Talven tuotoksia. Kuvassa pihlaja-aihioita yhdeksän. Vasemmassa reunassa yksi tammilaudasta työn alla. Kuvan aihiot ovat pituudeltaan 159 cm - 204 cm.
Olin katsellut pihlajoita talvella parista paikasta. Maastokartasta katoin alueita mihin merkitty lehtipuita, alkuun löytyi yksittäisiä pieniä pihlajoita, sitten kuusi- ja koivuvaltaisesta metsästä tuntui kuin ois osunu kultasuoneen, ainakin parikymmentä potentiaalista pihlajan runkoa, lähes oksattomia. Pihlajat sijaitsi noin 100 m päässä melko vilkkaasta päällystetystä tiestä haja-asutusalueella. Kysyin ja sain luvan kaataa muutaman rungon, kaadoin kolme. Yhden melko kapean, yhden keskikokoisen, ja viimeisenä käytin tilaisuuden hyväksi ja kaadoin pihlajiston paksuimman rungon. Sen rungon paksuimman osan laitoin neljään osaan halkaisemalla. Niistä tehdyt aihiot kuvassa oikeanpuolimmaisena, suorimmat ja vahvimmat. Periaatteena aihioita työstäessä minulla oli että veistän aihion, suoristan kiertymän pois puristimilla kakkosneloseen, koitan veistää kaikki viiveettä että rungot tai rungon puolikkaat eivät kuivu, koska kuivana vaikeampi saada oikaistua kiertymää. Pieniä halkeamia tuli runkojen päihin vaikka säilytin ulkona melko varjoisessa ja kuorimattomana. En laittanut liimaa päihin.
Runkoa halkaistessa yhteen aihioon tuli aika suuri säle vatsaan, siitä kuva. Puolitetun rungon edelleen puolittaminen on aika haastavaa, lähtee herkästi viistoon ja turmelee toisen puolen. Tuo säle saattaa poistua ohentamisvaiheessa, ehkä ei jos koitan tehdä jäykän jousen. Auttaisiko säleeseen liima? Minkä tyyppinen liima? En oo viel ehtiny opiskella kirjoista jousen tekoa.
Kolmannessa kuvassa miun vuoluhevonen. En oo kiinnittäny siihen jalkoja, säästää ehkä tilaa. Kakkosnelonen runkona. Vuolutaso on melko kapea, pitää vähän kropalla väistää sivusuuntaan keppiä. Kun teen uuden hevosen niin teen leveämmän vuolutason. Karvamatto pehmusteena vuolutasossa helpottaa kepin pitämistä eri asennoissa esim etuprofiilia veistäessä.
