Tämäkö on hyvää pergamenttia? Osaisitko kommentoida noiden eroista, miksi toiset halkeaa, miksi toiset repeää joka suuntaan?
Tuon linkin yritys myy nahkojaan kirjan tekijöille sekä museo esineiden rastaajille.
Halkeiluu tai repeilyyn en osaa vastata. Tuukka saatta tietää paremmin tästä iliöstä. Mulla on kyllä joskus repeillut ja silloin muistakseni oli vain kyse auringon hapertamasta ja vanhasta raakanahasta.
Omani ovat semi lörppiä ja haikaisen ne erittäin ohuella itse teroittamallani veitsen kärjellä ihan pöytää ja sormiani vasten ilman, että vaeltaa.
Jurille: Itse suosin varsijousten nuoliin nykyään pääosin vain puusulkia, koska ovat niin nopeita tehdä. Kulmahiomakoneella teen uran nuolen peräpäähän ja siihen upotan puuliiman kanssa sopivan puusulan. Puusulat eivät myöskään hajoa ajan kanssa niin kuin linnunsulat.
Reinikaiselle: Mitä liimaa käytät noihin pergamentteihin?
Nahaliimaa tai pikaliima.
Jere: Sulat nokki uraan asti kiinni VAIN jos ammut peukalo otteella. Muuten ei onnistu kun sormet ottaa sulitukseen kiinni ja painaa nuolta väärän asentoon.
Peukulla nokki vain lepää sormen päällä. Sormi nuolen päällä ja kärki alkaa vispata mihin päin vaan kun jännittää.
Tiedän, näin oli tarkoituskin tehdä. Alkaa siper-treenit.
Onko pituusammunnassakin pakko käyttää välimeren otetta? Voihan kaikki sormet olla nuolen alla…
Rane: Kyse oli noista turkkilaisista nuolista joissa on raakanahka sulat jotka on perinteisesti liimattu aivan nokki uraan kiinni. Kaikki sormet allakim toki tomii, mutta peukalo on järkevin koska tällöin jännettä pitävä pinta ala olisi pienin. Itse ammun kahdella sormella. Muistaakseni Monus ampuu kolme sormea alla?
En tilannut tuosta Mikken linkistä, vaan drumfactorysta 2kpl 14" levyjä vasikan nahkaa, sinällään samaa kamaa kuin tuo brittikauppa myy. Olisi vaan pitänyt ensin tiedustella tuotteita ja tilausta niin laitoin suoraan oston sisään tuohon toiseen kauppaan.
Tuohon Ranen ehdottamaan kiinnitystapaan: kokeilin tuota tyyliä viime syksyllä ja kiinnitys ei ollut ollenkaan vakuuttava. Sulat siis lähtivät irti helpolla.
Eikö Monus ammu peukalorenkaalla? Kumma juttu.
Kiitos! Enpä turhaan kokeile itse.
Uusi pergamentti saapui, paksuutta se 0.15-0.30mm. Jopa läpinäkyvää! Nyt vaan pitäisi tämäkin saada jotenkin halkaistua ja kiinnitettyä turkkilaisiin nuoliin jännepunoksen päälle. Siinä sitä on temppuilu. Pitää varmaan kysyä facesta konkareilta.
Tulipa mieleen, että jospa reunan kastelisi ensin – raakanahka turpoaa, jolloin halkaisu voisi olla helpompaa? Pitäisi varmaan kokeilla…
Tuotakin kokeilin, mutta se oli entistä hankalampaa. Pitää vielä terottaa erilaisia veitsiä ja kokeilla uudemman kerran.
Uusi ajatus – voisiko tuo onnistua hyvin teroitetulla käsihöylällä. Höylä ylösalaisin, nahka teränsuun eteen, painetaan sileällä puupalalla nahka höylän pohjaa vasten ja liu’utetaan terää vasten. Saisiko siten tehtyä nahan syrjään tasaisen viillon? Tuossa on hyvä olla säädettäväkitainen höylä, jonka kitasyvyys on hyvin pieni. Pitäisi varmaan kokeilla…
Katkoterä tai partaterä vaakatasoon pöydän päälle, korkeudensäätö paperinpaloilla. ?
Otatte kulmasta kiinni ja viillätte reunan auki. Ei oo niin vaikeaa 
Mikke pitää Petikon Waistossa tai viimeistään Primikisassa raakanahan halkaisunäytöksen! Omat raakanahat mukaan!
Vai teenkö youtube pätkän?