Ryan Gill näyttää sekalaisella nuolisetillä hienoa nippua:
Ja Clay Hayesin vastaus:
Ihan hyvät videot.Siinä on vastakkain myös erilaisilla välineillä ampuvat kaverit.
Juu tykkäsin itsekkin varsinkin tuosta ryanin videosta. Ukolta on viimeaikoina muutenkin tullut mielenkiintoisia videoita.
Ainoa miinus tuo klikkihakuinen otsikko, josta syystä jotkut kommentoijat luulivat ukon väittävän, ettei spinellä olisi mitään merkitystä, mikä ei tietenkään ole totta.
Se miksi nuolet lentää melko suoraan ja puhtaasti noinkin sekalaisella spinelajitelmalla johtuu tietty siitä, että nuolet ovat ylipitkiä, jännekorkeus on melko korkea ja jousen jänne on enemmän toisella puolella jousta. Taitava ampuja myös. Mielenkiintoista oli myös se, että hänen mielestä ruokovarsien puuvarsien nopeammalla palautumisnopeudella on myös suuri vaikutus. Vähän samaa juttua ihmettelin silloin vanhalinnassa kun kokeilin Hojan bambunuolia.
Kiinnostava aihe! Kuten tässä joku aika sitten kokeilin, niin hyvinkin sekalaisella nuolisetillä voi osua tarkasti, jos laukaisu on kunnossa. Hajonta on kuitenkin keskimäärin suurempaa kuin hyvin viritetyllä nuolisetillä.
Ryanin tapauksessa pointti oli se, että nuolet olivat dynaamisesti hyvin jäykkiä (kärjettömiä), mikä toimii oikeastaan aina. Jos olisi testattu vaikkapa 20–80 paunan nuolia reiluilla kärkipainoilla, olisi ehkä tullut toisenlaisia tuloksia. Jos nuoli ohittaa kahvan kolisematta, niin kyllähän se aika suoraan lopulta lentää, jos ampuja vaan osaa ampua. Toisekseen, ammuntamatkat olivat aika lyhyitä. Tiivistettynä voisi sanoa, että jos nuoli on riittävän jäykkä, etäisyys sopiva ja laukaisu hyvä, niin on oikeastaan aivan sama, millaisia nuolet ovat. Kyllä niillä primiampujalle kelpaavaa kasaa tekee.
Jos haetaan taas tilastollisia eroja, niin nuolivarren jäykkyydellä on väliä. Sulattomalla nuolella 20 jaardilta ±1 paunan erot pysyvät vielä nipussa mutta sen suurempi ero näkyy jo. Vaikka sulitus korjaa todella paljon nuolen lennon virheitä, minkä itse kukin on varmasti huomannut silloin tällöin, niin nuolivarsien jäykkyyksien erot tuleva esille kun ammutaan pitkää matkaa ja katsotaan tilastoja. Kuten todettua, olympialaisissa sillä on jo merkitystä mutta ei takapiha-ammunnassa.
Tuo pitää osittain paikkansa. Ei sillä mikään suuri vaikutus (mihin…?) todellakaan ole mutta jonkinlainen, ehkä juuri ja juuri tilastollisesti erotettava. Ei hiilikuitu (anteeksi) ole turhaan eniten käytetty materiaali nykyaikaisessa jousiammunnassa. Taannoin testasin nuolien nopeuksia ja sain bambuvarsille keskimäärin 1 fps:n suuremman lähtönopeuden nuolen massaan suhteutettuna kuin puuvarsilla. Siinä ja siinä, että oliko tuo ero todellinen vai ei. Pitäisi ottaa joskus uusiksi.
Hyvin käy ilmi myös jenkkityylinen liioittelu – Clas kehuu kovasti joustaan, jopa yli 190 fps 10 gn/# nuolella. Kyllähän sen näppituntumalla mittaa helposti…
Kuitenkin, nuoliasian suhteen olen samaa mieltä ko. kavereiden kanssa. Ampuja on lopulta se tärkein tekijä. Silti, hyvin viritetty nuolisetti tuo itseluottamusta, pienentää virheiden vaikutusta ja takaa sen, että välineitä ei voi syyttää osumattomuudesta!
