Osagerekurvi 48 paunaa

Unkarin osagea, 48 paunaa 28 tuuman vedolla. Aihio oli melkoisen luonteikas - oli oksaa, halkeamaa ja kieroutta ihan riittävästi, kuten osagella yleensä tuppaa olemaan. Rekurvit tein komposiittijousen muotilla, hyvin toimi. Leveys leveimmillään reilu 40 millimetriä, vastakaarevuutta saman verran. Pituus selkää pitkin 169 senttimetriä. Kahvassa pellavanaru, nokeissa sarvea. Kiva jousi ja heittää mukavasti nuolta. Virui hyvin vähän ja siksi tässä jousessa on sellainen jännä kuitujousimainen tuntu, hyvin eloisa, teräksinen.

9 tykkäystä

Karvat pois niin näyttää paremmalta :grin:

1 tykkäys

Sitä se vaimokin sanoo…

1 tykkäys

Hieno veto. Kiinnostaa, miksi sarvipalat nokeissa?

Siksi, että niin toivottiin. Vaan vähän jo ihmettelen, että miksi Menna niin kovasti polemisoi selkänokkeja ja muita piirteitä siellä ja tuolla. Ootellaan vaan Mennan jousia, vaikka uskoakseni sieltä pukkaa kyllä täyttä puhdasoppista laatua.

Alat vaan Tuomo sanoa että et tee selkänokkipaloja enää.
Sivustolle vetovalikko jonka alla:

  • sivunokki
  • tappinokki
  • selkänokki jännepunoksella vahvistettuna
  • sarvinokki

Ootellaan Mennan jousia tosiaan, mutta älä henkeä pidätä… :smiley:

Englantilaistyyppinen sarvinokki tuollaisessa jousessa…? Hieno ratkaisu olisi ollut sellainen, jossa nokin kohdalla olisi ollut paksummalti puuta, vaikka vähän vaaleaa pintapuuta. Ei olisi tarvinnut liimata mitään. Itse asiassa, pitääpä miettiä sitä ensi kerralla, vaatii vain vähän ennakointia, kun kaivetaan puuta valitulle lustolle.

Sivuhuomiona vielä, että äänekkäimmät kritisoijat ovat niitä, joiden jousia on täällä vähiten esillä…

Enkös mää sulle ole Tuomo juuri sellaisen samasta puusta tehdyn selkänokin tuonut jo ajat sitten kuvattavaksi? Mulla oli niitä kaksi yhdes vaihees.

Niinpä taisit muuten tuodakin! Enhän minä kaikkia pikkujuttuja voi muistaa… Pitääpä etsiä, että löytyisikö kuva jostakin.

Itseasiassa…onnistus. Kaipa tommosen vois jokus tehdä.

Jousimetsästäjät metsästää. Metsästäjälle on ehdoton etu käyttää yhtä ja samaa jousta mielellään useamman kauden ajan. Metsästys vie helposti kaiken vapaa-ajan ja -energian. Silloin ei tehdä jousia, vaan tehdään jousiammuntaa alkuperäisellä tavalla, ja syntyneet seikkailut ja tulokset jaetaan kollegoille nautittaviksi.

Kesälläkin?

Ei tällä kukaan kuittaile jatkuvasti, että väärin metsästetty, mitä nyt toki välillä vähän vastavetona pitää mainita jotain muovijänteestä.

Mutta hyvä, että jaat metsästysjutut, ne ovat kyllä hyvää luettavaa.

Ohi asian vielä sen verran, että eikös asiaansa vakavasti suhtautuvalla metsästäjällä pitäisi olla ainakin kaksi tai jopa kolme identtistä jousta? Jos pääjousi kosahtaa kesken kauden, niin mitäs sitten tehdään, ellei ole varajousta? Vähän sama kuin nuolissa, pitää olla monta identtistä käytössä.

Yksipuinen selkänokki vai?

2 tykkäystä

Hiton hieno jousi Tuomolla joka tapauksessa, oli nokkipala miten päin vaan!

No, kyllä. Seuraava koitos on kaurispukkien kevätpyynti, joka päättyy 15. kesäkuuta. Villisikaa, supikoiraa, piisamia ja minkkiä metsästetään koko kesän läpi. Elokuun alusta saakka kettu, mäyrä ja näätä ovat nuolten kohteena. Elokuun aikana vielä kyyhkyjahti ja sorsajahti ehtivät käynnistyä. Kesäkuun alusta läpi kesän on jousikalastuskausi. Kiirettä pitää!

