Olen katsellut myös kuvia teräskaarisista varsijousista, mutta niissä minua on ihmetyttänyt jousien tukki.
Luulisi tukin olevan paksumpi kaaren ja lukon välissä. Onko kenelläkään mittaus tietoa kuinka jäykkiä teräskaaria on käytetty ns. perinteisessä Suomalaisissa varsijousissa?
Itse kokeilin tehdä varsijousta -90 luvulla käyttäen auton lehtijousesta leikattua kaarta, mutta tukki oli se mikä ei kyseisessä jousessa kestänyt. Tukki oli muistaakseni koivua ja virepyörä oli sivuvahvikkeineen raudasta. Mittatietoja en tukista tai kaaresta valitettavasti muista. Ja osat ovat hukkaantuneet vuosien varrella.
“Keskiaikaisia kuvituksia katsellessa jää se vaikutelma, että ainakin sotapyssyissä olisi pääsääntöisesti ollut puukaaret.”
Tuo nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Jos olet yhtään enempää keskiaikaisia kuvituksia katsellut, niin varsinkin komposiittikaaret olivat laajalti käytössä koko keski ja itä-euroopassa läpi keskiajan noin 1100-luvulta lähtien.
Ainakin Liédetin Froissart-kuvituksissa näkyy samanlaisia suurikokoisia kaaria, kuin Alcazarin ja Glasgow’n museojousissa. Samoin RP-G:n ykkösluvun aloituskuvan normanneilla on puukaaret.
Tämä riippuu suuresti siitä mitä ajan kohtaa “keskiajasta” katselee kun tuon termin alle kuuluu lähes 1000 vuotta ihmis historiasta.
Keskiaijan katsotaa noin yleisesti alkavan 470 luvulla ja päättyhän vähän ennen 1500 lukua.
Mitä nyt itse oon maalauksia, esineitä sekä mitä miel kuvia katsellut niin aika 50/50 ovat olleet juurikin tuohon 1200 luvun saakka ja tämä jälkeen komposiittien kuvat räjähtävät käsiin joka puolella (koska tällöin oli paljon sotija joita piti maalauksin pyhittää ja useat näistä on kopioitu eri puolin eurooppaa joissa samaa taistelua käydään uudestan ja uudestaan…), mutta samaan aikaan tuleekin lähes heti perään teräskaaret ja pikku hiljaa ruutiaseetkin nostelee laiskasti päätään.
Minun näkökulma asiaan on, että komposiitti- ja teräskaaret puhtaasti sotateknologian näkökulmasta syrjäyttivät puukaaret myöhäiskeskiajalla. Jos katsottaisiin tilastoja keskiajalta niin veikkaampa pahoin, että puukaarien määrä vähentyy 1200 luvulta eteenpäin juuri niin kuin Reinikainen totesi. Puukaaria tosin on ja tulee olemaan niin kauan kuin niitä on ollut. Niitähän teemme nykyäänkin.
Vielä tämän ketjun aloitusviestin kysymykseen “Millainen on perinteinen “Suomalainen” varsijousi ennen teräskaarten aikaa?”
Totuus lienee tässä se, ettei ole olemassa perinteistä Suomalaista varsijousta, vaan että varsijousi on todennäköisesti kulkeutunut muualta päin maailmaa Suomeen.
Mutta jos käännetään kolikko toisinpäin ja kysytään: “Millainen on ollut Suomessa esiintynyt perinteinen varsijousi”, niin se on jonkinlainen puukaari alkeellisella virityslaitteistolla (erilaiset tappilukot).
Aloitusviestissä oli siis kaksi kysymystä:
a) Millainen on perinteinen “Suomalainen” varsijousi ennen teräskaarten aikaa?
b) Millainen varsijousi on ollut käytössä pohjolassa ennen teräskaaria?
a) Ei voi vastata
b) Puu-tai komposiittikaari, mutta ei voi antaa yleispätevää vastausta.
Nuo Maciejowski Bible:n jouset näyttävät minustakin puukaarilta kyllä.