1 tykkäys
Pahimmillaan mulla on ollut mukana jopa 30spinen heittoja omissani. Näppi tuntumalla olen kyllä spinettänyt varmaan 80% kaikista omistakäyttönoulistani j asiakkaille sitten viimisen päälle samaa.
Tuossa viime vuoden kisanipussa jossa on joku 15 nuolta spine on aika lain 5-8 sisään, mutta kaksi löysempää ja yksi jäykempi selvästi on lipsahtanut mukaan.
Itseni lisäksi moni muukin on havainnut, että bambunuolet voivat olla jopa 10# jäykemmät kuin puuvartiset, mutta lentävät silti samasta jousesta samalla tavalla. Voi johtua siitä että ne suoristuvat laukaisun jäljiltä nopeammin. Nuolen pitkä venkoilumatka tietysti myös hidastaa vauhtia.
Muistan kans ku ammuin Heikin tekemiä bambu taulunuolia mun 120paunasella, lensi aivan suorana.
Luulen, että yksi tekijä on jousen virtuaalimassa. Mitä suurempi virtuaalimassa, sitä vähemmän nuolen keventäminen vaikuttaa se nopeuteen. Nuolen toiminnan kannalta nuolen kiihtyvyys lienee olennaisen tärkeä tekijä muun muassa kärjen massan kautta. Myötäkäyristyneellä sotajousella lienee melkoisen suuri virtuaalimassa ja kun sillä ammutaan kevyehköjä nuolia, niin ei niiden kiihtyvyys välttämättä kovin kummoinen ole. Siksi nuolivarren jäykkyydenkään ei tarvitse olla mitenkään erityisen suuri, vaikka jousen jäykkyyden perusteella toista voisi ajatella. On yleisesti tunnettua, että hyvin nopeaheittoinen jousi vaatii jäykemmät nuolivarret, jotta nuolet toimisivat hyvin verrattuna laiskaan jouseen.
Lieneeköhän tätä kukaan sulattomilla testannut? Pitääpä itse asiassa ottaa työlistalle. Kyseessä voi olla myös eräänlainen harha. Ampuja on ehkä tavallisesti ampunut 40 paunan puuvarsilla, jotka ovat toimineet hyvin (valittu suoraan yleisten suositusten perusteella). Bambuvarret ovat harvoin noin notkeita, vaan selvästi jäykempiä. Ja kappas, ne lentävät myös ihan hyvin, vaikka vastaavan jäykkyiset puuvarretkin lentäisivät aivan yhtä hyvin. Toisin sanoen, onko kukaan koskaan oikeasti testannut yhtä jäykkiä ja muutenkin identtisiä bambu- ja puunuolia ja todennut eroja jomman kumman hyväksi?
1 tykkäys
Mutta onhan joku 120 paunainen häijy peli, oli myötäkäyrä tai mitä tahansa. Hyvin tehty 120 paunainen heittää sitä 1200 greinistä nuolta 170fps. Ja 500 greinistä nuolta ainakin 210 fps?
Vaikka jousi myötäkäyristyisi niin on siinä hurja määrä voimaa silti…
Ehkä vähän asian vierestä, mutta musta tuntuu että noissa pituusammunnoissakin lonkkarin tuloksia olisi mahdollista hurjasti kehittää. Aika sujuvasti niillä on edelliskesinä aina se 280-290 metriä saatu rikki kun vaan on vähän edes sinnepäin lähtenyt nuoli… Ja nehän oli niitä myötäkäyriä löllyröitä mitä olin kokeena tehnyt, esim. reilusti settiä ottanut vaahterajousi. Nuolet oli semmoista 450 greiniä näissä pituusammunnoissa.
Bambuvarsista en minä tiedä mitään, en ole oikein ampunut.
Nuolivarren spinen edelle menee mulla varren suoruus ja sulitus. Usein tulee vastaan nuolia itsellä ja muilla, jotka on auttamatta liian vinoja. Onko sitten osunut ampuessa johonkin, tai kosteuselämistä tapahtunut. Varren suoristaminen lämmöllä ja taas lentää suoraan. Harvoin tulee semmoisia ihan epäsopivia varsia spinen puolesta vastaan.
Juttelin eilen tuossa naapurissa asuvan Eero Lehtisen kanssa, joka sanoi että ei mittaa ollenkaan spineä varsistaan, eikä oikein painoakaan. Ostovarsia kuitenkin käyttää, että sen verran on kartalla hänkin varsien ominaisuuksista.