Tällä hetkellä valmistan kuumeisesti uusia metsästysnuolia, sekä menetettyjä korvatakseni että aiempaa parempia nuolia tehdäkseni. Metsästysammuntatreeniä tarvitaan myös. Siinä uusien nuolten testaaminen on keskeisessä roolissa. Ihan kohta pitää olla virheettömien leikkurien ja timmin ampumakondiksen kanssa kaurispukkeja yrittämässä.

Kuulostaa kuittailulta kommenttiini yhden ainoan jousen parhaimmuudesta, mutta ohi menee. Metsästäjälle on ehdoton etu käyttää yhtä ja samaa jousta mielellään useamman kauden ajan. Joskus jousi hajoaa kesken kauden, ja siksi plakkarissa on tietenkin varajousia. Se ei mitenkään negatoi yhdessä jousessa pysymisen hyödyllisyyttä.

Tuomo: Siksi, että niin toivottiin. Vaan vähän jo ihmettelen, että miksi Menna niin kovasti polemisoi selkänokkeja ja muita piirteitä siellä ja tuolla. Ootellaan vaan Mennan jousia, vaikka uskoakseni sieltä pukkaa kyllä täyttä puhdasoppista laatua.

Meikä: Aaah, tilausjousi ja selkänokkeja haluttiin tilaajan toimesta. Ymmärrän täysin.
Jousi mallintaa Jenkkityylisestä “uusprimi” tyylistä, joissa paksu kädensija, rekurvit ja sarvivahvistuksia ja änärit. Ajanajakso n.1940- ja vuosisadan jälkipuolisko. Edelleen pidän sitä hienona vetäisynä. Tuollaisia jousia ei tee vuoden-parin jousien tekokokemuksella. Tämä on jo taitoa vaativaa tekemistä. Et missään vaiheessa myöskään mainosta sitä primijouseksi ja sen tautta jäljempänä kirjoitettua tekstiäni ei pidä ottaa soimaamisena, kouluarvosanana tms. Kunhan totean silmämääräisesti kuvien perusteella asioita.
Mun mielestä kaikki saa tehdä millaisia jousia tahansa, kunhan kysyin perusteita selkänokeista. En tuominnut, antanut sitä kritiikkinä. Perustelut tuli. Hyvä.

Seuraava ei siis ole krittiikki, vain huomioita jousesta.
Jousen sivuprofiilissa (liki läpitaipuvassa, hienoisessa deflex tillerisessä vedossa) on Pohjois Amerikan Lounaisosien natiivijousien henkeä, joskin rekurvit ovat niihin verraten pitkät ja ylitaipuvat eteenpäin. Jousen kokonaispituus 169 menee yli 40cm yli alueen tyypillisten jousten, jopa enemmänkin. Alueen tyypillinen nokkimalli oli tappinokki variaatioineen.

P-Amerikan Koillisalueiden metsäseutujen jousissa oli myös rekurveja. Ja ne olivat pituuksisltaan tämän osagen kaltaisia. Pelkissä puujousissakin (mm. Mohawk, Mohegan…) on vastakäyriä kärkiä. Olkoonkin että museokuvien perusteella vastakäyrän osuus ko. jousissa on pidempi ja loivempi.

Kädensija muotoineen ja iskulevyineen on nättiä käsityöjälkeä mallintaen ELB jousista iskulevyn ja kuitujousista paksuuden/muotoilun. Vrt. Laubin (American Indian Archery 1980 s.38-39) kirjassaan ihan pokkana esitti paksuja kädensijoja natiivijousissaan ja puhui tuhatvuotisista perinteistä valmistaessaan jousiaan. Kirjassaan toki oli myös trad. kädensijoja, mutta kömpelö esitys Laubinilta kun jätti muoto/paksuusasian erityishuomiotta.
Nämä piirteet, sekä selkänokkipalat tulevat pääosin myös siitä kuitujousien aikaisesta maailmasta. Äänenvaimentimet jänteessä ovat Jenkkilän 1900-luvun jousimetsästys romantiikkaa. Joskaan en kiistä niiden toimivuutta.

