Osage-LB

#19

Missä piireissä @TuukkaKumpulainen oikein liikkuu, jos on törmännyt johonkin “osage-kulttiin”? Mielipiteet voi esittää mielipiteinä ja suhtautua niihin vain mielipiteinä. Tai sitten iskeä pöytään taas niitä kovia faktoja, ettei tarvitse vain mielipiteillä sivallella. Ja Tuukkahan tekaisee sitten malliksi 80-paunaisen jousen jostakin toisesta yhtä oksaisesta ja mutkaisesta puusta?

On hyviä puuyksilöitä ja huonoja puuyksilöitä. Tämä osagelonkkari näytti paremmalta kuin sitten lopulta oli, piilo-oksa oli ikävä yllätys. Tuskinpa tuollaista piilo-oksaa olisi mikään puuyksilö kestänyt pitempään kuin tämä kesti. Keskimäärin osage on kuitenkin erittäin lujaa puuta, sitä ei varmaan Tuukkakaan pysty kiistämään.

Tuolta toisesta ketjusta poimittua Tuukan kommentoima:

Nämä siis yksipuisten parhaimpia pituusammuntatuloksia. Muut olivat marjakuusella. Eipä siinä listassa muita puulajeja ollutkaan, pähkinäpensasjousta lukuunottamatta. Mutta en ehkä vertaisia osagea ja pähkinäpensasta.

Lopuksi olisi mukava kuulla Tuukan mielipide, että mikä on niin sanotusti “paras” jousipuulaji, jos otetaan jostakin pusikosta keskimääräinen yksilö, jossa voi olla vähän mutkaa tai oksaa? Tuomea on Tuukka mainostanut yhdeksi suosikkipuukseen mutta tuskinpa siitä tuollaista 80-paunaista lonkkaria tekee. Syreeni on toinen Tuukan suosikki mutta ohutlustoisena poksahtelee selästä varmaan enemmän kuin mikään toinen puulaji. Vuorijalavasta, isotuomipihlajasta ja marjakuusestakin on Tuukalta joskus kriittisiä kommentteja kuulunut. Trooppisia puita ei varmaan lasketa mukaan. Kultasadetta on aika vaikea mistään saada. Marjatuomipihlaja? Onnellinen saa olla, jos jousikokoisen aihion jostain löytää. Sama koskee orapihlajia.

#20

Tuomesta on tehty norjassa Danielin toimesta yli 90lb ampuva litteä lonkkari jota ainakin Evgeny sekä minä olemme vetäneet.

Takaisin osageen.
Onko osagea kuinka paljon nyt suomessa sekä muissa pohjois maissa? Norjassa (se pieni tekijä piiri jonka nyt itse tunnen) on monta laminaattia sakä samasta Unkarin netti kaupasta ostetuja pölkkyjä ainakin 4. Monkato toimivaa jousta siellä on, niin minulla ei ole tietoa kuin kolmesta.

Jerellä yksi ja oliko se nyt Ranella vai jollain muulla jolla on yksi lonkkari mennyt vasta rikki??

1 tykkäys
#21

Mä oon tehnyt 7 jousta osagesta, joista 2 mennyt rikki. Toisessa oli syykulku huono ja toisen jänneselän liimaus petti.

1 tykkäys
#22

Tuomo: ymmärsit rivakasti väärin. Viestini pointti oli, että osage ei ole sen kummempi jousipuu kuin muutkaan, vaikka on satoja ellei tuhansia jousentekijöitä, jotka pitävät sitä täysin ylivertaisena tai jopa ainoana väärtinä jousipuuna.

