Komppaan. 130-senttinen, 30 mm leveä ja keskeltä 20 mm paksu säle riittäisi, jos vaan joltain liikeneepi!
Kaikkihan on kaupan, kun hinnoista sovitaan, on vanha viidakon sanonta… mietitään myyntiä myöhemmin…
Aikani kuluksi kaavailin sahausta oheisen kuvan tapaan oletuksella, että “läskipuuta” on n. 1 cm (joka pitänee lastuta pois). Keskeltä yksi reilu aihio selffariksi, sen alta selystettävä vatsakappale ELB:iksi ja sivuista joko selffarit tai selystettävät staavit riipuen puun laadusta ja paksuudesta… Saas nähdä, miten käy. (Ruudun sivu paperilla vastaa 1 cm.)
Ainakin pöllit on matkalla ilmoituksen mukaan ja jäljityskoodit on saatu.
Tässä vielä saksalaisen Simonin taidonnäyte. Hyvälaatuinen osage ja taitava tekijä, niin ei siinä paljon puuta tarvita. Kohta päästään täällä Suomessakin veistämään!
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,61431.0.html
Nyt näkyy Flgellassa tulleen myyntiin kunnon jööti, suora, säde 12 cm ja pituus 2 m. Hintakin sitten myös komea 179,-
Ne meidän tilaamat pöllit lienevät melko lähellä uutta kotia tällä hetkellä…
Kysynnän ja tarjonnan lain mukaan mennään. Edelliset vietiin heti käsistä, joka tarkoitti, että hinta oli edullinen. Nyt sitten pyydetäänkin kunnon hintaa.
Hienoa, että Unkarista on löytynyt tällainen kontakti. Kaksi jännejousta ja yhden puujousen osagesta tehneenä pidän sitä kyllä eniten tavoittelemisen arvoisena jousipuuna, kuten comanchet ja monet muutkin aikoinaan asennoituivat. Osagea on kuitenkin myös huonoa, joten toivotaan, että myyjät ovat asioista perillä ja korkealla moraalilla liikkeellä.
Suomen ensimmäinen osage-jousten tekijä on tietojeni mukaan Muri Salin, joka tilasi palikan Saksasta joskus 1989 tai 1990. Se oli lyhyt melko huono pala, josta sai muutaman jousen. Yksi niistä on minulla, mutta se toimisi lähinnä varsijousen kaarena, niin lyhyt.
Petri Kokkisen ja Riku Hämäläisen kanssa ostimme Saksassa intiaanileirillä osage-pölkyt mieheen 1991. Niiden hinta oli muistaakseni 40 tai 45 Saksan markkaa per pölkky. Siis noin 100 silloista suomenmarkkaa. Pölkkyjä oli myynnissä kymmenkunta ja nopeimpana pääsin valitsemaan ensimmäisenä. Mielestäni sarjassa ei ollut hyvän näköisiä kuin ehkä pari, loput vaikuttivat maatuneilta.
Sain tehdyksi kolme aihiota pölkystäni. Parhaasta tein jännejousen 1992. Vaihdoin sen karhunnahkaan myöhemmin. Se oli 62-paunainen, jänteiden päällä kalkkaron nahka. Toinen jännejousi syntyi 1998 ja vaimo on sillä ampunut nyt liki parikymmentä vuotta, se jousi on 44-paunainen. Kolmas on vieläkin vailla jänteitä, pitäisi tehdä se tässä lähiaikoina.
Jake Leviltä Turussa ostin jousitavaraa ja joukossa muutama hänen tekemänsä hikkoriselkäinen osagejousi. Yksi niistä meni poikki tilleröintivaiheessa. Olin liian ahne saamaan sen valmiiksi ja luotin hikkori-osage-yhdistelmään. Yhdestä Levin osage-lirusta tein joku vuosi sitten puujousen, jonka monet ovatkin nähneet. Se on vain 40-paunainen. Päässä sinertävä jousitupsu, kuten tuon jousen esikuvana olevassa kiowa-jousessa.
1 tykkäys
Halko on juuri jätetty mun autokatokseen…
Jee! Tunnin sisään on tulossa “tommosia pöllinpätkiä”. Saas nähdä…
Aikamoinen mötkylä sieltä tuli, lienee paperiin merkattu 40kg lähellä. Hieman vino pulikka, mutta onhan noita oiottu ennenkin…
Tykkäsin, kun pinnasta löytyikin vain 5mm mantoa 
.
Lustot erottuu kivasti, toisin kuin monissa kotopuissa.
Nyt jos tätä käsittelee kuin syreeniä, jättäisin ensiksi tuossa muodossaan kuivamaan pari viikkoa liiterissä, sitten aihoiksi ja liiteriin, jonka jälkeen vasta 3-4cm paksuuksissa sisälle kuivamaan.
Mitä on muut mieltä?
Kuten syreenin, myös osagen saa halkeilemaan päreiksi huolimattomalla alkukäsittelyllä. On se vähän miedompi kutistuja, mutta en ottaisi mitään riskiä kovalla rahalla ostetun ja rahallakin harvinaisen kaman kanssa.
