä jäykkä vai taipuva kahva?
Pituutta aihiolla on 1237mm huonon kohdan katkaisun jälkeen. Paksuus pöllillä oli alapäästä 110mm ja yläpäästä 80mm. Tavoitteena olisi saada aikaan metsästyslaillinen jousi.
Pienistä kierouksista tai vastakaarevuuksista ei tarvitse välittää. Eikun jousen etuprofiili kuntoon ensimmäisenä, jonka jälkeen paksuutta työstämään ja lopulta tilleröimään.
Tiukkaa voi olla ensimmäiseksi jouseksi saada noin lyhyestä puusta 40 paunaa kohtuullisella vedolla aloittelejana. Niin ja pihlajasta. Tee nyt kuitenkin jousi tuosta, itse suosittelisin ihan perus pyramidi muotoa etuprofiiliin. Eli lavat kapenevat kahvan vierestä kärkiin päin suoraviivaisesti. Paksuus pysyy lavoissa lähes samana koko matkalta, kahvassa luonnollisesti pitää olla enemmän jos aiot sitä kaventaa. Ehdottomasti suosittelisin läpitaipuvaa (kahvakin taipuu) tuon mittaiselle pihlajalle, joten jätä kahvaan kohtuullinen leveys ( ainakin 25-30mm). Pyramidi-mallisista jousista löytyy netistä ohjeita, joten tässä ei tarvitse ihan kaikkea selittää ainakaan näin alkuun.
Tavoite vetopituutena pitäisin 20", tuohon sitten se 45 paunaa vaikkapa. Onnea veistelyyn!
Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän. Oletan että tulee useampia vaihtoehtoisia etenemistapoja. Ja vaikka olen itsekin noviisi niin vastaan silti, 16 tehdyn ja 13 rikotun jousen kokemuksella:
Kierrettä ei tartte seurata mutta mutkaisuutta jonkin verran joo. Jos mutka on kärjissä, sanotaan 10 cm matkalla niin ei tarvi seurata ollenkaan. Kuvan perusteella näyttäisi olevan niin suora että ei muuta kuin linjurilla viiva keskelle ja halutut mitat staaviin.
Lyhyt on, joten läpitaipuva ja vetopituus jää silti jonnekin 20" paikkeille.
Helpompi tilleröidä jos on symmetrinen vastakäyryys. Itse en silti lähtisi vääntämään.
Mulla on jonkinlainen perversio vääränvänkyröihin, epäsymmetrisiin jousiin. Puun anima näkyy alastomana niissä. Henkimaailman hommia. Jos pari esimerkkikuvaa, pihlajia kaikki kolme, pituus noin 175 cm:
Kiitoksia vastauksista! Olisin laittanu eilen jo sivukuvanki, mutta foorumi ei antanut laittaa noviisin enempää viestejä samalle vuorokaudelle. Typerä ominaisuus mun mielestä, vaan eipä tässä niin jäniksen selässä olla.
Melkein himottais tuota toista lapaa väännellä. Tuo aihion lyhyyden aiheuttamat haasteet onki ollu jo tiedossa. Lyhyeksi jää vetopituus. Oma vetopituus vaistoammunnassa ei ole ollenkaan tiedossa. Pitänee kaverin jousella testailla.
Olis mulla hirven jännettä muutama kymmenen rammaa valmiiksi käsiteltynä ja yksi iso jänne kuivattuna. Sillähän saisi ominaisuuksia venytettyä. Olenko käsittänyt oikein, että jänne kannattaisi laittaa ennen lähellekään valmista tilleröintiä ettei menetettäisi saavutettua jäykkyysetua uudelleen tilleröinnissä? Onko järkeä jos tekisi jousen valmiiksi ja jos alkaa vetopituuden lyhyys häiritsemään tai kestävyys pelottamaan, niin vetäisisi sitten jänteet selkään?
No jos tuo myötäkäyryys lavassa häiritsee, eihän tuon höyrytys suoraksi ole kummoinen homma. Tuosta mun tekemästä ketjusta “jousiaihion lämpömuokkaus” tjsp, löytyy vinkkiä miten hoitaa homma.
Jänteitä en välttämättä pihlajaan laittaisi, varsinkaan jos aloittelija kyseessä ja kiero aihio. Kierous jousessa tuottaa temppuja jänneselän kanssa, jotka tuovat vain turhaa ongelmia. Kuitenkaan mun mielestä pihlaja ei ole mitään huonointa puristuskestävyydeltään, varsinkaan paahdettuna, joten joissain tapauksissa jänneselkä saattaisi vaikka sopiakin.
Jänneselystys kannattaa tosiaan laittaa jouseen ennen kummempia rasituksia. Kuitenkin normaali tapa on sen kestävät puut tilleröidä vajaaseen vetoon ennen jänteiden liimaamista. Näin saadaan balanssi lapoihin ja helppo tilleröinti jänteiden kuivamisen jälkeen.