Osallistunpa, vaikka näin myähässä. Villeltä ja kaikilta tulikin jo hyvää kommentaaria.
Isoin lapsus tuossa Gillin videossa on tosiaan se, että nuolten pituudesta ei sanottu sanaakaan, ei liioin vetopituudesta. Gill kyllä toisti ehkä 10 kertaa, että nuolissa ei ole kerta kaikkiaan mitään kärkiä. No, ei tarvitse ollakaan, jos nuolet on esimerkiksi 20 - 30 % vetoa pidempiä, kuten monilla metsästäjäkansoilla olivat. Yli menevä varrenosa on näitten nuolten kärki, dynaamisesti.
Gillin kivikausijousessa on tosiaan isompi jänneväli kuin missään näkemässäni amerikkalaisessa alkuperäisjousessa, ja se auttaa sekajäykkyisten nuolten lähtöjä. Samalla kun rasittaa jousta valtavasti ja laskee sen heittoa. Gill on valintansa tehnyt, eikä siinä mitään.
Vähän hassua on, että videolla, jolla Gill haluaa todistaa, ettei nuolten spinellä tai massalla ole väliä, hän käyttää taulun taustana olkipaalia ja selittää sitten kiireesti, että nämä nuolet voi sojottaa tässä taulussa vähän miten sattuu, mutta en minä näitä nuolia käyttäisi jos ne eivät lentäisi suoraan. Miten päin se todistusketju menikään? Kyllä homogeenisissä taustoissa nuolten asennot taulussa on hyvinkin käyttökelpoista tietoa nuolten sopivuudesta. Nyt jäi vaikutelma, että osa nuolista sojotti vinossa aivan kuten spineltään sopimattomat nuolet tekevät.
Gill ampuu videolla 13 jaardista, ja sanoo ampuvansa yleensä 12 - 15 jaardista. Suomalaisessa jousijahdissa 15 metriä eli 16,5 jaardia on kuitenkin lähes aloittelumatka. Eivät puput, linnut ja kauriit juuri tuota lähemmäs päästä jalkamiestä ampumaan, vaikka kohtaamisia tulee paljon lähempääkin. Jahtinuolten pitää lentää virheettömästi 30 - 40 metriin, jotta niillä tehdään tulosta 25 metriin asti. Mahtaako Gillin sekasetillä onnistua?
Gill viittaa ampuneensa kavereineen vaikka kuinka paljon sikoja painoluokan 300 gr. nuolilla. Ilmeisesti sen takia videoilla siat ammutaan neulatyynyiksi. Ei Gillin viimeaikaiset ammunnat pyyhi tiehensä massiivista kokemuspatteria pelkän viimeisen 100 vuodenkin ajalta, että nuolen massalla on pirun suuri vaikutus nuolen isku- ja läpäisykykyyn.
Videolla Gill toteaa ampuneensa takavuosina “tonneittain” peuroja paksuilla, sekalaisilla river cane-nuolilla ja kivikärjillä. Joskus 10 vuotta sitten Gill valitteli kyllä Primitive Archerin foorumilla, miten hänen kivikärkiset nuolensa eivät oikein tehoa riistaan, haavakoita tulee ja tulee. Onko aika kullannut muistot?
Gill toteaa, että hänen river cane-nuolensa ovat todella suoria. Tottahan se on, että jos pannaan rinnakkain vaikka nuolen suoruus, spinearvo, massa ja painopiste, niin nuolen suoruudella on moninkertaisesti enemmän väliä kuin muilla. Se on elinehto.
River canessa on taikaa. Masseykin, joka Bowyer’s Biblessa julisti löytäneensä kerta kaikkiaan parhaan luonnonnuolimateriaalin, vaihtoi sitkankuusen river caneen viimeisiksi elinvuosikseen.
Mitä tulee niihin ampujiin, jotka käyttävät ostovarsia eivätkä spinetä tai punnitse niitä, niin sehän on vähän niinku koko homman idea. Varret on jo määrämittaisia, valmistajan tekemän työn ansiosta. Testaamattomissa mäntyvarsissa on sitten 100 % spine- ja massavaihtelu, ei muutaman kymmenen prosentin kuten Gillin river cane-varsissa.
1 tykkäys