Peura primijousella


#1

Pitkästä työrupeamasta voipuneena tallasin perjantai ehtoolla ennen hämärää jousen kanssa metsään. Ajattelin mennä metsästystornin tikkaiden yläpäähän keikkumaan josko kauris saapuisi hollille. Lokakuu, lunta, peuran jälkia valtavasti ja pikkunisäkkäiden jonkin verran. Rusakot olivat vielä lymyssä, ei jälkeäkään. Vanha viisaus että uuden lumen kolmantena päivänä alkaa rusakko vasta liikkua piti kutinsa. Olihan lumen toinen päivä vasta menossa.
No jos kaurista sitten. Nousin tikkaille joiden yläpäässä on tuliaseille suunniteltu koppi, jonka ampuma-aukosta ei jousella voi tehdä mitään. Ei edes lyhytjousella. Tikkaiden yläpäässä on kuitenkin kolme vaakalautaa joille juuri mahtuu seisomaan selkä kopin ovea vasten.
Ruokintapöntölle matkaa 16metriä ja kopin kulma hieman edessä, mitäköhän tästäkin tulee…

Ja heti tulee peura. 10min seisoskeltu ja peura varoen kaartaa hieman kauempaa nuuhkien ilmaa. Ja sitten pöntölle. Meikän pumppu alkaa pamppaamaan. Hämärä tihentyi ja katsoin että onko varmasti peura. On se, häntä roikkuu liian pitkänä ollakseen kauris. Kauriiksi myös liian iso ja pää erimallinen. Peuran vasa ja jo ihan hyvissä mitoissa.
Annan elukan aterioida ja teen harjoitusnoston jousella. Vetovaihe on erityisen jännitävä. Sitten puran. Nuoli hankaa jousta vasten ja siitä lähtee pieni ääni, peuraa tähyää, korvat kääntyilee. Ruokailee taas. Teen toisen harjoitusnoston ja vedon. Puran. Hohhoijaa.
Annan ruokarauhan. Itsekkin rauhoitun, mitäs tässä, ei mitään, kun metästysmaamme ovat liian pienet peuraluville ja ei ole korttiakaan ammuttuna. Ja mitä minä kortilla kun lupia ei pikkuseuralle heru.

Peura poistuu. Tulee pian takaisin kaverinsa kanssa ja minä vaan kattelen kun kaverit tarpoo edes takas. Kun ovat menneet ammun 6 metästysnuolta ruohotupsuun joka oli peuran etujalan kohdalla. Laskeudun alas ja totean että kiva nippu n. 20cm halkaisijalla. Kännykkään on just kuvan kera tullut Seikulta viesti: Primijousella kaadettu eka peura nykyaikana. Seikku oli kuusenjuurelta napauttanut urospeuran kumoon. Eli siis itse myös maan tasalla. Onnittelut. Hän itse kertokoon tänne tarkemmin. Veikkasinkin hänelle että hän tempun ekana maassamme tekee. Ja teki.


#2

Kiitos tarinasta. Otsikko oli kyllä vähän clickbait-tyyppinen :smiley: Itse vielä haaveilen samanlaisista tilanteista, mutta viimeistään ensi syksyllä alan harjoittamaan unelman toteuttamista. Tälle syksyä en kerennyt tutkintoa suorittaa ja nuolia säätää.

“Nuoli hankaa jousta vasten ja siitä lähtee pieni ääni, peuraa tähyää, korvat kääntyilee.” Pisti kyllä miettimään, että kuinka hiljaa pitää liikkua jos tahtoisi peuraa naakia. On ne esi-isät olleet eteviä kun sitä ovat tehneet leipänsä eteen.