Pienintä riistaa


#1

“Kops!”, kolkka sanoo. Orava valahtaa männynoksalta alas. Se hamuaa maassa hetken pakoelkeitä mutta hiljenee sitten. Laukaus lähti noin viidestä metristä noin 45 asteen kulmassa. Ohilaukaus olisi kantanut ties minne. Oravan rintakehä on ehkä neljän sentin maalitäppä. Siksi kopsahdus tuntuu perin hyvältä.

Talvesta ei ole tietoakaan, tänä jahdillisestikin erikoisena marraskuuna, jona oravanmetsästyksestä tuli laillista. Lumella tai sen puutteella ei ole suurempaa merkitystä oravajahdille, toisin kuin esimerkiksi jäneksen pyynnissä. Syömä-äänien ja päiväliikunnan perusteella nämä löytyvät. Oravan karvakin vaihtuu valon, ei lämpötilan muutoksen myötä. Niinpä tälläkin kookkaalla naaraalla on jo komea hopeanhohtoinen talvikarva.

Palaan jahtimaille seuraavana aamuna. Metsän ainoa rusakko pakenee matalakiitoa jo 30 metristä, ehkä tietoisena näkyvyydestään tummanruskeassa maastonpohjassa, mutta oravajahti saa jatkoa. Yhytän puissa ja maassa vikkelästi liikkuvan kurren. Luovin puiden lomassa oksien rasauttelua vältellen kymmenen metrin tuntumaan siitä. Orava nousee isolle, melkein vaakasuoralle konkelolle ja jähmettyy siihen tarkkailemaan meikäläistä. Kohotan jousen ja eilisen hylsykolkan.

Matkaa on noin kahdeksan metriä. Nuoli vilahtaa ja ikään kuin pyyhkäisee oravan selkää, ns. glancing blow. Oletan osuman olleen heikkotehoisen. Lataan uutta kolkkaa jänteelle. Muutaman sekunnin sisällä orava kuitenkin menettää otteensa puun pinnasta ja kiepsahtaa alas karikkeeseen.

Vielä vaihtokarvainen urosorava on pienempi kuin eilinen hopeanaaras. Kuten on tyypillistä hylsykolkkaosumille, mistään ei näe, että oravaan on osunut tappava laukaus. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että ehjän karvan ja nahan alta löytyy tappavia sisäisiä vammoja.

Ensiksi saaliiksi tullut orava painaa 370 grammaa, eli on tosiaan vaihteluvälin yläpäässä. Oravalla on tuhdit ihonalaisrasvat merkkinä hyvästä kunnosta. Kolkka osui rintakehän takaosaan, katkoen alimmat kylkiluut leveydeltään ja ruhjoen tappavasti keuhkoja. Rintaontelo on täynnä verta.

Jälkimmäinen orava on 325-grammainen, eli sekin keskikokoista isompi yksilö. Pyyhkäisevän osuman kolkansärmä nappasi keskelle vitaaleita, ja iski oravan kolme keskimmäistä kylkiluuta tyvestä poikki, ruhjoen jälleen rintakehän elimiä tappavalla tavalla.

Kannasta 12-millinen, kanttireunainen kiväärinhylsy on tehokas pienimmän riistan kärki, nähtävästi myös 40-paunaisen lyhytjousen ja 420 greinin nuolimassan kanssa. Raskaampi on silti parempi, kuten opin jo nuorena. Hiljattaiset kronotestit vihjaavat, että lyhkärinkin kanssa siihen on varaa.


#2

Nature morte - asetelma on sommittelultaan just.