Juuei tartte tänäkään syksynä ite tehdyllä lähteä metille. Tosi varovaisesti työstin tota aihiota viikkojen varrella mitä ehdin. Tässä on ollu vähän muuta puuhaakin… Nyt isyyslomalla aattelin tehdä ton valmiiksi. Tänään olin saanu ton omasta mielestä jo mukavan tasaisesti n. 15mm paksuuteen. Aloin kokeilemaan varovasti lattiaa vasten joko alkaa taipumaan. Todella pienellä voimalla tapahtui komea räjähdys ja lapa poikki. Ei helevata voi noin pienellä voimalla mennä poikki! Oisko kuitenki sienet tehny myyräntyötään, kun aihio ei ollut optimipaikassa säilytetty?
Pitää nyt kasvukauden jälkeen ottaa vaikka motti aihioita särettäväksi, kun säilytystila ei ole enää ongelma.
Ihan virheettömästikin säilytetyn pihlajan kanssa tulee näitä älyttömiä räjähdyksiä vailla hyvää selitystä, samoin kuin kahden tuuman jännevälillä hyvän tillerin kanssa melkein kaaren läpi meneviä puristusmurtumia. Pihlaja on tiheyteensä nähden suorastaan mystisen huono ja huonoudessaan villisti vaihteleva puu.
Ei tuomikaan helppo ole, kuten monet hehkutuksistani vakuuttuneet aloittelijat ovat kertoneet. Mutta ei tuomen kanssa tosiaankaan tule näitä älyttömyyksiä, vaan se vetohajoaa vain rääkättynä ja puristumurtuilee vain selvästi ylirasitettuna.
Nyt kun tarkemmin miettii, niin tuo pihlaja tuntui hauraalta jo kirvestyöstössä. Aivan erilaista lastua lähti mm. kirvesvarteen menneestä pihlajasta. Kyllä tossa jotain vikaa oli, koska äsken pihakiviä katuharjalla siistiessä huomasin, että harjanvartta pystyi rasittamaan kovemmin.
Tekaisin pahimpaan tuskaan pojille pihlaja-aihion kuivamaan tontin nurkalta. Voipi tuolla vähän makustella millälailla pitäisi lapoja muotoilla jos vaikka seuraava oikea aihio säilyisi ehjänä ammuntaan asti.
Ei se pihlaja nyt ihan noin surkeaa ole, kuin Tuukka tuossa julisti… enimmäkseen vain onnistumisia on tarjolla. Epäilen kyllä tosiaan, että lahoa se sinun aihiosi oli. Itselläni on yksi kokemus vastaavasta: tuli oikein terhakka jousi, joka ei sitten kuitenkan lahovikaisena elänyt pitkään.
Ei kukaan ole sanonutkaan, etteikö pihlajastakin tulisi jousia. Sillä on vain oma erityisasemansa melko tiheänä puuna, josta ei ole koskaan takeita.
Ihminen, joka on tehnyt pari pihlajajousta on voinut osua pihlaja-ruletissa tyhjille pesille ja olla vallan tyytyväinen puuhun. Ihminen, joka on tehnyt muutaman kymmenen pihlajajousta ja todistanut selittämättömiä pettämisiä aivan liian taajaan ei voi olla.
Mulla on kokemusta muutaman hajonneen ja muutaman vielä ehjän verran. Ehjänä pysyneet ovat olleet huonosti kuorittuja, ts. selässä on ollut puukonkoloja ja hajonneet taas ehjäselkäisiä. Mun nähdäkseni tärkein ero noissa on ollut selkäprofiili: ehjät ovat isohkoisista n. 10cm halkaisijaltaan olleista ja hajonneet taas pienistä n. 5cm. Pienissä on siis ollut jyrkkä selkäprofiili ja isoissa lattana, lähes suora. Puukonnaarmuista huolimatta lattana selkä kestää kun taas pyöreässä selässä rasitus kohdistuu kapeaan suikaleeseen selässä. Sanoisin siis että pihlaja on hyvä jousipuu jos onnistuu löytämään soikeasti kasvaneen josta saa lattanaselkäisen staavin.
Pitääpä joskus laskea, montako pihlajaista on tullut tehtyä. Ei tosiaankaan kymmeniä, mutta useampi hyvä jousi kuitenkin. Kun havaintoja kertyy ajan mittaan lisää, niin saattaahan siihen tosiaan niitä hajonneitakin sitten ruveta osumaan.
Minulla kyllä auttaa jousien ehjänä pysymistä, että teen niistä pikkuisen ylimittaisia, ihan vaan pari tuumaa ekstraa pituuteen - se ei tietenkään varsinkaan metsästykseen aiotulle jäkkärälle ole hyvä ratkaisu.