Jos olisin tilaaja joka ei ole koskaan tehnyt puujousta, tai en olisi koskaan omistanut yhtään puujousta, olisin onnen soikulana hankittuani tämän jousen. Voin kuvitella mitä alkukantaiset voiman tunteet värisevät selkälihaksissa ja mielessä kun vetää tätä jousta verrokkina avauruusajan materiaaliisiin jousiin. Metsästyspaunat omaavana jousena tällä kaadettu riista kuljettaa ajatukset tuhatvuotisiin perinteisiin ja linkittää kaatajan luiseen, veriseen sekä nahan ja lihan väliseen hajun ketjuun, johon maailman väestöstä prosentuaalisesti enää aniharva pääsee osaksi.
Silti jousi on runsas sekoitus erilaisien puujousien kulttuurisia ja ajallisia ominaisuuksia. Puujousi sarvikoristeilla. Kuten sanoin, ei tekijä muuta väittänytkään. Osagerekurvi 48 paunaa.

Tuomo: Sivuhuomiona vielä, että äänekkäimmät kritisoijat ovat niitä, joiden jousia on täällä vähiten esillä…

Huom. tämä on vain huomio, ei haitaksi tarkoitettu kritiikki. Kunhan analyseeraan.

Tuomo: Ohi asian vielä sen verran, että eikös asiaansa vakavasti suhtautuvalla metsästäjällä pitäisi olla ainakin kaksi tai jopa kolme identtistä jousta? Jos pääjousi kosahtaa kesken kauden, niin mitäs sitten tehdään, ellei ole varajousta?

Mun metästysjouset, kuten jouseni muutoinkin ovat hyvin samanlaisia. Pituudet 120-135cm. Kaikki. Ominaisuuksiltaan ne ovat samankaltaisia. Kahta samanlaista jousta en ole onnistunut tekemään, jos en ihan 100% kopioita yrittänytkään.

Voin niistä kuvia laittaa joskus. Ei ne paljon poikkea aiemmista jousistani. Eiköhän niitä ole nähty täällä ja mittelöissä jo silmiin sattuvan paljon.

3 tykkäystä

Se on kyllä jännä miten jenkit on menneet tuohon paksu kahva - isot rekurvit - selkänokki - jännevaimentimet meininkiin. Ja ne oikeat intiaanijouset on heillä siellä ihan vieressä. Joka hiton museossa? :smiley:

1 tykkäys

Joo … primitive archery sivustolla ei nää mitään muuta kun osage jousia 40-55# ja selkä nokeilla. Monessa vielä hyllyt millon mistäkin… aika paskaa

1 tykkäys

Facessa sama. Aika moni jousi noudattaa siellä samaa kaavaa ja sitä enempi saa tykkäyksiä mitä kalliimmasta/kiiltävästä/harvinaisesta materiaalista selkänokit ja muut on tehty. Oikeasti kunnioitettavat ja tavoiteltavat asiat kuten hyvä tilleri tai jousen luotettavuus jäävät arvostuksessa taka-alalle. Tulee välillä semmoinen fiilis, että esim. kulttuurisidonnaisuus ja omavaraisuus hautautuu kaikkien kiiltävien selkänokkijousten alle ja tulevaisuudessa ainoa muisto primitiivijousista on nettikaupan alasvetovalikon materiaalivaihtoehto.
Puuh… tulipahan avauduttua

2 tykkäystä

Hyvää keskustelua ja pistää kyllä miettimään.

Mutta, miksi jousentekijät eivät tee enempää esihistoriallisten ja historiallisten jousien replikoita? Euroopastakin tunnetaan kymmeniä erilaisia esihistoriallisia yksipuisia jousia mutta niitä ei kukaan tee, ehkä nyt Holmegårdin jousta lukuunottamatta. Tai no, Mikke nyt tietenkin on tehnyt. Mutta aika vähän niistä on keskustelua.

Jos kulttuurisidonnaisia jousia katsotaan, niin englantilainen sotajousi on aika suosittu malli. Suomessa myös Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden jouset, ja kuriositeettina turkkilaiset pituusammuntajouset. Mutta muuten on aika hiljaista, niin Etelä-Amerikan, Afrikan kuin Aasiankin suhteen.

Juuri nyt ei ole jousia (paitsi monet pitkän aikavälin projektit) työn alla mutta mielessä on pyörinyt, että pitäisi tosiaan tehdä joku esihistoriallinen jousi, esimerkiksi Schnidejochin tai Nydamin jousi. Malleja kyllä riittää.

1 tykkäys