Talven tuotoksia. Kuvassa pihlaja-aihioita yhdeksän. Vasemmassa reunassa yksi tammilaudasta työn alla. Kuvan aihiot ovat pituudeltaan 159 cm - 204 cm.
Olin katsellut pihlajoita talvella parista paikasta. Maastokartasta katoin alueita mihin merkitty lehtipuita, alkuun löytyi yksittäisiä pieniä pihlajoita, sitten kuusi- ja koivuvaltaisesta metsästä tuntui kuin ois osunu kultasuoneen, ainakin parikymmentä potentiaalista pihlajan runkoa, lähes oksattomia. Pihlajat sijaitsi noin 100 m päässä melko vilkkaasta päällystetystä tiestä haja-asutusalueella. Kysyin ja sain luvan kaataa muutaman rungon, kaadoin kolme. Yhden melko kapean, yhden keskikokoisen, ja viimeisenä käytin tilaisuuden hyväksi ja kaadoin pihlajiston paksuimman rungon. Sen rungon paksuimman osan laitoin neljään osaan halkaisemalla. Niistä tehdyt aihiot kuvassa oikeanpuolimmaisena, suorimmat ja vahvimmat. Periaatteena aihioita työstäessä minulla oli että veistän aihion, suoristan kiertymän pois puristimilla kakkosneloseen, koitan veistää kaikki viiveettä että rungot tai rungon puolikkaat eivät kuivu, koska kuivana vaikeampi saada oikaistua kiertymää. Pieniä halkeamia tuli runkojen päihin vaikka säilytin ulkona melko varjoisessa ja kuorimattomana. En laittanut liimaa päihin.
Runkoa halkaistessa yhteen aihioon tuli aika suuri säle vatsaan, siitä kuva. Puolitetun rungon edelleen puolittaminen on aika haastavaa, lähtee herkästi viistoon ja turmelee toisen puolen. Tuo säle saattaa poistua ohentamisvaiheessa, ehkä ei jos koitan tehdä jäykän jousen. Auttaisiko säleeseen liima? Minkä tyyppinen liima? En oo viel ehtiny opiskella kirjoista jousen tekoa.
Kolmannessa kuvassa miun vuoluhevonen. En oo kiinnittäny siihen jalkoja, säästää ehkä tilaa. Kakkosnelonen runkona. Vuolutaso on melko kapea, pitää vähän kropalla väistää sivusuuntaan keppiä. Kun teen uuden hevosen niin teen leveämmän vuolutason. Karvamatto pehmusteena vuolutasossa helpottaa kepin pitämistä eri asennoissa esim etuprofiilia veistäessä.
Tässä on sitä samaa ahkeruutta kun itsellä alottaessa. Mutta vähän systemaattisempaa menoa siistimmillä aihioilla… Siitä voi toki olla monta mieltä kannattaako pihlajan kanssa aikaa paljoa tuhlata.
Keväällä kannattaa olla paikalla kun naapurit/kuka vaan trimmaa pensasaitojaan - sieltä voi saada syreeniä ja jasmiketta.
On siinä aihioita! Luulen kyllä, että noista jää iso osa tekemättä jos ja kun pääset paremman jousipuun makuun. Näin keväisin sitä kyllä löytää, kun vähän kiertelee ja kyselee. Ihmisillä kun on vimma keväällä kaataa pensasaitoja ja karsia pusikoita. Hyvää harjoittelumateriaalia toki.
Mielestäni tuo säle ei haittaa yhtään, lähtee kyllä pois kun työstät aihion jouseksi, sen verran vielä paksuutta jäljellä.
Miksi tuo kolmas aihio vasemmalta on noin vaalea? Varmasti pihlajaa vai onko vain säilytetty eri tavalla? Pihlajan selkä kyllä kellastuu hieman tuoreeltaan kuorimisen jälkeen.
Pidin kuoren pitkään aihion kuivuessa. Kierrettä oli aihion veistämisen jälkeen arviolta yli 300 astetta niin oikaisin sen asteittain ja pidin kuoren koskemattomana ettei aihio kuivuis kesken oikaisun. Poistin kuoren lopuksi, oli ehtinyt kuivua. On siinä silti kierrettä, muutenkin kehno aihio tais tulla. Muissa aihioissa oli ehkä keskimäärin 90 astetta kierrettä.
Kuudes ja kymmenes aihio meni rikki. Jälkikäteen ajateltuna aihioista tuli liian ohuita, koska olisin halunnut yrittää tehdä jäykempiä jousia. Toisaalta ohuet aihiot oli helpompi oikaista kierteeltä tuoreena. Kierteen poistaminen taas helpotti veistämistä kokemattomana.
Esittelen seuraavaksi jouset joita on käytetty enemmän tai vähintään noin sata nuolta ammuttu. Laitan yksiköt metrisinä, on miulle helpompi.
Kaikista aihioista P8 on siisteimmässä kunnossa. Aika pinnalliset ja harvat puristumat siinä. Toisaalta minulla ei tule käytettyä 28 " vetopituudella alle 50# paunan jousia. Voisin siis luopuakin jos joku haluaa ostaa opiskelijahintaan.
Väärässä olin aiemmin, nehän tuli tehtyä nopeasti jousiksi ja jopa käyttöön asti! Ihan hyvältä näyttävät, tilleri kaikissa pääasiassa hyvä, joskin kyllä pihlaja rankaisee välittömästi puristusmurtumilla jos jostakin kohtaa rasittuu liikaa. Ihailtavaa on myös systemaattinen tarkkuus kaikessa tekemisessä!
Tulee mieleen alkuaikoina kun uudenvuodenlupauksena oli että yksi jousi per kuukausi. 11 lopulta sain tehtyä, kaksi niistä vielä ammuntakelpoisia. Taitaa olla Viljamin suoritus vielä parempi
Mutta vähän systemaattisempaa menoa siistimmillä aihioilla… Siitä voi toki olla monta mieltä kannattaako pihlajan kanssa aikaa paljoa tuhlata.