Totta kai ohutlustoinen syreeni poksahtaa selästä, kuten kaikki kehäputkiloiset puut tekevät ohutlustoisina. Olisi epärehellistä todeta ohutlustoisia syreeneitä rikottuaan, että syreeni se hajoaa erityisen helposti. Kokeilepa tehdä vähäsettinen 50 - 70-paunainen jousi saarnesta, jalavasta tai vaikka osagesta, jonka ulkolustot ovat millin murto-osan…vajaan millin paksuisia. Asiallisella selkälustolla varustettua syreenijousta voi vetää surutta 2,20-vetosuhteella ilman rikkoutumista, aivan kuten asiallisella selkälustolla varustettua värimulperia et al.

Totta kai oksankohdat ovat riskitekijä kaikille jousipuille. Varsinkin pitkässä ja kovassa käytössä niistä seuraa useimmiten ongelmia, joita ei esimerkiksi jousia sarjatulella tehdessä koskaan ehdi ampua esille.

Olen höylännyt viimeisen 25 vuoden aikana ehkä 100 kiharakylkisen jousiaihion kyljet kylmästi suoriksi, ilman yhtään pettämistä. Sekä Jerellä että JPP:llä osagejouset pamahtivat poikki suoraksi vuollun kiharasyyn kohdilta. Siinä on yksi merkillinen osagen varjopuoli. On osagella hyviäkin puolia ja monta.

3 tykkäystä
#23

Enpä tee uutta lapaa, mieluummin kokonaan uuden, josta valkoinen pintapuu poistettu…

#24

Jengi tykkää vaan osagesta kun se on kovaa, painavaa puuta. Tiedostamattaan ylimitoittavat jousen (enemmän massaa), joka johtaa kestävään hyvin ampuvaan jouseen. Sitten kehuvat puuta, mutta tiedostamattaan tekivät vain jousen eri periaatteilla kuin muista puista. :smiley:

Kyllä mullakin menee listan ykköseksi osage lyhyellä kokemuksella. Ehkä vuorijalava toinen. Siitä syystä että näistä puista voi helpolla tehdä juuri jäykkiä jousia ja vaikka vähän kapeampia jos tykkää.
Kevyemmissä puissa pitää olla niin tuhottomasti leveyttä, että vaatii aihiolta aika paljon. Myös lämpömuokkaukset onnistuu. Eli vähän samoja syitä mille äsken naureskelin. Hah.

#25

Mitä hyötyä on olla nimeämättä tosiasiaa että lähes kaikki syreeni on sitä paperipinkkaa josta ei saa luotettavaa jousta aikaiseksi kuin jänneselällä?
Syreeni on hyvä jousipuu, paitsi ne 95% syreeneistä jotka on huonoa jousipuuta.
Missä on tätä asiallislustoista syreeniä ja paljonko on kilohinta?

Kyllä minä syreenijousia silti teen, mutta ihan mielenkiinnosta jousen rakentamiseen, hankala nähdä syreenijousien veistämistä kannattavana ajanvietteenä jos tuotoksena pitää olla luotettava jousi.

#26

Mun jousi on yhä ehjä. Yksi staavi odottaa vielä inspiraatiota.

1 tykkäys
#27

Kiitos Jere & Rane. Tää selvensi mitä muistinkin, että kaksi on vasta poikki ja Esan oli nyt kolmas.

Lehtis: Jaa et tee vai? Mitäs teet tuolle toiselle puolikkaalle?

#28

Tuukalla on minua joku +15v etumatkaa jousen veistämisessä sekä syreenin testailuissa, mutta sanon samaa mitä Tuukkakin tuossa petaa eteenpäin ja samalla voin itsekkin korostaa tuota hyvän syreenin vähyyttä. Se on aikalain yksi sadasta syreenistä joka siellä kiitettävän oloisessa pensaassa lymyää ja kunnolliset lyötää vasta kaadon jälkeen. Välillä löytyy hyvää ja ja vähän huonompaa ja sitten tulee se yksisarvinen vastaan.