Kuvissa on vain se probleema, ettei noista todella saa selvää onko kaaret myötäkäyriä vai suoria kaaria. Aikajakso ca. 1245-50 viittaa kyllä puukaariin, mutta puukaarien hajoamisen myötä museoissa on vain tippa siitä mitä oikeasti on käytetty. Itse lähestyn puukaaria nimenomaan virityslaitteiden näkökulmasta, kun tiedämme näiden virityslaitteiden olleen olemassa jo komposiittikaarien aikaan:
-jalkatuki
-viritysvyöt
-vekara
-Goat’s foot lever
-Windlass
Koska komposiitti ilmestyi Eurooppaan noin 1100-luvulta lähtien on hyvin hankala arvioida puukaarten viritystapaa ja sitä myöten paunojen määrää. Puukaaria on oletettavasti viritetty ensisijaisesti viritysvöillä ja vasta myöhemmin noin 1200-luvun jälkeen windlass-kammella ja esimerkiksi goat’s foot lever:llä. Tämä taulukko antaa jotain osviittaa virityslaitteiden kehityksestä.
Varsinkin käsin viritettävät puukaaret ovat liikkuneet jo ihan inhimillisistä syistä varmasti reilusti alle 400 paunan. Skåne-jousiahan voi virittää helposti ainakin 300 paunaan istualteen. Viritysvyöllä puukaaret ovat liikkunneet kenties jossain 200-450 paunan hujakoilla. Mutta nämä myöhemmät uudemmat virityslaitteet ovat mahdollistaneet myös isompia paunoja. Keskiaika on siis iso aikajakso, mutta varsijousten kehityshistoriasta puukaaret ovat oikeastaan vain pieni sivujuonne myöhempien innovaatioiden suhteen.
Ilman suorien todistusaineistojen puutteita nykyisen Suomen kartan maaperältä nämä ovat kaksi varhaisinta varsijousen “tyyppiä” - on joko käytetty Suomenkin maaperällä tai ei.
Sitten on vielä tämä että mikä on Suomen maaperä. Pitää ymmärtää, että olemme olleet myös Ruotsin vallan alla .
Itse ehkä sanoisin, että jos näistä tekee KOPIOITA, niin kannattaa tehdä esimerkiksi ylläolevan lillohus-linkin kaltaisesti, ei esimerkiksi niinkään googlen kuvahakuun luottaen. Googlen kuvahaku on täynnä erilaisia “skåne-ennallistuksia”, joiden muoto ei vastaa ulkomuodoltaan tismalleen esimerkiksi tuota alkuperäistä skåne-löytöä, varsinkin jos lähdeviitteitä ei ole ilmoitettu. On olemassa myös muita myöhäiskeskiaikaisempia tappilukkomalleja, mutta nämä kaksi löytyä ovat ne tunnetuimmat esimerkit.
Jos jollain on tietoa Suomen maaperällä käytetyistä varsijousen puukaarista tai varsijousista yleisesti, todellakin tähän ketjuun voisi joku sitä laittaa.
Selvitykseni perusteella Suomen tai Karjalan alueen varsijousien puukaareista ei ole säilynyt muuta tietoja kuin kaksi muistelua 1900-luvun alusta, yleinen maininta Chydeniuksen väitöskirjassa vuodelta 1754 ja ainakin yksi tuomiokirjamaininta vuodelta 1644 oravanpyynnin yhteydessä käytetystä “puujousesta” (trääboga).
tämäkö lienee tuo chydeniuksen? onko puulajeista mitään havaintoa?
Marjakuusesta. “Vuosituhansia sitten, ilmaston ollessa nykyistä lämpimämpi marjakuusia kasvoi myös syvällä manner-Suomessa. Viimeisetkin esiintymät katosivat sieltä viimeistään “pienen jääkauden (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pieni_jääkausi)” aikoihin. Suomen kielessä oli omaperäinen nimitys marjakuuselle, jonka muotoja eri murteissa olivat muun muassa juka ja jukko.”
Puukaarista viitteen antaa kenties ristiretkien kausi, ei niinkään maantieteellisesti Suomen nykyiset rajat. Ristiretkien vallitessa oli jo laajalti komposiittikaaria. Yksi syy miksi suomalaisista puukaarisista varsijousista ei ole tietoa, saattaa liittyä seikkaan että jo ristiretkien vallitessa Ruotsista tai muualta päin oli tullut pääosin vain komposiittikaaria. Tämä antaisi osviittaa miksi juuri teräskaaresta on tullut myöhemmin merkittävä metsästysase eikä niinkään välttämättä puukaarista. Suomeen varsijousi on tullut vähän myöhässä siinä missä euroopassa on pidempi varsijousien kehityshistoria.
