Joo. Vanhojen ukkojen tarinat meidänkin kotipuolen metsissä vilisevistä oravista on aika kaukana tämän päivän vilinästä . vähissä ne oravat joiden elämisen merkkejä näkee ja jos niitä oravia näkeekin nii sen verta harvassa että eipä ole ollut mieltä ampua viimesiäki. 
On niitä kuitenkin sen verran, että ovatten syöneet mökin pihalta kaikki raaat makedonian männyn kävyt.
Juu ei ole täälläkään metsissä. Oravia ja metsäjäniksiä juoksee sen sijaan asutusalueilla solkenaan. Jänöjä on kyllä täällä metsässäkin reiluhkosti.
Täällä pääkaupunkiseudulla niitä kyllä on, niin myös kettuja, huuhkajia, tikkoja ja rusakoita.
Se on kai se maaltapako, muuttavat kaupunkeihin paremman elämän perään, kuten naisetkin.
Sekin varmaan vaikuttaa, että täällä on paljon kansallis- ja kaupunkipuistoja sekä luonnonsuojelualueita, vanhaa monimuotoista metsää. Maaseudulla taas enimmäkseen puupeltoa ja avohakkuuraiskioita.
Tutkimuksen puolella on jo parinkymmenen vuoden ajan pantu merkille, että oravien määrä vähenee Suomessa, mutta myös rajan takana Venäjällä. Syytä tähän ei tiedetä. Oravahan on täydellisesti myöhäisholoseenin havumetsäympäristöön sopeutunut eläin, jonka elinympäristöjä sekä perus- ja suosikkiravintoa on kaikkialla täällä saatavilla, toisin kuin monella muulla taantuvalla lajilla.
Oravakannan kausivaihtelu on aina ollut fakta - siemenkatovuosien myötä oravien määrä romahtaa aika ajoin, mutta tällainen pitkäkestoinen vähenemisen trendi on eri asia.
Olin tänään aamutuimaan ekaa kertaa kunnolla metsällä tänä syksynä. Sepeleitä ei missään, fasaanit hukassa, kaukaa pakenevia pupuja ja etäältä väistäviä sorsia. Oravia oli sen sijaan tuhottomasti, 14 eri yksilöä neljän tunnin turneella.
Tämä sienestäjä poseerasi pitkään ja hartaasti meikäläiselle, optimaaliselta pudotuspaikalta.
Mittää muuta ku variksia ja harakoitu tullu vastaan tässä kaupungin reunoilla. Liedon vanhalinnalla muutama korppi, harmaa haikara ristimäen reunalla ja sitten sokerina perjantaina pystyttäessäni edestä juoksi peuraemo kolmen aikuisen kakaransa kanssa. Nuolen kantama varma ja sopivia stoppejakin pitivät.
Oravat nyt juoksee täättä asuin alueella jonkin verran jaloissa jo kun eivät mitään oikein pelkää.
Meikäläisellä ei ole haisuakaan jaloissa juoksevista oravista, sellainen on kylän ja skutan ero. Tämän aamun neljästätoista puolet säksätti vaimeasti jossain latvussuojassa 15 metrin tuntumassa, näyttäytymättä. Loput olivat maassa, juoksivat pikapikaa puuhun ja hälyttivät kuuluvasti niin kauan kuin olin pitkän kivenheittämän päässä niistä. Kuvaan pääsi se ainokainen, joka jähmettyi ääneti seuraamaan tilannetta.