Mää oon tetsannut aikamonet pensaat ja ryteiköt läpi tässä turun/naantalin/raision/kaarinan kulmilla ja törmännytkin pari kertaa pensaaseen jossa onkin jo pari vuotta takaperin joku jo ollut sahailemassa (Syyllinen on kyllä aika arvattavissa :wink: )

Mutta juu… Jokainen puulaji hajoaa kyllä oikeanlaisen tressin alla ja sen mukaan vaan täytyy elää sekä panostaa seuraavaa.

Jere: Missä on asiallista ja kilohinta? Minulla on kaksi hyvä kuivaa aihiota ja kilohinta on saatanan paljon :smiley:
Sun täytyy valita paremmin mitä kaatelet eikä vain kaataa suoraan sitä seuraavaa silmiin osunutta niin kuin minäkin joskus tein.
Epäilen, että mulla on tuolla vanhempien varastossa toista kymmentä aihiota jotka eivät tule koskaan näkemään päivän valoa jousina (työkaluiksi käytän sitten joskus) juuri siitä syystä että kaadoin vain koska oikea laji.

#29

Mikke: Holkit saattavat lähteä Kittilään bambu-lemonwood-kombossa, jonka yksi lonkkarimestari tilasi ja hetken päästä pyysi matkamallina. Pari tuommoista aihiota on valmiina, kun tein muutaman erilaisilla vatsoilla sarjatyönä, joista pari osagevatsaista jo maailmalla. Alakepukalle on vaimolla jo suunnitelma olemassa…

1 tykkäys
#30

Harmilinen kosahdus. Räjähdysarpi näyttää oksasta huolimatta hyvältä. Repeämä on tullut pitkällä matkalla eli jousi on laittanut hajoamiselle hanttiin pitkällä matkalla. Tällaiset pitkät pitkiäishalkeamat/repeämät omaava puu on mielestäni hyvää jousipuuta perusominaisuuksiltaan.

Oksan kohdalta hajonnut lapa saattaa näyttää joskus myös miltei poikkisahatulta.

#31

Huonolla kasvupaikalla syreeni kasvattaa paperipinkkalustoa, eli hädin tuskin kasvaa. Ihmeesti syreeni kuitenkin pysyy näilläkin paikoilla hengissä, ja ihmiset hakevat näistä jousipuuta ja rikkovat niistä tehdyt jouset. Hyvällä kasvupaikalla (nämä eivät ole mitään Eldoradoja) syreenin lustonpaksuus on 1,5 - 2,5 mm, ja näistä yksilöistä tehdyt jouset kestävät mitä tahansa mitä värimulperi. Tulevassa jousikirjassani selvitän kaikelle kansalle, mistä syreeniaihiot kannattaa hakea ja missä ne kannattaa suosiolla jättää maisemaa kaunistamaan.

Osage-jousia vuosikymmeniä tehneet Herrin (1989), Hardcastle (1992) ja Torges (1996) kertovat, että prosentti tai pari kaikesta maailman osagesta kelpaa jousiksi. Syreeni on siis ihan hyvillä sijoilla.

#32

Se on hyvä, että saadaan julki hyvää tietoa! Sanoisin kuitenkin, että menee aika hifistelyksi, jos miettii suoran ja oksattoman syreenin äärellä, että kannattaako se kaataa. Olen kohta 20 vuotta kerännyt jousipuuta enemmän tai vähemmän passiivis-aktiivisesti ja olisiko yhden kerran ollut, kun oli varaa valita syreeneistä. Muulloin olen ottanut ne mitä otettavissa on. Suora, oksaton ja muutenkin jousen näköinen syreeni on kuitenkin sen verran harvinainen ilmestys, että se kaadetaan pois ja vasta sen jälkeen ihmetellään, että tehdäkö siitä jousi vai ei. Sama toki koskee varmasti osagea, aika käkkäräinen puu kun kasvutavaltaan on. Harvassa ovat oksattomat pylväsosaget. Ja sama koskee mitä tahansa jousipuuta - jos olen suoran ja oksattoman puun äärellä, jota kehtaa jousipuuksi kutsua ja on lupa kaataa, niin silloin nähdään se vaiva, että kaadetaan puu ja katsotaan sen jälkeen, että tuleeko siitä jousia vai polttopuita. Viime viikonloppuna tuli aika isosta pinosta ilmaista polttopuuta…