Jos puukaaria on käytetty on käytetty varmasti juuri niitä mitä Suomenkin maaperältä on löytynyt, poikkeuksena ehkä tuo marjakuusi jos se ei ole ollut soveltuvaa jousipuuta. Jos muistelmat viittaavat esimerkiksi katajaan ja tuomeen, on nämä vielä Suomenkin maaperällä toimivia jousipuita. Esimerkiksi vaahtera saattaisi olla yksi myös tärkeä suomalainen jousipuu. Missä ja miten marjakuusta on käytetty on itselleni vähän hämärää.
Chydeniuksen väitöskirjan sivulla 3 mainitaan, että “kun ei ennen metsästyksessä tunnettu ruutia tai ampuma-aseita, niin on selvää, että heidän täytyi käyttää osaksi loukkuja sekä muita samanlaisia pyydyksiä varsinkin suurempia eläimiä pyytäessä, osaksi myöskin jousia rautaisella tai puisella selällä, sellaisia joita he vieläkin pohjoisimmissa osissa Pohjanmaata käyttävät pienempiä eläimiä pyydettäessä.”
Mansien ja hantien asetusjousista (kts. kuva) löytyy enemmän tietoa. Niillä metsästettiin esimerkiksi soopeleita, kettuja, peuroja, hirviä ja karhuja. Sireliuksen muistiinpanoista, sivu 733: “Pyynnin loputtua jätetään jouset paikoilleen lepäämään (rihmaosat ja palikat poiskorjattua) - haarukoilleen. Sanotaan että jousen hyvä hoito vaatii, että se irrotetaan jänteestään. Kaari tehdään täällä pienestä, kaari kylkisestä suon partaalla kasvaneesta männystä, kuusesta tai semrasta - siis lylystä.”
Upeaa tekstiä, kiitos mangrove. Noista asetusjousista olen kuullut, mutta tuo kuva oli ensimmäinen laatuaan.
Lylyjousen täytyy olla toimiva metsästysjousi, niitä ei turhaan saamelaiset olisi esimerkiksi käyttäneet.
Yllättävää miten myötäkäyrältä kuvan kaari vaikuttaa suhteessa jänteeseen, mutta en saa kuvasta selvää onko tuossa lylyä. Myötäkäyrän kaaren käyttö kuulostaisi jo ihan teorioihin katsottuna järkevältä idealta. Kuusen tai männyn lyly toimii parhaiten juuri kun on vastakkaispuuta lylylle. Tästä voisi ehkä vetää johtopäätöksen, että juuri kuusen tai männyn lylyä on ollut helpointa löytää. Asetusjousi on tietenkin vain yksi esimerkki, eikä siitä voi vetää pidempiä johtopäätöksiä Suomen suhteen.
Varsijousen käyttöä on harrastettu nimenomaan oravanpyyntiin liittyen vielä 1600-luvulle saakka. Mielenkiintoinen elementti on mielestäni foorumilla esitetty asia, että oravanpyyntikin vaatii jonkinlaista tehoa jouselta. Kyllä se vielä puukaarellakin onnistuu. Olen kokeillut miten 80 paunainen puukaarellinen varsijousi iskee kolkan 5 cm styrox-levystä läpi heittämällä nuolen vielä 10 metriä levyn taka-alueelle. Siinä jo oravakin saisi kyytiä.
Kuusen lyly on muuten ihan hemmetin hyvä jousi jos onnistuu löytämään hyvän yksilön ja saa vastakkaispuuta. Uskon toimivan hyvn varsijousessakin. En ole varmma onko myötis paras lylyjouseen. Mäännyn lyly ja vastakkaispuu menee kokkkeiluun.
Kemin tuomiokunnan 1600-luvun puolivälin tuomiokirjoista löytyy kaksi lyhyttä mainintaa varsijousista (“teräsjousista”) ansoina. “Pyssyjä” (byssa) käytettiin ansoina jo 1600-luvulla, joten muita tietoja asetusjousista nykyisen Suomen tai Karjalan alueilta en ole onnistunut vielä löytämään. Väinö Voionmaa kirjoittaa kirjassaan Hämäläinen eräkausi seuraavaa (s. 266):
[…] ‘Jousi’ näyttää muinoin voineen merkitä myöskin suurempaa pyyntilaitosta, vipujousta; sellaisesta nähtävästi ovat saaneet nimensä useat laajahkojen paikkojen nimet, kuten vanhan Sysmän Sauvavuoren ja Vastamäen rajapaikka-pari Joutsjärven Haro ja Hautajärven pää, joissa nimissä on muinaisen suurmetsästyksen tuntua, Nilsiän Jousanmäki, jonka alueella on Vipumäki, sekä äsken mainittu Tervon Jousensalmi, jonka alueella on Vipusuo. […]