Näitten päitäkään ei ole maalattu joten kannattaisiko ne maalata jollain öljymaalilla ja jättää talveksi kuivumaan ullakolle? Katsoin että hyvin voi vetää kolmeen sektoriin sirkkelillä (jos olisi). Eikö ole riski että alkaa vääntymään jos pilkkoo märkänä?
Mulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista aarretta joten pitää kysellä…
Tilasin ja sain kaksi pölliä, selvästi pienempiä kuin tuo Jeren möhkäle. Toisen ajattelin halkoa jousiaihiokokoon ja toisen sahata. Tai jos halkominen sujuu nätisti, niin sitten halon molemmat.
Jos katselee osagen myyntikuvia netissä, niin suuri osa on sellaisia, joissa aihiosta on veistetty pois kuori sekä pintapuu. Tiedä sitten, että houkutteleeko mahdollisesti kuori pintapuineen tuholaisia sikäläisissä olosuhteissa. Itse ajattelin ainakin osan aihioista veistellä heti yhdelle lustolle, riippuen vähän siitä, miten ehdin. Kaipa tuo säilyy muutenkin, jos pääsee vain kuivumaan. Toisaalta, yksi jousi pitää kyllä saada ammuntakuntoon nopeasti!
Ehkä nykyajan kovin osage-asiantuntija, Dean Torges, totesi, että tuoreeltaan kuorittu osage halkeilee pahasti, joten yleinen tapa prosessoida on lohkoa kuorimattomat osagerungot neljänneksiin, maalata päät umpeen ja odottaa pari, kolme vuotta.
Torgesille tämä ei käynyt, vaan hän raakamuotoili kaikki osagensa tuoreeltaan lähelle lopullisia mittoja, myös selästä valitulle sisälustolle vetopuukottaen, höyrytti ja pakotti muottiin, missä alkukuivettuaan osaget kuivattiin lämpökaapissa nopeasti puusepänkuiviksi. Prosessi vei pari kuukautta, ja siitä tulevat aihiot olivat paljon parempia kuin neljännestukkeina vuosia kuivatut, jännitteelliset ja refleksiltään epätasaiset puut.
Bowyer’s Bible I:tä myöten on nimenomaan osagen yhteydessä mainostettu tekniikkaa, jossa tukin pintaan ajetaan käsisirkkelillä syviä, yhdensuuntaisia uria jousiaihioiden välein. Näitä pitkin vesi pääsee pakenemaan ja aihiot voidaan lohkoa tarkasti irti.
TBB I:ssä Ron Hardcastle kertoo osagen mantoon porautuvista ötököistä, joiden tunnelit menevät liian usein sydänpuun puolelle asti. Ainoa keino varmistaa, että näin ei käy on poistaa puusta tuoreeltaan sekä kuori että manto. Tällöin halkeilukaan ei ole niin vakavaa.
Ihanko oikeasti nyt jo pitäisi kuorimiseen ruveta? Samahan se on sitten kerralla vetää aihioiksi ja jättää liiteriin.
Ok.
Toi onkin hyvä prosessi. Ensin vetää uloimmat kerrokset vege. Sitten sirkkelillä urat kun ne pääsee silloin piirtämään helpommin pintaan.
Pari lohkoa voi jättää kuivumaan siitä päät maalattuna ja lohkasee yhden irti työstettäväksi heti.
Kiitos Tuukka!
Yhden pöllin haloin äsken kolmeen osaan. Kyllä halkesi nätisti ja täsmällisesti! Ei paljon tarvinnut kirvestä näyttää. Päästä aloitin, eikä edes meinannut karata kertaakaan. Halon toisenkin aihion, sahaan aihiot karkeaan muotoon ja poistan kuoren. Sitten saa verstaalla kuivua aikansa. Yhden aihion otan saman tien käsittelyyn ja sisäkuivaukseen. Kuka ampuu osagejousella Taka-Hikiän kisassa? Vajaa kuukausi aikaa, hyvin riittää!
1 tykkäys
Hienoa, semmonen kutina olikin että kivasti halkeasi osage. Ei tohdi vielä takahikiässä… Tehdas tuottaa miljuuna muuta kalikkaa!
Pöh, äijät jo saaneet pöllinsä. Mun ja Mikken vielä Riksun matkahuollossa ja luvassa toimitus tänään 12:n jälkeen…
1 tykkäys
Tuossa se on, TiteBondia päissä. Aika ropeli ja nyt meni mietintään, kuinka otan jousiaihiot siitä ulos. Ei taida H-mallin sahaus ihan onnistua, mutta jos yhden selffarin saisi ja lopuista pariin jouseen selystettävää, ehkä jatkamalla kolmeenkin…
Onpas tosiaan kierrettä. Voisikohan tuosta kokeilla aluksi lohkaista kulmasta yksi aihio irti, veistellä muotoonsa ja vääntää suoraksi? Osagesta ei ilmeisesti lonkkaria kannata tehdä, vaan lattajousi, jolloin suoraksi vääntäminen voisi olla kohtuullisen yksinkertaista. Varsinkin kun osage reagoi hyvin kaikenlaisiin taivutteluihin lämmön/höyryn avulla. Muutama yksipuinen jousi noin ja laminaatteja tuosta ainakin saa. Puuta tuossa on aika paljon ja kierrettä lukuunottamatta näyttää siistiltä.