Mulla on tapana juhannukseksi niittää mökillä kesantopeltoa ja pystyttää muutama heinäseiväs, ihan vaan koristeeksi ja tunnelmaa luomaan. Loppukesästä kuivuneet ja jo osittain mädänneet heinänkorret päätyvät sitten kompostinparannusainneksi. Viime kesänä kokeilin punoa niistä paksua köyttä jonka aattelin sopivan maalitaulun materiaaliksi mutta pieleen meni. Onko joku tehnyt perinteistä pyöreää straw bossia ja osaisi neuvoa miten semmoinen tulisi tehdä. Netistä löytyy kyllä kuvia muttei teko-ohjeita.
Kaadat olkii niin pal kun pystyt. Pistä oljet mukaviin + 13cm nippuihin niin että pää josta lähdet rullaamaan on ohut ja toinen vielä auki. Voit tehdä operaation joko nippu kerrallaan tai tehdä heti noin 10-14 metrin pötkän.
Kierrä narua olkien ympärille tiukasti ja aloita sisäänpäin rullaminen. Kun edellinen olki nippu loppuu, lisää siihen seuraava. tässä kohtaa on hyvä käyttää pitkää eulaa josa on hyvä lanka jonka avulla niinsanotusti “neulot” uuden nipun kiinni reuraavaan.
Toista tätä kun olet saanut riittävän leveyden tauluusi aikaiseksi. Sitten vain sulautan viimeisen nipun tasaisesti edeltäviin.
1 tykkäys
Niin kuin näetä tässä on kaksi tapaa.
Toisessa oljet ovat jo potköksi sidottuna jonka jälkeen ne vain kierretään ja neulotaan yhteen.
Toisessa olkia lisätään sekä neulotaan sitä mukaa kun edetään.
Kiitos! Taidan tehdä tuon pitkän pötkön jonka sidon ensin pajunkuorella ja lopuksi kiedon rullalle ja ompelen kasaan. Pitänee myös tehdä lisää heinäseipäitä, yhdestä seipäästä ei kovin pitkää pätkää saa tehtyä. Eniten mietityttää se miten sen saa pysymään levynä, romahtaa sekasotkuksi jos ei ole riittävän tiukalla paketti tekovaiheessa.
Tuo pajun kuori käy hauraaksi vuoden sisään. Itse käyttäisin jotain kestävänpää. Ei se kalastajan pellava lanka rullakaan paljoo maksa.
Juu tiukka pitää olla sekin auttaa että tekee joka sidottavasta pötköstä vähän litteän niin ei mulju.
Joo mä ajattelinkin että se on yhden kesän kestävä vaan. Vuoden välein uusi sitten.
Ei se niin heppoinen ole jos oikein tekee.
Näin varmasti on. Tosin uutta heinää kasvaa joka vuosi ja mukavaa puuhastella mökillä jotain. Lapset nukkuu, vaimo tuijottaa telkkaria ja minä istuskelen ulkona ja kattelen kun lehtokurppa Viljo lentelee mökin yli ja kurnuttaa reviirilentoaan 15 minuutin välein.
1 tykkäys
Tossahan ois projektia. Mielenkiintoinen tehtävä, eikä vaikuta mitenkään hirvittävän vaikealta. Hienoa kun tähänkin löytyi tietoa!
Justiinsa tämmöistä ohjeistusta minäkin olen kaivannut. Katsotaan nyt miten tuota ehtisi tekemään.
1 tykkäys
Hyvät ohjeet Mikeltä! Työläältä tuo kyllä vaikuttaa. Jos vähällä haluaa päästä, niin tilaa paikalliselta maanviljelijältä ison pyöröpaalin tai pari - pyöritellen helppo siirtää paikoilleen ja kestää useamman vuoden jos laittaa jonkin katteen vielä päälle. Ja voi ampua joka suunnasta. No joo, olkitaulun ohjeitahan tässä kyseltiin…
Olkitaulu etenee mallikkaasti. Pari viikkoa sitten kaadoin kesantoa ja sain kolme heinäseipäällistä entisajan tunnelmaa. Heinä on kuivunut mukavasti ja aika on:
Sisalnaru on aika paskaa. Viisi kertaa napsahtanut vetäessä poikki ja mato on osittain löysä. Ans kattoo mitä siitä tuler.
Pannaan vielä kuva ompelusta. Sisalnaru loppui joten mennään muovinarulla sitten. Olin tekemässä neulaa 5 tuuman naulasta mutta poranterää etsiessä törmäsin rikkinäisrn puutarhakeinun osaan joka oli täydellinen pienen tuunaamisen jälkeen. Mutkat suoriksi ja viilalla kärki, toimii kuin unelma.
Olkitaulu valmis. Pakko testata, mökillä ei nyt ollut kuin lasten leikkikalujouskarit, mun vedolla 25 lbs. Kymmenestä metristä joillain jämänuolilla:
Läpi suihki komeesti. Sokkelikaistataulu takana pelasti telineosumilta.
Eli tiukempi kieppi ja kierre tarvitaan.
Juuri näin. Hyvä naru, eteneminen max.10 senttiä per kierros ja pötkylä tulee ommella kasaan myös sillä max. 10 sentin välillä. Kesanto saattaa olla tekstuuriltaan vähän turhan hentoa, olki olis astetta jämäkämpää.
Positiivista oli että toi oli yllättävän hauskaa puuhaa. Parin metrin jälkeen homma alkoi sujua, sisalnarun katkeaminen kyllä kyrsi kun jännitys hävisi ja pötkylä lässähti. Sitä ei sitten oikein saa enää tiukaksi.
Hankalinta oli ompelu alussa. Narua piti vetää 10+ metriä joka neulanpiston jälkeen ja pientä solmua ja syheröä piti selvitellä. Jonkin verran ärräpäitä tuli sanottua, onneksi oli mukavasti paarmoja ja hyttysiä joita sai kiukkupäissään läiskiä. Sori paarmat ja hyttyset. Kun rulla on semmonen autonrenkaan kokoinen niin sekin alkaa sujua.
Pelkäsin etukäteen että ei pysy kasassa vaan lyhistyy mutta turha pelko. Pakettia on kohtuullisen helppo rusikoida muotoonsa ja kun ompelee rullaa pystyssä päällä istuen niin pysyy ihan ok kuosissaan.
1 tykkäys