Jos nyt syreenistä vielä, niin parasta puuta löytyy hieman vanhemman puskan nopeasti kasvaneista versoista. Vanhan puskan rungot ovat yleensä ohutlustoisia, kieroja ja mutkaisia, vaikka näyttävän paksuja ovatkin. Mutta jos puska on esimerkiksi harvennettu, niin vahva juurakko saattaa kasvattaa voimakkaita pystyjä versoja, samaan tapaan kuin vaikkapa omenapuu. Niissä on selvästi erilainen kuori kuin vanhalla rungolla, sileämpi. Tästä taisi olla juttua jo vanhalla foorumillakin.

Edit: Esan osagejousi on tehty Unkarista ostetusta osagesta. Puut ostettiin parin kuvan perusteella ja lähinnä siksi, että se oli osagea, siksi Tuukkakin taisi yhden aihion ostaa. Kasvupaikasta ei mitään hajua, lustonpaksuus aika vaihtelevaa, kaikkia oksankohtia ei kuoren läpi erottanut. Joukossa oli huonojakin runkoja ja aihioita mutta myös paljon hyviä ja todella kaunista ja lujaa puuta sisältäviä runkoja.

#33

Jep, unkarilaisista osageista varmaan parhaat pöllit menevät jousiverstaan omaan käyttöön ja sekulimpi myyntiin. Ainakin minun ostamissa oli vaikea löytää täysimittaista kelvollista staavia. Tämä kosahtanutkin oli rungon ”väärältä”, eli myötäkäyrältä puolelta. Loput olenkin katkaissut billettimittaan keskeltä poikki. Ehkä yhtä paria koetan kaivaa yhdelle lustolle, mutta loppujen kanssa tarvitaan liimaa ja selystystä.

#34

Ai jai… niistä ois varmaan saanu 125cm hyvän lyhärin… Oman täysmittaiseni…

Tuomo syreenistä: niin parasta puuta löytyy hieman vanhemman puskan nopeasti kasvaneista versoista. Vanhan puskan rungot ovat yleensä ohutlustoisia, kieroja ja mutkaisia, vaikka näyttävän paksuja ovatkin. Mutta jos puska on esimerkiksi harvennettu, niin vahva juurakko saattaa kasvattaa voimakkaita pystyjä versoja, samaan tapaan kuin vaikkapa omenapuu. Niissä on selvästi erilainen kuori kuin vanhalla rungolla, sileämpi.

Tismalleen.
Olen jopa lannoittanut kahta syreenipuskaa nyt 5 vuotta. Ekan jousen saa siitä irti tänä keväänä.

#35

Nestemäisellä luomulannoitteella joka aamu?

Perinnejousiharrastaja tekee näemmä mitä tahansa saadakseen hyvää jousipuuta! Kylvää metsät täyteen taimia, kasvattelee värimulperia pihallaan, lannoittelee puskia, seikkailee öiseen aikaan sahan kanssa (ei kai sentään…), ja niin edelleen.

#36

Tuohan olisi aika hyvä idea kirjaasi ajatellen, että mitkä on roskapuita (määritelmä) ja mitä saa kaataa ja mistä.

#37

Ei ole olemassa roskapuuta. Toisekseen, lupa pitää aina kysyä ja jokseenkin aina sen myös saa, koska jousentekijän kannalta parhaimmat puut ovat metsätaloudellisesti mitättömiä. Lisäksi, kevään tullessa pihoilla ja puutarhoissa alkaa taas raivaus- ja kaatovimma, joten ympäristöä tarkkailemalla löytyy varmasti paljon hyvää puuta.

#38

Juu, tarkoitinkin että jos on omaa metsää tai sitten ei.