Nykyään tahtoo ampuminen olla sen verran harvinaista puuhaa, että normijäykkyyksinen, vajaa 50-paunainen jousi ei ole mikään nautinto ampua: ei jaksa kovin kauaa, tekniikka ontuu ja onnistuminen sen myötä. Tarvitsen siis kevyemmän jousen. Lohjalaisen sähkölinjan alta löytyi taannoin mukavan tuntuinen, noin viisi senttiä paksu pähkinäpensaan runko, jonka kuorin kuivumaan. Kurvit olivat kauniita ja tarjolla oli sopivasti vastakäyrää:
Siitä sitten etenin hiljalleen tavoitellen vajaata neljääkymmentä paunaa täydessä vedossa. Arvaamalla pistin leveydeksi kahvasta keskilapoihin 30mm ja paksuudeksi lavan tyvellä 21mm. Kahvan jätin niin paksuksi, että se ei edes tunnu juuri taipuvan:
Lavoissa oli mutkaa niin, että aihio oli aluksi vajaat pari tuumaa vastakäyrä. Valmis jousi on “keskimäärin” jokseenkin suora, eli virumaa tuli reilu tuuma. Lyhyellä matkalla ammusekellessa tuo tuntuu heittävän nuolia aika napakasti - maalisäkistä läpi niin, että verstaan oven vaneri paukkuu. Kaikilla kepeilläni näin ei käy. Tällä osun usein lähelle sitä, mihin yritänkin.
Jänteen punoin Tallinnasta ostamastani pellavalangasta, 10 lankaa, á 16 paunaa. Teen vielä nahkakahvan ja laitan sitten pari detaljikuvaa mielen virkistykseksi!
Hieno jousi. Mukavan luonneikasta mutkaa. Hyvä kun on miellyttävä ammuttava. Niin se pitää olla, liian moni ampuu liian jäykällä jousella (minäkin?? ).
Tilleri näyttäisi omaan silmään olevan hieman liian taipuvainen kahvan vierestä, mutta kerran on luonnonmutkaa ja settiä reilu tuuma, ei ongelmaa.
Heikillä on taito hyppysissä! Haasteellisen näköinen aihio, josta tuli kaunis jousi. Ja vielä pellavajänne!
Ihan kuin ylälavan keskellä olisi vähän jäykkää kohtaa, tai sitten ei. Vaikea sanoa pelkästään taipuman perusteella. Varmaan viruman jakautumisen perusteella voi tehdä myös päätelmiä.
Hyvin on osunut talouden motto Heikin pään päälle. Sopii hyvin tähän jouseenkin. Lisättäköön tähän vielä toiselta foorumilta poimittu, myös jousiin ja jousiammuntaan hyvin sopiva sanonta:
“Good days give happiness, bad days give experience, worst days give lessons and the best days give memories.”
Tillerissä voi olla kyllä sanomista, mutta kahvojen viereinen taipuma näyttää liialliselta mielestäni siksi, että lavat lähtivät jo aihiossa tuollain vastakäyrästi liikkeelle palautuen “peruslinjalle” ja taipuvat valmiina itse asiassa aika vähän. Ylälavassa taas on jäykemmän näköinen kohta, koska siinä on selvää vastakäyrää alun perin.
Kaikki tosiaan järjestyy, vaikka ei hetkittäin siltä tuntuisikaan
Sehän on B-lonkkari. Ja tyylikäs sellainen. Osaavissa käsissä ensivaikutelmaltaan vaikea kapula muuttunut hienoksi jouseksi. Pähkinä on pop. Ammutiinhan pähkinällä viime keväänä SE American Roundilla.
Mites Heikki ne sun haapajousien suorituskyvyt…? on päässy unohtumaan. Eilen kurssilla oli puhetta niistä ja muistelin että noin 40 paunaisia sait niistä tehtyä ja joku hyvä pituusammuntatulos tuli jollain haapajousella.
Haapajouset lepäävät hyllyssä ja lankut varastossa odottamassa veistäjän kättä. Tein pari n. 30-paunaista, joista paremmalla, vatsapaahdetulla pituusnuoli lensi 201 metriä, myötätuulen kyllä avustaessa. Vatsa ryppyilee, mutta kestää. Tavoitteena on tehdä vähän jäykempi ja ampua alle 35-paunaisten primitiivisten selffarien maailmanennätys, joka lienee tätä nykyä 210 metriä…
On kyllä makea jäkkärä! Kivikausikaliiperin luonnepuusta tehty kovaheittoinen selffari on ihan parasta huttua. Ja tosi on sekin, että sähäkällä 37-paunaisella hakkaa epämukavan 50-paunaisen, ihan millä tahansa paitsi paunamittarilla.
Yksipuisten 35# maailmanennätys on jo 15 vuotta vanha ja tosiaan 210,37 metriä. Taitaa olla suunnilleen vähiten kilpailtu luokka, ja siksikin oiva maali ennätyksentekoon. 35# lonkkareilla on ammuttu 236, 92 metriä, mutta siellä on sademetsäterassilankkua vatsassa ja hikkoria selässä, eli ihan eri välineestä kyse. Olisihan se kova veto ampua hötöpuulla ME. Ainakin Baker myhäilisi vielä viikon päästä, kuultuaan.
Haaste otettu vastaan! Eli yksipuisten alle 35-paunaisten jousien luokka. Jere meinaa syreeniä koittaa? Lieneekö turhan painavaa puuta noin kevyeen jouseen? Itse varmaan kokeilen tuomipihlajaa (painavaa…), vaahteraa tai kunnolla paahdettua jalavaa. Mutta jos Heikki ampuu haapajousella yli 210 metriä, niin, mikäs sen hienompaa!
Tein pituusammuntasäännöistä alustavan raakaversion, jonka lähetin Tuukalle kommentoitavaksi. Ne mukailevat pitkälti Yuku-foorumilla käytyä keskustelua aiheesta. Ajattelin, että ennätykset kerätään sekä keinokuitujänteillä että luonnonkuitujänteillä. Jäykkyysluokat alle 35 paunaa, alle 50 paunaa ja rajoittamaton ja jousiluokat yksipuiset, laminoidut, komposiitit noin pääpiirteittäin. Toivottavasti saadaan Tuukan kanssa viilattua nuo luokat kelvollisiksi.
Mukaan voisi vielä lisätä eri nuoli luokat: Pituus, metsästys sekä taulunuoli.
Keskiaikaisissa sotanuolissa on: Standard arrow, Livery arrow (MR arrow), Quarter pounder sekä pituusnuoli.
Näitä ei suomessa ole kukaan muu ampunut kilpailuissa kuin minä sekä Mikko Haverinen.
).
